Bagan on temppelifriikin taivas

Bagan on temppelifriikin taivas

Lämpömittari näytti tasaista 34:ää. Ei tuulen virettäkään. Seistään jollain bussikojulla Baganissa, eikä kukaan kerro, mitä tapahtuu. Ei jaksa enää kiinnostaa, onko paita läpimärkä hiestä. Kun on pistellyt pikkubussilla durianinhajussa monta tuntia, alkaa vain kaivata esimerkiksi kylmää limua ja suihkua. Samoissa fiiliksissä menee seuraavat päivät: on niin kuuma, että ei jaksaisi liikkua. Mutta Bagan lumoaa. Ei todella voi vain pysyä sisällä tai edes istua varjossa, vaan on pakko nähdä vielä yksi temppeli, toinen, kolmas. Bagan on muinaisen Paganin alueen pääkaupunki, rauniokaupunki, jossa on upeita temppeleitä. Me keskitymme niihin. Niitä varten kaupunkiin oli tultu. 

Kun bussi tuli kaupunkiin, pysähdyttiin lippuluukulla. Hetken se hämmensi: onko todellinen vai jokin turistijekutus, mutta ei kai jälkimmäisessä olisi bussifirma mukana kuitenkaan? Toisaalta tällainen maksusysteemi on todella kätevä: kun sitten lähtee temppelikierrokselle, ei tarvitse huolehtia, mistä saisi lippuja. Luin kyllä taannoin suomalaisesta blogista, miten lippuluukun voi kiertää lähestymällä kaupunkia jostain sivukujilta. Sitten on syytä katsella temppeleitäkin ihan vain etäältä. Noin 15 euroa rajoittamattomasta temppelinkierto-oikeudesta on aika pieni summa kuitenkin. 

Taksikierroksella ne tärkeimmät 

Ilmastoitu taksikierros on hyvä tapa aloittaa Baganin valloittaminen. Kun kuski kyytsää, ei tarvitse lukea karttaa, ei tarvitse tietää, mihin mennä. Hän tietää, mitkä ovat tärkeimmät temppelit. Autosta käsin myös vähän hahmottuu, millainen Bagan on. 

Suurissa temppeleissä toistuu sama kaava: ne ovat symmetrisiä neljään suuntaan. Kun kiertää temppelin ympäri sisäkautta, huomaa, että jokaiseen neljään suuntaan on lähes identtinen buddha. Vain yhteen suuntaan se voi olla vähän hienompi tai sen ympärillä jotain erilaista. Jos ei kärppänä laske sijaintiaan, voi tulla ulos sieltä, missä esimerkiksi omat kengät eivät ole. (Kengät siis jätetään aina portille. Joskus pihat ovat niin kuumia, että jalkoja polttaa. On vain juostava varjoon.)

Näillä temppeleillä, jotka vaikuttavat kuuluvan jokaisen järjestetyn retken ohjelmaan, on vähän markkinameininkiä: kojut myyvät vaatetta, matkamuistoa, juotavaa. Mutta on vanhoissa temppeleissä taikaa. Kyllä niiden tunnelma pakottaa sulkemaan suun tai ainakin kuiskaamaan. Ne pakottavat katsomaan itseään ja tuntemaan edes jotain. Niissä on vuosisataista historiaa, upeita yksityiskohtia, henkeä. 

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Otettiin Bagan haltuun skootterilla

Mutta ihan ehdottomasti minusta parempi kuin mikään oli sähköskootterin vuokraus. Puolen päivän vuokra on reilusti alle kympin, ja ei edes tarvitse välittää, loppuuko lataus. Skootterifirman isäntä tulee vaihtamaan, jos hullusti käy. 70 kilometrin toimintasäde riitti hyvin. 

