Kaikille ennakkoluuloisille tiedoksi: kyllä, lennolla Helsingistä Frankfurtiin oli erilainen haju kuin jatkolennolla Frankfurtista Tunisiin. Kyllä, jälkimmäisellä haisi hiki. Sitten vielä taksikuskikin yritti kusettaa. Pyysi ihan järjetöntä kiskurihintaa. 20 eurosta tingin 25 dinaariin eli puoleen ja silti tiedän maksaneeni ihan reippaasti ylihintaa. Sitten vielä satoikin, kun lähdin lounaalle. Värjöttelin katoksen alla ulkona ja söin aika hyvää kalaa ja outoja ranskalaisia. Ai niin, ja hotellin merinäköala. Kyllä meri näkyi, jos laittoi pään ulos ikkunasta.
Tiedän, että tämän moni halusi kuulla. Ihan hirveä afrikkalainen arabimaa se Tunisia kuitenkin on.
Mutta ensi hetkestä Sidi Bou Saidissa tiesin, että juuri sinne halusin tulla. Kylä on niin suloinen. Valkoiseksi kalkitut talot, siniset ikkunanpuitteet ja luukut, kapeat kujat, äänekkäästi arabiaa puhuvat miehet. Enemmän naisia ilman huivia kuin huivi päässä.
Ihmiset ovat ystävällisiä. Tietenkin kauppiaat haluavat jokaisen turistin kauppaansa, koska meitä ei Tunisiassa nykyään kovin paljon käy (kiitos järjettömän teurastuksen viime vuonna), mutta pari kohteliasta eitä riittää. Sidi Bou Said on välimerellinen turistikylä meets orient. Rakennuksissa näkee kulttuuriperinnön. Siellä on kaunista. Paikoin on toki vähän kulunutta, mutta päällisin puolin näyttää, että paikoista pidetään huolta. Saneerausta on menossa kaikkialla. Ja jos menee nyt, ei niitä turistejakaan ole ihan liiaksi.
Pitelin sadetta varsin länsimaisessa kahvilassa ja tein töitä. Tämä oli taas näitä etätyölomia. Myönnän, olin siihen paikkaan vanha. Se oli nuorten suosima näe ja tule nähdyksi -kahvila, mutta siellä oli hyvä nettiyhteys. Voimakkaasti meikatut tyttöset pillifarkuissaan, polvet revittynä kuten suomalasillakin, ottivat seksikkäimmät duck face -ilmeensä ja näppäilivät selfieitä. Mietin siinä, kuinka kulahtaneelta mahdoin näyttää kahden tunnin yöunien ja lentokoneessa torkkumisen jäljiltä. Nuoruus ja kauneus ovat katoavaisia. Mutta voi tunisialaiset, koska ymmärtäisitte kieltää sisätiloissa tupakoinnin.
Yritin löytää viiniä. Tiedän, että Tunisiassa valmistetaan omia viinejä, jotka kuulemma ovat hyviä, mutta missään en nähnyt minkäänlaista alkoholitarjoilua. Ei sillä ettenkö voisi ilmankin olla, mutta ehkä Slovenian jälkeen oli vielä liian hyvä viinin maku suussa. Yritin googlailla, olisiko jossain ravintolassa alkoholitarjoilua, mutta ei onnistunut. Kysyin hotellilta. Kuinka sattuikaan, että eräs tunisialais-espanjalainen asiakas oli juuri lähdössä ostamaan olutta. Hän ottaisi minut mukaansa.
Niinpä me menimme supermarketin ikkunattomaan sivuhuoneeseen jonottamaan. Siellä oli kuuma, ilma ei kiertänyt, mutta lauantai-ilta oli tuonut paikalle muutaman muunkin. Alkoholia myytiin kuin ennen vanhaan Suomessakin tiskin takaa. Piti tietää, mitä haluaa. Valkoista viiniä, kuivaa, kiitos. Minua tuijotettiin. Eipä käy naisia siinä jonossa. On kuulemma ihan sallittua naisten juoda, mutta kukaan ei mene alkoholia ostamaan – ja minä paheellinen länskäri ostin oman pullon. Alle kympillä saikin muuten varsin kelpo viiniä!
