Usein sanotaan, että arki on harmaata. Kotini on lähinnä valko-ruskea, mutta ehkä näistäkin väreistä miksattuna tulee aika väritön. Sitä sanotaan kai skandinaavisen pelkistetyksi. Kun katsoo ikkunasta ulos marraskuiseen Helsinkiin, on todella puhuttava harmaudesta. Kohta työmatkoilla lentää rapa ja itsensä valkoiseksi kuvitteleva auto todella on harmaa. Varsinaiset väriläiskät arjessa ovat lautaselle pilkotut punaiset tomaatit ja keltaiset paprikat, omenoiden punaiset posket ja oranssit appelsiinit (jos joskus ostaisin niitä). Mustien, valkoisten ja tummansinisten asiallisten työvaatteiden värityskään ei suorastaan häikäise. Ai vapaa-aikako muuttaisi tilanteen? Juu ei. En tietenkään väitä, että elämä olisi sisällöltäänkin harmaata, mutta silmiin aika usein kyllä.
Mutta kun lentokone vie kauas pois, värimaailma on usein aivan toinen.
Joulun yli oleilen Hong Kongissa. Olen käynyt siellä vuosia sitten ja nyt vasta oikeasti oivalsin, miksi haluan sinne takaisin: värit. Rakennusten harmaus ei puhuttele, mutta kaikki Kowloonin mainokset, kaikki vastarannalle syttyvät valot. Aasiassa on paperilyhdyt, siellä on markkinat, kukat, neonvalot, jos pysyttelee suurkaupungissa. Siellä on tiheä vihreys, jos menee luontoon. Siellä on valkoinen hiekka, turkoosi meri, sininen taivas, jos menee rannalle – ja minähän menen. (En vain vielä tiedä minne, luultavasti Filippiineille.) On siellä todistetusti joskus ihan järjettömän harmaata ja sateistakin, mutta kuka sellaisia lomaa fiilistellessä suostuisi ajattelemaan?
Harmaan puolelle meni kerran (ei kun kaksi) San Marinossa. Minun ei kai ole tarkoitettu näkevän minivaltiota koskaan kunnolla. Kun Färsaarilla sumu nousi ja pilvet laskeutuivat, melkoinen harmaus ympäröi sielläkin. Lemppariharmaani on ehkä kuitenkin norsu, ihan siellä omassa kodissaan savannilla tai sademetsässä.
Joskus kaikki ympärillä on vain ruskeaa. Kun ympärillä on vain hiekkaa, voi fiilistellä aavikkoa (ja ehkä antaa sille väriä syömällä mansikoita). En koskaan unohda ensimmäistä aavikkosafaria, hiekkaan laskenutta aurinkoa, aavikon täydellistä pimeyttä, kun aurinko oli siltä päivältä sammunut.
Entä kun koko maailma tuntuu palavan ympärillä ja kaikki on oranssia? Kerran Tammisaaressa taivas oli lähinnä violetti. Olen kuullut Madagaskarin ja Venetsian vaaleanpunaisista auringonlaskuista. Olen alkanut fanittaa auringonnousuja (ja etenkin -nousuja) vasta ihan viime vuosina. En oikein malttaisi odottaa pääseväni taas varpaat hiekassa niitä katsomaan.
Neonvalojen värit vievät minut Times Squarelle yhä uudelleen, vaikka ei se yhden kerran jälkeen mihinkään muutu. Siellä se on ja vilkkuu. Turistit tungeksivat, yrittävät ottaa kivoja kuvia, ja aina edessä seisoo joku. Mutta suurkaupungin sykettähän se on. Se on aikuisen mittakaavassa sama, kuin Piccadilly Circus oli lapselle. Sen muutamat valomainokset olivat 13-vuotiaalle Annikalle yhtä kuin suuri maailma. Suuresta maailmasta tuntuivat olevan kotoisin myös siellä hengailleet punkkarit, joista yksi tuli kuvaan kanssani ja pussasi poskelle. Seuraavana päivänä poskeen noussut näppylä johtui minusta väistämättä siitä. Mutta vaikka Piccadilly nyt tuntuu aika pieneltä, Lontoolla on minulle aina yksi oma rakas värinsä: punaiset bussit. Nekin muistuttavat minua isästä, jonka kanssa kaupunkiin ensimmäisen kerran tutustuin.
Entä värikkäät rakennukset? Sytytkö sinäkin Nyhavnin kaikenkirjavalle taloriville Kööpenhaminassa, puutalojen punaiselle Tammisaaressa tai Porvoossa, ylipäätään usein aika harmaata rakennuskantaa piristävälle oranssille, keltaiselle, siniselle, punaiselle ihan missä päin maailmaa tahansa? Tunisialaisille taloille tyypillinen valkoisuus ja turkoosit (joskus muun väriset) ovet ja ikkunanpielet ovat myös tulleet minulle tärkeiksi.