Olimme varsinainen Urpo ja Turbo -kaksikko vähän sinne päin olevan karttamme ja vielä enemmän sinne päin olevan suuntavaistomme kanssa. Olimme varmoja reitistä, mutta ensimmäistä kohdetta ei ehkä löytynyt koko päivänä. Pääsääntöisesti tiet ovat ihan kohtuullisessa kunnossa ja muuta liikennettä niin vähän, että ei tarvitse olla kokenut kuski lähteäkseen Baganin valloitukseen mopolla. Mutta sitten oli ne hiekkatiet, joilla oli fiilis kuin biitsillä ajelisi. Jotenkin siinä alkoi soida Leevi and the Leavingsin säkeet mielessä: ”Vastaantulijoiden kaistalla on vittumaista luistella.” Taidolla ja tuurilla ja pystyssä pysyttiin.

Skootterilla päästiin kiertämään temppeleitä, joilla ei ollut ketään missään. Pienet olivat monesti kiehtovimpia. Niitä sai kiertää ihan rauhassa, kurkata sisään, ihmetellä ulkoa. Oli hämmentävää, että niitä ei kukaan vartioinut. Ja ihanaa, että Bagan ei vedä puoleensa niitä, joille tulee mieleen tällaisia aarteita tuhota. Enemmän vieraillut temppelit palveluineen olivat välillä kuin keitaita, kun vesi alkoi loppua ja kuumissaan olevat mopoilijat tarvitsivat virvoketta ja varjoa. 

Mutta syrjäisemmät olivat kuin eri maailmasta. Yhden pihassa laidunsivat lehmät, joiden lauma alkoi kirmata mopotyttöjä kohden mutta jotka toki isäntä sai ne pidettyä reitillä. Yhdellä päivysti porukka vuohia – eikä ihmisiä missään. Nämä ovat jotenkin vain niin huippuhetkiä. Muun muassa tällaisten vuoksi haluan kiertää maailmaa. Kiitos, Bagan. 

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Bagan

Auringonnousu on ylimainostettu juttu

Bagan pitää nähdä auringonnousun aikaan, sanovat. No ei muuten pidä. Ainakin minusta auringonnousu oli ylimainostettu juttu, tai sitten emme tienneet oikeaa paikkaa. Luotimme siihen, että hotellilta tilattu taksi vie oikeille mestoille. Kiipesimme temppelin jyrkät portaat, kuten kymmenet muutkin, ja kapusi se aurinkokin, mutta ei hetkessä ollut mitään maagista. Näkymä ei ollut erityinen juuri siinä. Valo auringon jo noustua oli kyllä kaunis, mutta näkymä kauniimpi ihan toisessa suunnassa kuin aurinko. 

Meidän ei olisi kannattanut vaivautua heräämään.  Jos päätät kokeilla onneasi, selvitä etukäteen parhaat paikat. Ei neljältä viitsi kuitenkaan heräillä ihan noin muuten vain. 

Bagan

Bagan

Bagan

Mitä muuta Baganissa?

Myönnetään, emme poistuneet hotellilta kuin temppeleille. Oli molemmilla jo vähän reissuväsymystä, ja kun löytyi samanhenkistä suomalaista seuraa, käytimme iltoja aika hyvin ehkä vähän viinin juomiseen mutta myös yleiseen väsymyskäkätykseen. Epäilemättä jotain iltaelämääkin olisi ollut. Kyllä me joidenkin baarien ohi ajelimme. Viileä, ilmastoitu huone Arthawka-hotellissa oli sittenkin aika kiva. Mutta ensimmäisen päivän kiertoajeluun kuului pysähdys torilla. Niin autenttista Myanmaria en muualla nähnyt. Jos olisimme viipyneet pidempään, olisin ehdottomasti tullut tänne uudelleen. 

Bagan

Bagan

Bagan

Joa haluat nähdä Urpon ja Turbon parhaan mopoiluselfien tai lisää Baganista, klikkaa Adalmina’s Adventuresiin tästä.

