Viimeinenkin Euroopan maa käyty! Pikavisiitti Kosovoon

Euroopalle tuntuu olevan erilaisia määritelmiä, mutta yleisimpien mukaan olen nyt käynyt kaikissa Euroopan maissa, kun tänään teimme päiväretken Pristinaan, Kosovoon. Jonkin määritelmän mukaan Kazakstan kuuluisi vielä joukkoon. Kyllä minua sekin kiinnostaa! Ainakin Googlen kuvahaun perusteella pääkaupunki Astana vaikuttaa todella mielenkiintoiselta (ja oudolta). Mutta Kazakstaniin joskus toiste, tänään mentiin taksilla Pristinaan.

Bussilla Skopje – Pristina olisi maksanut viitisen euroa suuntaansa yhdeltä, ja (kunnolla ilmastoidulla) taksilla matkalle odotuksineen tuli hintaa 80 euroa, mikä on minusta ihan kohtuullista. Hotellin vastaanotosta tilasivat auton. Ehkä halvemmallakin olisi saanut, jos olisivat soittaneet johonkin muualle kuin mustien uusien Mersujen ilman taksikylttiä -firmaan. Nuori mies kertoi viimeisen kuukauden kuskaanneensa 24 h vuorokaudessa hallituksen delegaatioita. Ajelimme siis herroiksi vajaan sadan kilometrin retkemme. Autossa olivatkin päivän ainoat ei-tukahduttavat hetket. Lämpötila nousi 36:een tänäänkin. Aamulla vaihdoimme hotellihuonettakin, koska edellinen oli ylimmässä kerroksessa mustan katon alla, eikä ilmastointi riittänyt pitämään huonetta edes nukuttavana.


Makedonian puolella tie vei lähinnä maaseutumaisen maiseman halki. Aika kuivalta alkoi luonto jo näyttää. Liikenne oli rauhallista jonossa ajamista. Raskasta liikennettä ohiteltiin varsin maltilla kapeahkolla kaksikaistaisella tiellä. Kosovon puolella taas tien varret olivat erilaisen pienteollisuuden ja kaupan hallussa. Todella paljon oli rakentamiseen ja sisutamiseen liittyviä liikkeitä. Lähempänä Pristinaa oli myös useita yksityissairaaloita. Maanteille näkyi myös asuinalueita, joilla talot olivat uusia, moderneja ja varsin suuria. Vaikuttivat sodan jälkeen rakennetuilta. Hämmästyttävän paljon oli myös hotelleja. Jäin ihmettelemään niiden asiakaskuntaa, eihän Pristinaan ole Makedonian vastaiselta rajaltakaan kuin kuutisenkymmentä kilometriä.


Tähän moderniuteen verrattuna Pristinan keskusta on kovin rähjäinen. En tietenkään sodan runtelemalta maalta odottanutkaan mitään loistokkuutta, mutta Pristina tuntui kaoottiselta ja likaiselta. Jalankulkijalle kaupunki ei ole miellyttävä: jalkakäytäviä ei aina ole, rakennushankkeet ja kuopat hankaloittavat kulkua, kaduilla on paljon roskaa. Minua harmittaa hirvittävästi, että kokemukseni Kosovosta rajoittuvat tällä kertaa vain Pristinaan, jonka antama kuva maasta on niin kovin yksipuolinen eikä pelkästään positiivinen. Turvallisuuden kustannuksella en kuitenkaan halua matkustaa.