Enpä ole ennen tällaista hotellimeininkiäkään nähnyt: kaikki vieraat istuvat lobbyssa ja syövät yhdessä. Omistaja sanoi, että huone maksetaan, ja sen jälkeen kaikki on ilmaista. Joku muukin oli käynyt hakemassa samanlaisen viinipullon, jollakulla oli olutta, toiset joivat vettä. Mutta mikä minulle oli vähän ongelma, ranskankielisten oli helppo unohtaa yksi kielipuoli omiin oloihinsa. Mutta kun omistaja väkisin siirsi minut ranskankielisten pöytään, he vaihtoivat kieltä, ainakin välillä. Omistaja uhkasi takavarikoida iPadini, kun kirjoitin tätä juttua. Sanoi, ettei se ole mitään matkailua, jos vain istun yksin ja kirjoitan. Välittömyys lopulta sulatti ärtymykseni “merinäköalasta”. Menen kattoterassille sitten, kun haluan nähdä meren. Aamupalalla siellä näytti tältä:
Sitten alettiin laulaa, soittaa ja tanssia yhdessä. Tällainen vähän sulkeutuneempikin suomalaismuija tanssi ihan vapautuneesti. Uusia kokemuksia. Sitä kai matkailu parhaimmillaan on. Uudenlaista sosiaalisuuutta Sidi Bou Saidissa, Tunisiassa.
Dar El Fell, neljän vierashuoneen pikkuinen hotellini, toivotti todella tervetulleeksi. Sidi Bou Saidin hotellien joukossa vähän alle satanen yöstä oli edullinen. 200-vuotiaassa talossa todella on henkeä, mutta myös omat ongelmansa, vaikkapa kosteus. Kesällä, kun aurinko kuivattaa ja ilma on muutenkin kuivempi, uskon hotellin nykyistäkin miellyttävämmäksi. Huoneeseeni eksynyt torakkakin käytiin hoitamassa pois päiviltä saman tien. Hysteriani ei ehkä ollut ihan oikeissa mittasuhteissa, mutta sen jättiläisen kanssa en ollut valmis huonettani jakamaan. Ja kun ensimmäisenä aamuna ei ollut tälle kahvittomalle ja teettömälle mehua, jo toisena oli. Sanoisin hyväksi asiakaspalveluksi. Jo ensimmäisen illan jälkeen tiesin, että Tunisia oli juuri oikea paikka minulle juuri nyt.
22 comments
Pientä pakkososiaalisuutta, joka kääntyi suomalaismuijan tanssiksi – kuulostaa siltä, että matka on lähtenyt oikeille raiteille. Sievän näköinen kylä, muistuttaa vähän kreikkalaisia pikkukyliä ja sitten toisaalta on kuitenkin ihan eri näköinen. Tuo revityt farkut ja duckface-selfiet on hyvä huomio. Jotenkin sitä helposti haksahtaa kuvittelemaan, että arabimaissa naiset ovat hunnutettuja ja miehet kasvattavat partaansa. Eipä se näin kuitenkaan aina ole, ja monesti nämä tietynlaiset ilmiöt ovat huomattavasti pidemmällä kuin Euroopassa… ystäväni kävi Libanonissa ennen levottomuuksia ja kertoi, että Beirutin nuoriso on varsin leikeltyä. Ei kuulemma ollut ollenkaan tavatonta, että nuorella miehellä näkyi vaikkapa hauisimplantit.
Ihanaa matkaa, jos se vielä jatkuu! 🙂
Kotona olen, ollut jo yli viikon. Blogi laahaa niin jäljessä. 🙂
Mutta on juuri niin, että ihmiset nyt vain ovat aika samanlaisia kaikkialla. Niin nuoret kuin aikuisetkin. Tunisia on todella maltillinen muslimimaa, modernein arabimaista, väittäisin. Arabit ovat myös aivan hulluna selfieihin. Ottavat niitä kaikkialla. Myös hunnutetut naiset.
oi ihanaa <3 lämmöllä seuraan vahan kotikaupunkini kuulumisia 🙂
Jos aika antaa myöten, käy Sidi Bou Saidin Aux Bon Vieux Tempsissä lounaalla. Viiniä (vähän nykyaikaisemmalla meiningillä) saa muuten ainakin Marche Centralin läheltä löytyvästä Monoprix- tavaratalosta. La Marsasta löytyy toinen Aux Bon Vieux Temps ja Medinasta Dar El Jelb – loistavaa tunisialaista ruokaa tunnelmallisessa vanhassa tunisialaistalossa.
Voih, noita vinkkejä olisin kaivannut, kun vielä olin Tunisiassa. Tosiaan olen jo kotona. Blogi ei pysy muijan vauhdissa. 🙂 Mutta että olet asunut Sidi Bou Saidissa!? Saatan olla vähän vaikka kade.