Next Post:
Previous Post:
There are 6 comments for this article
  1. Anna | Muuttolintu.com at 02:33

    Hahhah ootte kyllä olleet ihan Urpo ja Turbo, ihan samannäkösiäkin letit ja kypärät päässä. 🙂 Tuo sähköskootteriajelu kuulostaa kyllä hauskalta! Hyvä tietää, että auringonnousu tuolla on ylimainostettu juttu. Neljältä en tosiaan tykkää heräillä huvikseen, minkä takia Angkor Watin auringonnousukin jäi väliin. Kun oli pilvinen taivas niin valitsin mieluummin kunnon unet. Itse tykkään kanssa aina suunnata paikallisille toreille ihmettelemään meininkiä! Ensi vuoden alussa olis tarkoituksena suunnata Myanmariin, en tosin tiedä tuleeko Bagan olemaan matkasuunnitelmassa mukana, toivottavasti.
    Anna | Muuttolintu.com recently posted…Kambodzan Koh Rong – Mene ennen kuin on liian myöhäistä!My Profile

    • Annika Author at 04:51

      Kyllähän toiset tuota auringonlaskua hehkuttavat. Taitaa tosiaan olla kiinni pitkälti säästä. Angcorissa on paikallisen mukaan parhaat nousut ja laskut huhti-toukokuussa. Muulloin ei kuulemma niin kannata vaivautua heräämään

      Letit oli skootterihommassa aika hyvä kampaus. 🙂 Kypärän alle ei perustötterö mahdu, ja oli niin kuuma, että iholla ei tukkaa kestä yhtään. Siitä tulee Urpo ja Turbo mopoilevat -look. 🙂

  2. Mika / Lähtöportti at 10:51

    No hyvä ettei Leevin biisi ollutkaan ”temppelikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä skootteri katolleen kääntyi…”

    Temppelialue näyttää upealta! Olen lukenut muutamia blogijuttuja Baganista, mutta oikeastaan vasta tästä ymmärsin kuinka laajasta alueesta on kysymys. Mahtavaa, että siellä syrjemmällä saa tutkia noita aarteita ihan omassa rauhassaan. Voisin kuvitella, että juuri nuo hiljaiset hetket on niitä, jotka jää parhaiten mieleen. Jalkapohjia polttavista temppelien pihoista tuli elävästi mieleen muistoja Singaporesta.
    Mika / Lähtöportti recently posted…Mystisten tarinoiden PatsaspuistoMy Profile

    • Annika Author at 19:42

      Joo, Bagan ei ole muureilla rajattu yksi alue vaan kokonainen kaupunki, jossa voidaan ajella kilometrejä temporleiden välillä, kun taas jossain on keskittymiä ja lähekkäin paljon.

      Totta, Leevi and the Leavingsilta olisi löytynyt synkempääkin skootterimusaa. 😀 Me onneksi pärjättiin paremmin kuin Teuvo. 🙂

  3. Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 22:29

    Kerta toisensa jälkeen jaksaa hämmästyttää että miten ihmiset on joskus vuosisatoja sitten saaneet jotain noin upeaa aikaiseksi. Haavi auki saa sitten kävellä ja ihmetellä.

    Mutta hienoa että löysitte syrjäisiä ja hiljaisia temppeleitä! Niitä kaikessa rauhassa tutkiskellessa pääsee kyllä eri fiiliksiin ku innokkaimpien kanssaturistien kyynärpäitä väistellessä.
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net recently posted…Parasta mitä voit tehdä kumipuvussa – kanjonointi Kroatian Cetina CanyonissaMy Profile

    • Annika Author at 06:49

      No juuri tuo! Miten silloin, kun elämä on ollut alkeellisempaa, koneita ei ole ollut jne., rakentaminen on ollut jotain tällaista. Baganissa ei ole oikeastaan missään ruuhkia. Toinen juttu on sitten Angkor, jonka joka tötteröllä on tuhat kiinalaista ja siten 2000 kyynärpäätä. Siellä meni hermo. Bagan (ainakin vielä) pahimpien massojen puolesta suojassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge