Euroopalle tuntuu olevan erilaisia määritelmiä, mutta yleisimpien mukaan olen nyt käynyt kaikissa Euroopan maissa, kun tänään teimme päiväretken Pristinaan, Kosovoon. Jonkin määritelmän mukaan Kazakstan kuuluisi vielä joukkoon. Kyllä minua sekin kiinnostaa! Ainakin Googlen kuvahaun perusteella pääkaupunki Astana vaikuttaa todella mielenkiintoiselta (ja oudolta). Mutta Kazakstaniin joskus toiste, tänään mentiin taksilla Pristinaan.
Bussilla Skopje – Pristina olisi maksanut viitisen euroa suuntaansa yhdeltä, ja (kunnolla ilmastoidulla) taksilla matkalle odotuksineen tuli hintaa 80 euroa, mikä on minusta ihan kohtuullista. Hotellin vastaanotosta tilasivat auton. Ehkä halvemmallakin olisi saanut, jos olisivat soittaneet johonkin muualle kuin mustien uusien Mersujen ilman taksikylttiä -firmaan. Nuori mies kertoi viimeisen kuukauden kuskaanneensa 24 h vuorokaudessa hallituksen delegaatioita. Ajelimme siis herroiksi vajaan sadan kilometrin retkemme. Autossa olivatkin päivän ainoat ei-tukahduttavat hetket. Lämpötila nousi 36:een tänäänkin. Aamulla vaihdoimme hotellihuonettakin, koska edellinen oli ylimmässä kerroksessa mustan katon alla eikä ilmastointi riittänyt pitämään huonetta edes nukuttavana.
Makedonian puolella tie vei lähinnä maaseutumaisen maiseman halki. Aika kuivalta alkoi luonto jo näyttää. Liikenne oli rauhallista jonossa ajamista. Raskasta liikennettä ohiteltiin varsin maltilla kapeahkolla kaksikaistaisella tiellä. Kosovon puolella taas tien varret olivat erilaisen pienteollisuuden ja kaupan hallussa. Todella paljon oli rakentamiseen ja sisutamiseen liittyviä liikkeitä. Lähempänä Pristinaa oli myös useita yksityissairaaloita. Maanteille näkyi myös asuinalueita, joilla talot olivat uusia, moderneja ja varsin suuria. Vaikuttivat sodan jälkeen rakennetuilta. Hämmästyttävän paljon oli myös hotelleja. Jäin ihmettelemään niiden asiakaskuntaa, eihän Pristinaan ole Makedonian vastaiselta rajaltakaan kuin kuutisenkymmentä kilometriä.
Tähän moderniuteen verrattuna Pristinan keskusta on kovin rähjäinen. En tietenkään sodan runtelemalta maalta odottanutkaan mitään loistokkuutta, mutta Pristina tuntui kaoottiselta ja likaiselta. Jalankulkijalle kaupunki ei ole miellyttävä: jalkakäytäviä ei aina ole, rakennushankkeet ja kuopat hankaloittavat kulkua, kaduilla on paljon roskaa. Minua harmittaa hirvittävästi, että kokemukseni Kosovosta rajoittuvat tällä kertaa vain Pristinaan, jonka antama kuva maasta on niin kovin yksipuolinen eikä pelkästään positiivinen. Turvallisuuden kustannuksella en kuitenkaan halua matkustaa.
vieviin portaisiin. Polvivaivaisellakaan ei ole näihin asiaa.
8 comments
Onnea, Eurooppa kasassa! Aika ankeannäköistä on Pristinassa… Kiinnitin huomiota yhdessä kuvassa, miten sähköt oli vedetty – aika huolettomasti!
Ankeuskin on niin suhteellista. Minä en pitänyt varsinaisesti ankeana, kuten vaikkapa neuvostoaikaiset betonilähiöt ovat. Tiedätkö, sähköt ovat samalla tavalla näkösällä mm. Japanissa suukaupunkien ulkopuolella, paikoin myös vaikkapa Tokiossa. 🙂
Se aina ärsyttää noissa moskeijoissa, kun naisille on aina huonommat paikat niinkuin tuollakin tuo parvi. Jos miehille on pehmeät matot, niin naisille on kivilattiaa jne.
Varmasti muuten hyvä, kun ette menneetkään siellä muualle. Ainakin kosovolaisen työkaverini mukaan vanhempiensa kotikin on monta kertaa aseiden kanssa ryöstetty.
Minulle parvi oli ihan uutta. Verhoja ja muita jakosysteemejä miesten ja naisten puoliin olen nähnyt ennen.
On niin järkyttävä ajatus, kuinka lähellä voi olla noin vaarallista (juurikin entisen Jugoslavian alue, Syyria…).
Kävin kesäkuussa Pristinan lisäksi Pécissä ja Prizrenissä. Kivoja pikkukaupunkeja, mutta ei nyt mitään pakollisia nähtäviä, Pécin patriarkaatti oli tosin hieno. Myös pohjoisessa Mitrovicassa, jonka joki jakaa kahtia serbien ja albaanien puoleen. Joen ylittävälle sillalle oli kaadettu kasa maata, joten siitä pääsi vain kävellen ja paikkaa vartioi sotilasajoneuvo, koska aiemmin ollut mellakoita. Vaaralliselta ei kuitenkaan nyt tuntunut missään ja bussiyhteydet kaupunkien välillä tosi hyvät.
Mekin oltiin aikeissa mennä juuri Peciin ja Serbian puolella Studenicaan, mutta koska reitti Pristinaan olisi kulkenut Mitrovican kautta, konsuli suositteli ehdottomasti pysymään poissa, koska Serbian eteläosat liian vaarallisia. Harmittaa todella, että kävi nyt näin, mutta emme halunneet ottaa turhia riskejä.
Terveisiä täältä Pristinasta. Kahdessa päivässä on tullut nähtyä “koko kaupunki”, tai siltä ainakin tuntuu. Enpä tiedä, onko tämä kymmenessä vuodessa ihan hirvittävästi muuttunut. Lapsikerjäläisiä ei ole tullut vastaan, mutta muilta osin tuo kuvauksesi pitää aika hyvin paikkansa yhä vieläkin. Euroopan vaatimattomimpien pääkaupunkien kilpailussa Pristina sijoittuisi hyvin! Mutta on täällä paljon positiivistakin – söin juuri kolmen ruokalajin illallisen 13,80 eurolla, väki on joka paikassa todella ystävällistä ja sää kaunis.
Huomiselle pitäisi vielä jotain tekemistä keksiä.
Oho, sinäpä olet ollut siellä pitkään. On kyllä Podgoricalle hyvä kilpailija vaatimattomien pääkaupunkien sarjassa.