Vitoria on Baskimaan pääkaupunki, ja siellä on joulun aikaan puisto täynnä aidon kokoisia ihmisfiguureja, jotka esittävät joulun sanomaa. Suunnilleen tämän verran tiesin, ennen kuin ajoin kaupunkiin ja lähdin oppaan kanssa tutustumaan paikkoihin enemmän. Kaupunki tervehti kerrostalometsällä, joka ei luvannut kauniin Bilbaon jälkeen erityisen hyvää. Olin hyvilläni, että hotelli oli sisääntuloväylän varrella enkä joutunut espanjalaisen kaupungin ytimeen Fiatini kanssa törttöilemään, vaikka tämä tarkoitti myöhemmin vähän enemmän kävelyä.
Vitoria muuttui paljon kauniimmaksi, kun lähestyin vanhaa kaupunkia. Taloissa oli silmiinpistävän paljon valkoisia lasitettuja parvekkeita. Ovat paikallinen erikoisuus. Suojaavat kesällä kuumalta, talvella kylmältä, ja ovat useimmiten vielä aika nättejä. Samaa ei voinut sanoa kauniin Plaza de La Virgen Blancan keskelle pystytetystä luistinradasta ja parinkymmenen metrin muovisesta pulkkamäestä, jotka joulun kunniaksi on kasattu kaupungin ytimeen. Mutta mitä ylemmäs lähtee kapuamaan kohti San Miguelin kirkkoa ja sen taakse, sitä kauniimpia kujia voi löytää. Ne ovat täynnä pieniä liikkeitä ja baareja. San Miguelissa oli surullista kuulla, että näin joulun aikaan avoinna olevista kirkoista varastetaan lahjoitusbokseista rahaa. Siksi tässäkin kirkossa oli vanha mies katsomassa kävijöiden perään. Jostain syystä hän innostui minusta ja halusi antaa lahjan. Sain pienen riipukseen laitettavan onnenamuletin. Kuinka hyvä mieli tuosta pienestä eleestä tulikaan. Joulun henki. Ehkä se oli se.
Olen sanonut tämän monesti ennen, mutta sanon taas: opas on aika hyvä idea. He vievät paikkoihin, joihin ei itse todella arvaisi mennä. Kaikki ei toki ole maailman kiinnostavinta, mutta lyhyesti voin vilkaista mitä tahansa, esimerkiksi pelikorttimuseon vanhoja painokoneita tai vanhaa vesisäiliötä, jonka uumenissa nykyään nuoret taiteilijat tekevät jokainen omannäköistään taidetta. Paikka rikkoi myös ennakkoluulojani espanjalaisten vanhoillisuudesta. Laiha nuorimies maalasi minihameessa, pikkutopissa ja sukkahousuissa haluamatta kai tämän enempää ilmentää naisellisuuttaan runsaasta kehon karvoituksesta päätellen.
Hyvinkin mielenkiintoinen sen sijaan oli Santa Marian kirkko, joka on vuosia ollut remontissa ja johon pääsee vain opastetuilla kierroksilla tai jumalanpalveluksiin. Kellarin uumenista löytyi niin luurankoja kuin vuosimiljoonien aikana kalkkikiveen hautautuneita fossiileja. Ikivanha kaupunginmuuri, joka suuntaan kallellaan olevat seinät ja maisemat tornista olivat hyvinkin vajaan tunnin kirkkokierroksen arvoisia. Tiesitkö muuten, että satoja vuosia sitten nykyään harmaat katoliset kirkot eivät suinkaan ole olleet harmaita? Seinien ja patsaiden tutkimus on paljastanut kirkkojen olleen ulkoapäin hyvinkin värikkäitä, mutta maalien niin heikkolaatuisia, että eivät kestäneet säätä. Vitoria tosiaan aukesi aivan eri tavalla oppaan kanssa, kuin jos olisin yksin kierrellyt kujilla.
Vaikka olen joulupakolainen, kaikki, missä joulu menee jotenkin överiksi, on silti mieleen. Yksi tällainen on uuden katedraalin kupeessa jouluisin oleva figuuripuisto, jossa on kymmeniä luonnollisen kokoisia hahmoja. Ehkä puussa killuva enkeli oli minunkin makuuni jo vähän överi, mutta toisaalta luolassa olevat Jeesus vanhempineen ja karjoineen oli pakanallekin vaikuttava näky. Taustalla kohtuullisen kovalla ämyreistä pauhannut joulumusiikki kyllä vei aika kauas hartaasta fiiliksestä.
Vitoria-Gasteiz on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Kahdessa päivässä ehtii paljon. Jos olisin reissussa pidempään kuin pari viikkoa, viipyisin ainakin yhden yön enemmän. Koska joulu alkoi olla ohi ja ravintolatkin auki, pääsin vihdoin Baskimaan kuuluisan gastronomian kimppuun. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Yhteistyössä Turespaña ja Euskaditurismo