Saattaa niinkin käydä, että väriä elämään tulee syömällä (ja ehkä juomalla). Joskus matkailun värit ovat ihmisiä, joskus yksityiskohtia, erikoisuuksia. Mutta yhtä kaikki jotain kaunista, erityistä, mieleenpainuvaa – jotain, minkä vuoksi taas kerran kannatti vaihtaa maisemaa ja lähteä reissuun.
Mutta joskus käy niin, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs katsomaan värejä. Joskus ne ovat ihan kotiovella. Tervetuloa jonain vuonna ruskamatkalle tänne meille Pohjois-Helsinkiin!
Lisää värikkäitä ja värittömiä kuviani voit selailla Instagramissa @travelloverblogi.
Ja tämä kirjoitushan oli osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoitus on tuoda matkailuinspiraatiota ja -iloa Instagramin kautta. Kampanjaa emännöimme minä, Murumou-blogin Terhi sekä RIMMA + LAURA. Tämä oli tämän vuoden viimeinen teema-IGTT. Ensi vuoden teemoista sitten joulukuun uutiskirjeessä. Jos et vielä ole IGTT-uutiskirjeen tilaaja, pääset postituslistalle tästä linkistä.
31 comments
Ihanan värikkäitä kuvia (vaikka harmaistakin kuvista mainitsit). Itse rakastan sitä että vaikka kotona ollessa pukeutustyyli ja esim sisustus on todella neutraaleja niin sitten matkoilla tulee pidettyä värikkäitä vaatteita ja haluttaisi sisustustaa koko koti uudestaan värikkäästi. Väriä pitäisi olla kaikkien elämässä enemmän 😉
Monesti reissussa näkee ihania huiveja, värikkäitä vaatteita ja sisustustuotteita, jotka siinä ympäristössä vaikuttavat tosi ihanilta. Muutaman virheostoksen jälkeen olen viisastunut: mikä on ihanaa jossain muualla, ei välttämättä ole sitä enää kotona. Tyyoit eivät sittenkään kohtaa. Orient meets Scandinavia ei aina oikein toimi. 🙂
Ihanan värikäs maailma kuvissasi. Värit piristää ihmeesti, mutta miksi ihmeessä sitä aina itsekin pukeutuu tummaan tai johonkin muuhun tylsään väriin. Etenkin talvella ja Suomessa. Värikkyydestä tulee usein kuitenkin hyvälle tuulelle.
Voisiko olla ihan temperamenttikysymys? Minulla on keltaiseen, osanssiin ja muuhun omiin silmiini jopa räikeään pukeutuva työkaveri, jonka persoonaan värit sopivat täydellisesti. Itse en viihtyisi kirkkaissa väreissä. Mutta väreistä ehdottomasti tulee hyvälle tuulelle, vaikka kukista.
Ihania värejä ja varsinkin Malediivien palmurannat houkuttelisivat nyt. Suomestakin värejä löytyy varsinkin syksyllä, kun puiden lehdet muuttuvat eri ruskan sävyihin. Ja toki kevään ja kesän vihreys ja talven valkoisuus (toiveajattelua?) puhuttelevat myös. Arjessa tulee käytettyä aika neutraaleja sävyjä, mutta lomaan jotenkin kuuluu värikäs pukeutuminen. Tosin myönnän omistavani punaisen villakangastakin, joka talvella on aikamoinen piristys. Pitäisikin kaivaa se taas kaapista 🙂
Totta, ei Suomikaan ole pelkkää harmaata. Arjessa niin helposti kulkee laput silmillä, että ympäröivät luonnon värit jäävät huomaamatta. Mutta kyllä minä nautin tänä aamuna valkoisuudesta, kun vein koiraa aamulla ulos. Erilaista kuin Malediivien rantojen valkoisuus…
Kauniita kuvia jälleen kerran, ja yllättäen nuo harmaansävyiset puhuttelivat mua erityisesti, vaikka olen itse kirkkaiden värien ystävä 🙂
Kiitos! Usein sumussa ja vähän sateessakin voi olla tunnelmaa. Tuli mieleen, kun viime talvena oltiin New Yorkissa One World Observatoryssa kirkkaalla säällä. Seuraavana päivänä oli pilvistä, mutta kun katsoin Instasta kuvia, ne, missä pilvenriekaleet roikkuivat pilvenpiirtäjän alapuolella ja näkyivät kuvissa, olivat paljon mielenkiinoisempia kuin omani.