Tällä pääkävelykadulla on paljon kahviloita, kuten koko 
keskusta-alueella. Asiakkaita niihin riittää tungokseksi 
asti. Lapsikerjäläisten määrä on melkoinen. Yhden juoman 
aikana pöydän ääressä ehti käydä viisi tenavaa käsi ojossa.
Näin rähjäiset kulmat ovat harvinaisia, 
mutta tällaistakin on ihan keskustassa.
Tyypillistä Pristinan keskustaa
Varovasti taas lähetyimme moskeijaa, koska emme 
lainkaan tienneet, miten täällä suhtaudutaan kristittyihin 
ja ulkomaalaisiin pyhillä paikoilla.
Tälläkin kertaa olin tervetullut. Ei ollut varsinaisen 
rukoushetken aika. Suurin osa miehistä hengaili 
mukavasti varjoisalla pihalla. Osa otti nokosia 
moskeijan kupeessa.
Lukunurkkaus
Rouvien ei parane kovasti lihoa, että mahtuvat parvelleen 
vieviin portaisiin. Polvivaivaisellakaan ei ole näihin asiaa.
Ukkokerho moskeijan puutarhassa. Huomaa huikea hattu!

Lisää joutilaita herroja
Pristina on myös lasia ja terästä. Näin modernit 
rakennukset ovat kuitenkin vähemmistössä.
Kaikenlaista ajoneuvoa mahtuu parkkiin Pristinan kaduille.
Tämä on ehkä omituisin koskaan näkemäni rakennus. 
Pakkohan sitä oli mennä katsomaan myös sisälle.


Arvasitko ehkä, mikä outo rakennus ennen tätä kirkkoa on? Se on yliopiston kirjasto.

Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
  1. Avatar
    Marjukka at 08:05

    Onnea, Eurooppa kasassa! Aika ankeannäköistä on Pristinassa… Kiinnitin huomiota yhdessä kuvassa, miten sähköt oli vedetty – aika huolettomasti!

    • Avatar
      travellover at 18:21

      Ankeuskin on niin suhteellista. Minä en pitänyt varsinaisesti ankeana, kuten vaikkapa neuvostoaikaiset betonilähiöt ovat. Tiedätkö, sähköt ovat samalla tavalla näkösällä mm. Japanissa suukaupunkien ulkopuolella, paikoin myös vaikkapa Tokiossa. 🙂

  2. Avatar
    Frau A at 00:31

    Se aina ärsyttää noissa moskeijoissa, kun naisille on aina huonommat paikat niinkuin tuollakin tuo parvi. Jos miehille on pehmeät matot, niin naisille on kivilattiaa jne.

    Varmasti muuten hyvä, kun ette menneetkään siellä muualle. Ainakin kosovolaisen työkaverini mukaan vanhempiensa kotikin on monta kertaa aseiden kanssa ryöstetty.

    • Avatar
      travellover at 21:42

      Minulle parvi oli ihan uutta. Verhoja ja muita jakosysteemejä miesten ja naisten puoliin olen nähnyt ennen.

      On niin järkyttävä ajatus, kuinka lähellä voi olla noin vaarallista (juurikin entisen Jugoslavian alue, Syyria…).

  3. Avatar
    Anonymous at 22:31

    Kävin kesäkuussa Pristinan lisäksi Pécissä ja Prizrenissä. Kivoja pikkukaupunkeja, mutta ei nyt mitään pakollisia nähtäviä, Pécin patriarkaatti oli tosin hieno. Myös pohjoisessa Mitrovicassa, jonka joki jakaa kahtia serbien ja albaanien puoleen. Joen ylittävälle sillalle oli kaadettu kasa maata, joten siitä pääsi vain kävellen ja paikkaa vartioi sotilasajoneuvo, koska aiemmin ollut mellakoita. Vaaralliselta ei kuitenkaan nyt tuntunut missään ja bussiyhteydet kaupunkien välillä tosi hyvät.

    • Avatar
      travellover at 11:56

      Mekin oltiin aikeissa mennä juuri Peciin ja Serbian puolella Studenicaan, mutta koska reitti Pristinaan olisi kulkenut Mitrovican kautta, konsuli suositteli ehdottomasti pysymään poissa, koska Serbian eteläosat liian vaarallisia. Harmittaa todella, että kävi nyt näin, mutta emme halunneet ottaa turhia riskejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.