Mielikuvat vaikuttaa merkittävästi matkakohdevalintoihin. Omat ajatukseni Tunisiasta ovat sellaisia tuhannen ja yhden yön tarinoita. Ne mielikuvat ovat ajalta jolloin ei ollut joka kodissa tietokonetta ja nettiä, vaan matkaesitteet haettiin R-kioskilta. Niitä muistan selailleeni ja haaveilleeni Tunisiasta. Eikä vaikuta yhtään hullummalta sinunkaan kokemana tuo maa. 🙂
Tunisia oli todella ihana! Muistan todella ajan, jolloin matkaunelmat syntyivät juuri niistä esitteistä. Niitö selattiin ja haaveiltiin suurimmista ja näyttävimmistä uima-allasalueista. Tunisiaa en niiltä ajoilta muista. Oma paluuhaaveeni syntyi reilut kymmenen vuotta sitten yhden päivän risteilyvierailusta.
Ihanasti kerrottu. Jotenkin aistin, miksi Tunisia tuntuu sulle oikealta juuri nyt. Mä en ole ihan varma. Reissut Egyptiin ovat juurruttaneet juuri tuollaisen pienen ennakkoluulon muslimimaita kohtaan, vaikka ei saisi. Tulee sellainen olo, että miksi mennä paikkaan, jossa joutuu koko ajan olemaan vähän hämmentyneenä sääntöjen viidakossa, ettei vaan loukkaa ketään tai Allahia. Kun on niitäkin paikkoja, joissa voi vaan mennä bikineissä rantabaariin. Mutta sitten taas on noita illanviettoja ja muita, joista saa mukaansa ihanan kokemuksen loppuiäkseen. Että en nyt sitten tiedä. Ehkä annan joskus Tunisialle mahdollisuuden.
Uskon Egyptin olevan aivan erilainen maa kuin Tunisia, jossa toki on ne rantabaaritkin. Minulle muslimikulttuuri on kulttuuri siinä missä jokin muukin. Olen paljon arabimaissa reissannut ja tykännyt kaikista. Mutta tietenkin pitää matkustaa sinne, mikä itsestä tuntuu hyvälle.
Hienoa kun lähdit tälle reissulle, vaikka varoittelijoitakin taisi riittää. Sidi Bou Said kuulostaa ja näyttää houkuttelevalta sekoitukselta länsimaisuutta ja vanhaa kulttuuria. Tunisia kiinnostaisi sikäli, että se on ainoa vaimoni käymistä maista, missä en ole itse käynyt. Illanvietossa on varmasti ollut tunnelmaa. Ventovieraita tanssimassa ja juomassa tiskin takaa ostettua viiniä sekä ilmetty Anssi Kela rämpyttämässä kitaraa 🙂
Anssi Kela?! 😀 😀
En todella tiedä, miksi en olisi lähtenyt. Matka oli täynnä kaikkia niitä asioita, joita matkalla arvostan: kauniita maisemia ja rakennuksia, hyvää ruokaa, pitkiä rantakävelyjä, vähän historiaa, hyvää viiniä, tasokasta majoitusta, paikallista elämää. Ja myös erittäin turvallista.
Mikä aivan jumalattoman ihana tunnelma!
Mä olen pitkään haaveillut pääseväni samoilemaan tällaisiin maisemiin, tai oikeastaan kahden tuon miehenkörilään kanssa. Tapasimme maailmanympärimatkalla kandalaispariskunnan, Hichemin ja Caitlinin, joista Hichemillä oli Tunisiassa juuret. Meillä on avoin kutsu sinne viettämään lomaa, ja pitääkin se jossain vaiheessa käyttää. Yömaja kuulostaa hauskalta paikalta.
Parastahan näissä on aina nämä kauniit tarinat. Sanon nyt kuitenkin – mukavasti kirjoitettu.
Tuolla rtw:lla tajusi myös tottuneensa vaikka ja mihin. Jos nyt yksi torakka niin ei paljoa heilauttanut mihinään suuntaan enää ensimmäisten kuukausien jälkeen. 😀
Mulle torakat ovat niin nounou! Harkitsin kirkumista, mutta meninkin sanomaan omistajalle, että nyt olisi ongelma. ajattelin sen tehoavan paremmin. En olisi kyennyt nukkumaan, jos olisin tinnyt sen hirviön olevan vielä tässä maailmankaikkeudessa mun kanssa. “Yömaja” on ihan mielenkiintoinen sanavalinta 200-vuotta vanhasta palatsista, taiteilijan kodista ja butique-hotellista. 🙂 Mutta siellä oli kyllä niin oma tunnelmansa. Ikkunattomassa lobbyssa biletetään ihan armotta, mutta katolla kunnioitetaan sääntöjä. 🙂 Jotain niin tunisialaista. Vapaata, mutta silti vanhoillista.