Maailma on täynnä niin herkullisia värejä! Mulla oli melkein runsaudenpula tämän kuun IGTT:n kanssa, vaihtoehtoja oli niin monia. Times Square ei ole sitä ominta New Yorkiani, mutta värikäs se todellakin on. Ja hektinen. Mun mielestä sumu on siitä jännä elementti, että vaikka se kovasti harmittaakin (koska kyllä sitä yleensä mieluummin reissaa kauniissa auringonpaisteessa), niin se tuo mystisyyttä kohteisiin. Ja toisaalta sitten taas korostaa niitä värejä, jotka eivät sen alle kätkeydy. Noita värikkäitä kaupunkikuvia katson aina vähän haikaillen. Onhan meillä Tampereellakin Pispala omana väriläiskänä, mutta kyllä ulkomailla silti tunnutaan räiskyvän vielä värikkäämmin. Luonnon upeista väreistä en edes aloita, muuten kirjoittelen tätä kommenttia vielä huomennakin 🙂
Luonnon väritpä hyvinkin. Katsoin Instassa myös kuvia kukista, olihan niitäkin, mutta kuvia tuli muutenkin ihan hulluna. Ja kaikki vihreän sävyt, ja veden eri sävyt. Se on juuri noin, että tietenkin toivoo taivaan olevan sininen, lämpötilan optimaalinen jne., mutta joka säällä kohde näyttää erilaisia puolia – ja myös värejä.
Ihanan värikästä! Itsekin tykkään Köpiksessä (ja monessa muussa paikassa) juuri värikkyydestä. Mutta joo, kuten tuossa kommentoitkin, niin orient meets Scandinavia ei todellakaan aina toimi (jos ikinä..?) – tarkoitan siis vaatteita. 😀 Kyllä ne kaikki värikkäät vaatteet, sisustustuotteet sun muut näyttävät oikein hienoilta reissussa, mutta pidemmän päälle oppii, että eivät ne sitten kuitenkaan omaan kotiin ja vaatekaappiin istu.
Ostin vuosia sitten Japanista äärimmäisen riemunkirjavan Desigualin mekon, aikana, jolloin niitä ei täältä vielä saanut. Ja se ei ole kirjava maanläheisesti vaan ihan väripaletin niillä kirkkaimmilla. En tiedä, mikä minun meni, mutta satunnaisesti tulee vieläkin olo, että haluan laittaa sen päälle. Muuten ei juuri tarvitse vaatekaapistanikaan väriläiskiä etsiä.
Harmittelen vähän vieläkin, että ostin Intiasta aivan ihanan päiväpeiton. Todellakin Orient kohtasi Skandinavian, kun se tuli Helsinkiin – ja ajautui vaatehuoneen hyllylle ja sieltä vuosien varrella yhä taaemmas. Ja kun se ei ollut edes halpa. Tästä viisastuneena en enää edes yritä.
Wau, että sä osasit oivaltaa tän jutun. Kun on katsellut kolme päivää mustaa marraskuuta…ja sit blogisi sytyttää sielun kirkasvalot, niin taas jaksaa unelmoiden rämpiä läpi repaleisen marraskuun. Tammikuussa värit onkin jo sitten nähtävissä omin silmin jossain päin Aasiaa.
Kiitos ihanasta kommentista! Sytytin sielun kirkasvalot. <3
Ihanaa Aasian-matkaa. Minä näen Hong Kongin valot vähän aikaisemmin.
Palmut, auringonlaskut ja Lontoo + NYC on mun suosikit näistä. Palmukuvat tähän hetkeen oli täydellistä, hytisen kylmissäni kotona ja mietin varpaiden upottamista hiekkaan. Ja Lontookuvat kelpaa aina, punaisista busseista tulee niin Lontoo olo.
Mutta siis oikeesti ihana määrä kuvia ja näistä tuli hyvä mieli. 🙂 Pitäisköhän yrittää tehä arjestakin värikästä?
Ehkä arjesta pitää yrittää tehdä värikästä sisäisesti. Tarkoitan mielen virkeyttä, valoisuutta. En usko muuttuvani onnellisemmaksi, jos vaikka alkaisin pukeutua oranssiin. 🙂
Kuvia tosiaan tuli aika paljon. Mutta kun ei yhdessä tai kahdessa ole riittävästi väriä. 🙂
Vitsit mitä kuvia! Uskomaton värikirjo. Itse jätin harmaat pois vaikka juuri nuo kontrastikuvat Lontoosta on siistejä. Harmaat talot ja punaiset bussit. Väreillä kerrotaan olevan vaikutusta. Minut saa oranssi tai keltainen hyvälle tuulelle aikani tuijoteltuani.
Mahtavaa, jos tunnistat, että väreillä on sinuun vaikutusta. Aika halpa piriste tuijotella appelsiineja tai laittaa vaikka kotiin verhot, joilla tällainen vaikutus.
