Type and press Enter.

Bergamo – turistimassoja paossa

Sunnuntaina saa nukkua puoli tuntia pidempään. Kirkonkellot aloittavat raikaamisen vasta kahdeksalta. Bergamossa pärjäisi siis mainiosti ilman herätyskelloa, ainakin lomalainen, vai tottuisikohan kelloihin samoin kuin uudessa asunnossa aamuiseeen lehdenjakajaan? Flunssaisena ajattelin ottaa vähän iisimmin ja katsoa, kehittyvätkö pilvet sateeksi, kuten ennusteet lupailivat. Istuin työhuoneessani (minulla oli sellainenkin!) ja tein töitä. Kuuntelin kellojen kalketta. Se jatkui tunteja. Oli vaativia nyt kaikki kirkkoon heti -soittoja ja lempeämpiä, melkein kuin musiikkia. Kuulin sisälle ääniä kadulta: iloista naurua, kovaäänistä puhetta, italialaista elämää. Mutta kun alkoi kuulua musiikkiakin, mietin, että töitä joutaa jatkaa myöhemminkin.

Bergamo

Bergamo

Bergamo

Vuokraemäntäni sanoi, että Bergamo on vielä sunnuntaina ääriään myöten täynnä turisteja, minkä huomasikin välittömästi, kun astuin kadulle. Città Altan (siis vanhan muureilla reunustetun kaupunginosan, joka kohoaa Bergamon uudemman puolen, Città Bassan, yläpuolella) pääkatu kulkee parinkymmenen metrin päässä asunnolta, ja kun en oikein etenemään pystynyt, olin iloinen saatuani vinkin, mihin lähteä kävelemään vähän keskustan ulkopuolelle. Menin portista läpi vanhan kaupungin muurin ulkopuolelle, jossa oli alkuun yhtä ihania kapeita mukulakivikatuja ja vanhoja kauniita taloja, mutta kauas ei tarvinnut kävellä, kun tunsin olevani melkeinpä maalla. Päämääräni oli Astin entinen luostari.

Bergamo

Bergamo

Bergamo
Kohde näkyy jo.

Väärä tievalinta pakotti tiukkaan nousuun mukulakiviportaita. Kartalla Via Astino, jonka varrella luostarikin on, on lyhyt pätkä, mutta todellisuudessa se mutkitteli vanhaa mukulakivitietä alas, kuten aika luonnollistakin oli, lähdinhän aika korkealta. Tarkkailin taivasta sateen varalta, mutta ennuste ei onneksi pitänyt paikkaansa. Ulkoilijoita oli paljon muitakin ja huomattavasti paremmin varustautuneita kuin minä. Toisaalta oli varauduttu kunnon ulkoiluvaatteilla, toisaalta italialainen ei luovu tyylistään, ja farkkujen, kauluspaidan ja neuleen kanssa oli vain puettu lenkkarit. 

Bergamo
Yöt olivat jo sen verran viileät, että syksy oli tavoittanut Pohjois-Italiankin.

Bergamo

Bergamo
Nälkäisenä en jaksanut yhtään keskittyä ajatukseen, että tutustuisin rakennuksiin, ja syötyäni olin niin voimissani jatkamaan matkaa, etten edes älynnyt kulttuuriosuuden mahdollisuutta. Tässä kohde kuitenkin on.

Kävellessäni minulla oli yksi suuri huoli: miten ikinä jaksan nälkäisenä kiivetä saman reitin takaisin. Italialainen aamupala kaikkine makeine kakkuineen kun ei oikein ole minusta aamupala ollenkaan. Miksi taas lähdin uhkarohkealle vaellukselleni ilman eväitä? Mutta mihin päädyinkään? Luostarin pihalle syömään hampurilaista ja kellariin juomaan viiniä. Keräsin riittävästi energiaa paluumatkaa varten, koska sehän luonnollisesti oli samassa määrin nousua kuin tulomatka oli laskua. Palasin vähän toista kautta, ja onneksi kaikissa krittiisissä eksymisen ja harhautumisen mahdollistavissa paikoissa oli karttoja, joiden avulla pitää itseni kurssissa. 

Bergamo

Bergamo

Bergamo

Bergamo

Bergamo

Epäilisin (ja googlemaps myös) reitilleni tulleen matkaa sellaiset seitsemän kilometriä. Kun sää suosi, maisemat olivat hienot, ruokaa sai ja juomaakin, tästähän tuli aivan täydellinen iltapäivä. Bergamo on nautinnollinen myös ulkoilijalle!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. ”Miksi taas lähdin uhkarohkealle vaellukselleni ilman eväitä?”

    Tämä on ikuisuusongelma, missä tahansa viiletänkin. Aina pitäisi olla eväät repussa mukana, koska vaikka nauttisi kuinka tukevan aamupalan, tuntuu että heti kun lähtee liikenteeseen alkaa nälkä taas kurnia. Enkä tiedä mitään ärsyttävämpää, kuin olla jossain nähtävyydellä nälkäisenä eikä ruokaa lähimailla (tai sitten tarjolla on vain superkalliita turistiansoja). Note to self – aina eväät mukaan, vaikka lähtiessä ei nälättäisi!

    1. En ymmärrä, miten aikuinen nainen ei ole vielä tätä tajunnut. Siis minä. Kun on jossain kivassa paikassa, ei tee mieli lähteä pois vain siksi, että on nälkä. Tai jos tuolla luostarilla ei olisi ollut ruokaa, olisin joutunut kävelemään sen reilut kolme kilsaa takaisin maha huutaen. Se ottaisi jo voimillekin. Edes se banaani ja pillimehu. Ei luulisi olevan liian vaikeaa. Mutta kun on. 🙁

  2. Mä en lukuisista Italian-lomista ja kuudesta Italiassa vaihdossa vietetystä kuukaudesta huolimatta ole oppinut tykkäämään italialaisesta aamiaisesta. Ihan liian makeaa mun makuun. Toisaalta maan keittiö on muuten niin herkullinen, ettei tästä pienestä puutteesta voi antaa liikaa moitteita :).

    1. Sama juttu. En syö kakkuja aamupalaksi kotonakaan. Bergamon b&b:ssä oli onneksi myös sämpylöitä – niinä aamuina, kun omistaja muisti laittaa ne tarjolle. 🙂