Näyttääpä kauniilta paikalta ja kertomasi perusteella onkin kiva paikka lomailla. Voin hyvin kuvitella itseni ihan samaan, aluksi hieman kiusalliseen tilanteeseen tuolla hotellilla pakkososiaalistamisen kanssa. Mutta yksin matkustaessa tuollainen yhteisöllisyys hotellissa on loppujen varmasti oikein mukavaa. 🙂 Ihan mahtavaa, että sulla on mahdollisuus tehdä etätöitä noin vapaasti. Kunpa itselläkin olisi siihen mahdollisuus.
Pakkososiaalistaminen oli oikeasti lopulta tosi kivaa. En ole yksinkään ollessani juuri halunnut edes tutustua ihmisiin kuin oikeastaan viimeisen vuoden aikana. Toisaalta minulla on ollut oppaita, joiden kanssa olemisesta olen nauttinut, ja sitä kautta olen ihan vähän alkanut hakeutua myös muiden seuraan. Näitä etätyömahdollisuuksia tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Yritän niitä käyttää matkoihin, jos suinkin rahat riittävät.
Kun paljon matkustaa niin kuin sinä, jotkut kohteet nousevat kuitenkin aina vähän muiden yläpuolelle. Tämä taisi olla yksi niistä, ainakin lukijalle välittyi sellainen kuva. Kaikkihan on kuitenkin lopulta kiinni fiiliksestä, ja tietyissä paikoissa se on paremmin saavutettavissa. Joskin matkailua rakastava löytää sen lähes joka paikasta, mutta toisissa sitten tulee extra-mukava olotila. Sitähän matkailu parhaimmillaan on.
Kiitos Rami, kiteytit kivasti mun ajatukset. Ja ihanaa, jos fiilikseni välittyi, niin kuin minä sen tunsin. Kaikki on niin monen asian summa. Voi olla, että joskus toiste, jossain toisessa tilanteessa, Sidi Bou Said ei olisi ollut minulle täydellinen, se olisi ollut ehkä ihan kiva. Mutta juuri nyt se oli ihan parasta. On totta, että todella monessa paikassa minusta tuntuu samalta, koska suurin osa maailman paikoista on minusta kiinnostavia ja haluan nauttia niistä sellaisina kuin ne ovat. Mutta extramukavaa olotilaa ei silti kaikkialta tule.
Kuulostaa ihanalta reissulta ja seikkailulta, hyvin välittyi tunnelmat! Tunisia kuulostaa ihanalta, toivottavasti maan turismi saadaan jaloilleen. Ja tuo hotellimeininki kuulostaa ihan mahtavalta. Tottakai suomalaiselle varmasti tuntuu ensin vähän kankealta, mutta jälkeenpäin tämmöisistä jää kyllä hienot muistot.
Tunisia oli monin tavoin paljon parempi kuin edes odotin. Tuohon ensimmäiseen päivään tiivistyi jotain erityistä. Samoja tunnelmia en tavoittanut myöhemmin, mutta onneksi matka tarjosi sitten taas jotain muuta. Myös viiniä kyllä. 🙂
Viiniä tiskin takaa -juttu minun on ihan pakko lukea. Onneksi luin. Ihana postaus! Nuorempana pidin dormimajoituksissa sitä hyvänä puolena, että useimmissa porukka keräänty yhteisiin tiloihin. Nykyään tulee oltua kamalan paljon omissa oloissa reissuissa. Tuollainen on varmasti tosi virkistävää.
Ja en muistanutkaan, että joskus Suomessakin on saanut polttaa ravintoloissa sisällä. Huh.
Onneksi joissain asioissa Suomessa on entisestään monenlaisia säännöksia lisätty (tupakointikielto sisällä) ja taas toisia löysätty (viinä voi valita ihan itse ja hipelöidä pulloja). Minä viihdyn reissussa yksin, mutta myönnettävä on, että bilettäminen ventovieraiden kanssa oli ihan virkistävää. Se oli jotenkin niin luontevaa tuolla. Jokainen sai kuitenkin mennä sitten nukkumaan ihan omaan huoneeseensa ja nauttia sen rauhasta.
Kahviloiden ja baarien sisätiloissa tupakointi tuntuu nykyään niin erikoiselta, vaikka yleistähän se vieläkin valitettavasti on – jopa täällä Tanskassa! Etenkin perinteisissä bodegoissa on ihan normaalia, että kaikki polttaa sisällä, vaikka ei kai se laillista täälläkään edes ole.
Ihanan symppiksen oloinen hotelli, tuollaisessa tykkäisin minäkin yöpyä, etenkin jos olisin yksin reissussa 🙂
Sisällä polttaminen on minusta niin vastenmielistä, mutta tosiaan onneksi yhä useammassa paikassa kiellettyä. Tuo hotelli oli kyllä aika helmi kaikessa erikoisuudessaan. 🙂