Vitsit tää väriteema oli jotenkin tosi kiva tähän aikaan vuodesta. Kunnon väriterapiaa selata näitä IGTT-postauksia ja fiilistellä värikkäitä kuvia. Ja kyllähän toi valkea maakin vähän piristää, kun näyttää niin paljon valosammalta ulkona… Näistä kuvista iski nyt matkakuume vähintäänkin Vietnamiin, Balille ja Malediiveille, iiks 🙂
Minusta on kiva, että on vuodenaikoja. Toisaalta myös harmaata on kiva paeta sekä virtuaalisesti että ihan konkreetisestikin. Kyllähän minäkin jo odotan Hong Kongin urbaaneja värejä ja Filippiinien värejä luonnossa, merta, hiekkaa…
Olipa upeita kuvia ja mä tykkään ihan älyttömästi siitä, että ne on tuolleen nätisti riveinä 😀
Onneksi mulla on enää 27 päivää reissuun, olisin muute tullut hulluksi näitä kuvia katsellessa.
Itse tykkään isoista kuvista, mutta eihän tätä määrää olisi kukaan jaksanut sellaisena kahlata. Tuli taas vähän kuvaöverit. 🙂
27 kuulostaa hyvältä! Itse en usklalla laskea. Ehkä jotain 50 paikkeilla. Mutta valkoinen Suomikin kelpaa – jos vain pysyisi valkoisena.
Onpa ihania kuvia! Tosi ihania värejä, myös sumuiset kuvat näyttää kauniilta 🙂
Kiitos paljon! Onhan minulla kuitenkin pyrkimys kivoihin kuviin. 🙂
Upeita kuvia ympäri maailmaa! Jotenkin tuo Budapestin retrokahvila osui silmiin siten, että sinne olisi ehdottomasti päästävä käymään – mieletön värimaailma.
Nyhavn on oma suosikkini Köpiksessä. Jo opiskeluaikojen bussireissut järjestettiin Eurooppaan siten, että sekä meno- että tulomatkalla oli muutaman tunnin jaloittelutauko Nyhavnissa 🙂
Kahvilan nimi on Táskarádió, ‘matkatadio’. Sen värimaailma oli todellakin ihan huikea. 🙂
Ihania värejä! Jäin heti pohtimaan ensimmäisessä kappaleessa mainitsemaasi kotisi väritystä tai lähinnä sitä, että meidänkin koti on täynnä valkoista, mustaa, harmaata ja beigeä eikä juuri muuta. Todella tylsää ja väritöntä siis, mutta haluan asua seesteisen värisessä kodissa. Matkoilla kuitenkin nautin ihan suunnattomasti erilaisista väreistä. Ehkä sitä hakee reissussa värienkin kautta kontrastia kotona koittavaan arkeen? Kun kotona kaikki on ihan omasta tahdosta harmaata, ahnehtii matkalla värejä senkin edestä. En ole tullut ajatelleeksi sitä aiemmin, mutta oma vaatetuksenikin on reissussa paljon värikkäämpää kuin kotona. Mitäköhän tapahtuisi jos alkaisi käyttää kotonakin enemmän värejä? Olisinko yhtä hilpeä ja iloinen kuin reissussa värien ympäröimänä? Vähän epäilen. Veikkaan että värien kakofonia vaan ahdistaisi ja häiritsisi olemista. 🙂
Totta muuten, että maailman värit ovat kontrastia arkeen. Kodin on kuitenkin oltava “väritön”, jotta siinä pystyy elämään ja pitämään ajatukset kasassa. Olen toki nähnyt kauniita, hyvinkin värikkäitä koteja, mutta itse vierastaisin. Sen sijaan joskus hotellihuone on voinut olla hyvinkin voimakkaan värinen, ja sen ajan olen hyvinkin nauttinut. Myönnettävä on, että oma lomapukeutuminenkin on aika hillittyä, mutta bikinit sentään ovat oranssit. 🙂
Harmaata on täällä Mallorcallakin tänään: vettä sataa kaatamalla ja koleus menee luihin saakka. Mutta onneksi huomenna lähdetään lomalle Andalusiaan ja siellä pitäisi olla mukavammat säät ja korkeammat lämpötilat. Tästä postauksesta tulikin mukava lomafiilis, vaikka ihan näin upeita värejä tuskin tullaan lomallamme näkemään 🙂
Ihanaa matkaa! SUomessa on ihanan valkoista juuri nyt. Ei sillä, ettenkö minäkin Andalusiaan lähtisi, mutta hyvä tämäkin on. 🙂
[…] Instagramin kautta. Kampanjan järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA –matkablogi, Travellover sekä Muru Mou […]