Syyskuun ensimmäinen viikonloppu oli sään puolesta täydellinen. Koska kohdekin oli täydellinen, oikeastaan vain hymyilen, kun muistelen noita päiviä. Aurinkoiset ja melkeinpä kuumat päivät ja leppeän lämpimät illat olivat paluu kesään. Niinpä olimme aamusta iltaan ulkona ja enimmäkseen vailla päämäärää ja suuntaa. Olisihan Venetsiassa vaikka mitä museoita, kirkkoja ja palatseja katsottavaksi, mutta en tiedä, milloin saan niin kylliksi kanaaleista ja kujista, että malttaisin mennä sisälle. Kaikkein tunnetuimmat sisäkohteet olen vuosien varrella toki jo käynyt.
Vaikuttavinta oli kohdata kaupunki ennen auringonnousua. Olen kerran aikaisemminkin herännyt ennen kuin Venetsia herää, ja se oli taianomaista. Halusin kokea sen uudelleen. Oli vielä pimeää, kun kävelimme San Polosta kohti Rialton siltaa. Kalatorin liepeillä oltiin siivoushommissa, mutta muuten ei näkynyt juuri ketään. Rialtolla nähtiin nuori kamerakaulanainen, jolla oli epäilemättä sama suunta kuin meillä: auringonnousu San Marcon aukion kohdalla laguunin rannalla. Siellä meitä oli muutama turisti kameroineen – nainenkin -, mutta eipä juuri muita.
Tyhjä San Marcon aukio ei tunnu yhtään samalta kuin elämää kuhiseva aukio päivällä. Päivällä silta, jolta Huokausten sillan parhaiten näkee, on yhtä vellovaa massaa, mutta ennen auringonnousua siellä ei ollut ketään muuta. Goldolien takana San Giorgio Maggioren saarta vasten alkoi taivas värjääntyä oranssiksi. Kun käänsi päätä vähän vasemmalle, taivas alkoi hehkua oranssina. Hyppäsimme vaporettoon vähän liian aikaisin. Kun olimme jo ohittaneet Santa Maria della Salute -kirkon, aurinko nousi hehkuvana pallona melkeinpä punaiselle taivaalle. Se oli taianomaista. Canal Grandella ei näkynyt juuri muita. Vain Alilagunan lentokenttäalus tuntui seuraavan meitä.
Lue lisää: Kun Venetsia vasta herää
Jos on Venetsia taianomainen aamulla, on se upea myös illan ja yön pimeydessä. Nyt liioittelin. En tiedä yöstä mitään. Kyllä me taisimme olla ennen puolta yötä jo ullakolla katsomassa omasta ikkunasta tähtiä. Heijastukset tyynien kanaalien pinnoilta ovat iltaisin upeita. On helppo olla oman elämänsä tähtivalokuvaaja pelkällä kännykällä. Venetsia on myös turvallinen kulkea pimeällä. Hiljaiset kujat tuntuvat vähän epätodellisilta.
Omaa suosikkiseutuani illalla on Rialton ja kalatorin (Mercato) välinen alue. Suosikkibaariani Al Mercà olen esitellyt jo monta kertaa, mutta ihan sen vieressä on Campo San Giacomo di Rialto -niminen aukio, ja sen kaarikäytävän alla rivi ravintoloita ja baareja, joiden terassit ovat rakennuksen toisella puolella Canal Granden rannalla. Viikonloppuiltaisin aukion puolella on paljon ihmisiä tunnelmallisessa miljöössä nauttimassa juomista ja toistensa seurasta. En ole itse koskaan ollut yksi heistä, mutta olen hurmaantunut paikasta ja sen tunnelmasta.
Venetsiassa näkyy olevan nykyään kaksi jätskipaikkaa ylitse muiden. Gelateria Gallonetton ja Gelatoteca Suson edessä kiemurtelevat päättymättömät jonot. Ne ovat niin lähekkäin, että jos yhdestä ostaa jätskin ja menee toiseen jonoon, ei matkalla mitenkään ehdi syödä loppuun. Me kokeilimme vain Gallonettoa. Sieltä saa hänen mielestään parasta pistaasijäätelöä ikinä, joten ei auttanut edes ehdottaa Suson kokeilemista. Gallonetton kulmalta lähtee muuten hiljainen kuja, jonka päässä voi nautiskella jätskistä kapean kanaalin rannalla omassa rauhassa.
Tämä postaus syntyi oikeastaan vain pakottavasta tarpeesta julkaista näitä kuvia. Toivottavasti nautit niistä edes murto-osan siitä mitä minä.
Sitten vielä vähän ravintola-asiaa. Venetsiassa on valtava määrä ravintoloita, ja kuten turistikohteissa aina, on myös riski päätyä paikkoihin, joihin ei olisi kannattanut mennä. Ristorante Mondo Novoa kannattaa välttää, vaikka nälkäkiukku olisi jo pahasti päällä. Ala-arvoinen sekä ruoaltaan että palvelultaan, eikä fiilistä lisännyt pöytien välissä ensin rukoillut ja seuraavalla kerralla ohi mennessä nukkunut tarjoilija. Sen sijaan vahvasti voin suositella Marco Polo -nimistä, johon päädyimme, koska siellä söivät gondolieeritkin, sekä Trattoria Agli Artistia, jota kehuttiin Find Me Gluten Free -sivustolla.
Lue lisää: Venetsia – 5 asiaa, jotka teen joka kerta
4 comments
Kyllähän nuo kuvat kauniita olivat. Turistikohteissa tosiaan on tärkeää selvittää etukäteen, mihin ravintolaan menee. Taso tosiaan on usein ns. vaihteleva. Täytyy pitää mielessä Ristorante Mondo Novo ja Marco Polo – jälkimmäinen hyvässä ja ensimmäinen negatiivisessa mielessä.
Olen itse tosi huono katsomaan ravintola-arvioita etukäteen ja sitoutumaan johonkin tiettyyn paikkaan, mutta gluteenittomuus vähän pakottaa varsinkin ulkomailla.
On kyllä todella hienoja kuvia, näitä oli kiva katsella. Tuossa aamuhämärän San Marcossa on varmaan jotain vähän samaa kuin koronajoulun San Marcossa. Hiljaista, rauhallista. Oliko niin, että et ole ollut talvella Venetsiassa? Aiotko joskus mennä? Se on käsittääkseni ihan tavallisinakin talvina aika turistiton. Ja sää voi kai huonokin olla, mutta ne kaksi kertaa, kun olen kaupungissa käynyt, ovat molemmat olleet joulukuussa, ja lämpötila on ollut noin 13 astettta, kosteaa muttei sateista. Voittaa Suomen joulukuun.
Olen ollut talvella, helmikuussa karnevaaliaikaan 2020 juuri silloin kun koronapandemia alkoi. Karnevaaliaikaankin oli yllättävän rauhallista, vaikka varmasti vilkkaampaa kuin perustammikuisena viikonloppuna. Joulu voisi olla kiva viettää siellä, mutta saattaa olla velvoitteita, jotka sen estävät. 🙂 En oikeastaan kaipaa Venetsiassa hiljaisuutta, ja milloin kaipaan, sitä on helppo löytää vilkkaimmiltakin alueilta. Nautin istua laitureilla ja terasseilla lämpimässä.