Vielä illalla kahdeksalta lämpömittari näytti 36 astetta. Kyllä Skopjessa tarkenee! Ei näissä lämmöissä pysty enää kuin luovuttamaan: Hikoilemista ja selkään liimautuvaa mekkoa ei mitenkään voi estää. On myös kuljettava pilvettömän taivaan alla lakki silmillä, vaikka näyttäisi kuinka dorkalta. On paha pitää kiinni minkäänlaisesta eleganssista, kun hiki valuu polvitaipeissa ja poskipäillä.
Bulgarian kaupunkien (lähinnä Veliko Tarnovon ja Plovdivin) sekä Belgradin jälkeen Skopje ei meistä ole erityisen kiinnostava kaupunki, mutta kyllä täällä päiväksi tekemistä riitti ja oikein mielenkiintoistakin nähtävää. Kun kuumuus alkoi käydä sietämättömäksi, pistäydyimme myös viilenemässä parissa ostarissa, joista Ramstore oli selvästi parempi, mutta pienehkö sekin.
Mustafa Pasan moskeijavierailu oli mielenkiintoinen. Pihalla oli jonkin verran muodollisesti pukuihin pukeutuneita miehiä, portilla odotti Turkin suurlähettilään auto ja muutama muukin auto kuljettajineen. Lähestyimme varovasti moskeijaa ja tarkkailimme, miten meihin suhtaudutaan. Meitä kehotettiin ystävällisesti astumaan sisään. Yksi vanha mies osoitti paljaita olkapäitäni ja sanoi jotain. Jäin niille sijoilleni, koska en halunnut olla epäkunnioittava millään tavalla. Hetken kuluttua nuori vartijamies kehotti menemään sisälle, jättämään vain sandaalit ulos (kuten kaikki aina moskeijaan mennessään jättävät). Hämmentävintä oli se, että moskeijassa oli rukoushetki menossa, kaikki sisällä olevat olivat pukumiehiä, ei yhtään naista missään. Meille myös sanottiin, että valokuvaaminen on sallittua. Koskaan ennen emme ole päässeet moskeijoihin edes portista sisään rukousaikana. Nyt meitä kehotettiin kulkemaan vapaasti ja kuvaamaankin. Rukoilevia ihmisiä en tietenkään kuvannut. Se olisi tuntunut jo todellakin tunkeilevalta.
9 comments
Yökuva sillasta on tosi kaunis. Museo näytti tosiaan käymisen arvoiselta jo pelkästään puitteiltaan. Enkä muuten tiennytkään, että Äiti Teresa oli tuolta kotoisin.
Vähän olin pettynyt, ettei museossa kuitenkaan ollut hamamista jäljellä kuin seinät ja katto. En ole vieläkään saanut mentyä oikeaan hamamiin, vaikka monta kertaa on suunnitelu. Olisi voinut museossa vakoilla, millaista niissä on. 🙂 Äiti Teresa tuli minullekin ihan puskista! En ollut koskaan ajatellutkaan, että täytyy hänelläkin olla tausta ja lapsuus jossain. Ei hänkään ole syntynyt Äiti Teresaksi.
Hei,
eksyin blogiinne Reissupostauksia fb-sivun kautta. Mielenkiintoisia raportteja paikoista, joissa on tullut itsekin käytyä (osaan vasta menossa, esim. Myanmar) ja huomata kuinka paikat muuttuvat nopeasti. Kävimme Skopjessa tänä keväänä ja suuruudenhullu ja absurdi Skopje2014 -projekti on edennyt. Ranta oli keväällä jo lähes täynnä valkoisia palatseja ja patsaita ja rakenteilla oli vielä paljon lisää.
Moi, kiva, että olet löytänyt blogini! Ei kuulosta samalta Skopjelta tuo!
Blogisi on hyvin rakennettu: tarinaa ja kuvia sopivassa suhteessa ja tarinat sopivan pituisia. Tämän pituisina ne pysyvät mielenkiintoisena ja sopivat juuri sen tyyppiseen blogien seurantaan, jota minä harrastan (vertailen tuttujen paikkojen näkökulmaeroja/samanlaisuuksia ja otan vinkkejä tuleville kohteille).
Myanmar-blogistasi bongasin yhden ohjelmanumeron eli junareissun Yangoniin ensi viikolla alkavalle Bangkok –> Myanmar -reissulle. Kiitos siitä vinkistä!
Se junamatka todella oli kokemus! Hyvää matkaa!
Kiitos!
Skopje: check. Harvoin jää fiilistä, että olisi pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa, ja jotenkin kuvittelin, että Skopjen näkisi päivässä. Ei nähnyt. Kahdenkin päivän jälkeen jäi Matka-kanjoni näkemättä, ja Pristinaankin olin jossain vaiheessa haaveillut ehtiväni, mutta sen skippasin suosiolla heti aluksi. Onpahan hyvä syy palata jonain päivänä…
Samalla tuli testattua ekaa kertaa oikea yyberhalpalentoyhtiö. 45 eurolla Turusta Skopjeen ja takaisin. Tuolla hinnalla ei voi valittaa edes siitä, että meidät huonommat kansalaiset oli Turun kentällä ängetty kellariin eristyksiin paremmista ihmisistä.
Neljässä vuodessa on varmaan ehditty verhoilla muutama rakennus uudella julkisivulla ja rakentaa uusia vanhoja taloja, mutta tutuilta nuo kuvat näyttävät edelleen. Nyt marraskuussa oli (ainakin minulle yllätyksenä) 17 astetta lämmintä, joten Skopjessa tarkenee muulloinkin kuin keskikesällä. Kiitos moskeijarohkaisusta, niistä kun ei koskaan tiedä, uskaltaako sisään mennä vai ei. Nyt uskalsi.
Ai Turusta pääsee halvalla Skopjeen?! Pitääpä katsoa, jos löytyisi halpaliput minullekin. Sen verran kiinnostava se oli ja kehitys niin hurjassa vauhdissa, että varmasti on muuttunut näissä vuosissa.
Matkablogeista voi saada yllättäviä vinkkejä, vaikka juuri moskeijoista. 🙂