San Sebastian ja vähän erilainen pintxo tour

San Sebastian ja vähän erilainen pintxo tour

Se oli erityinen päivä. Lähdin aamulla Rioja Alavesasta. Hotellin parkkiksella joku oli naarmuttanut autoani. Hyvin ei alkanut. Vuokraamon laskua odotellessa. Ajelin taas uskomattomissa maisemissa auringonpaisteessa yli vuorten, korkeimmillaan yli kilometrissä. Olin törmätä peuroihin. Jatkoin mutkaisia motareita, joilla vauhti on hurja ja kaistat kapeat. Tulin San Sebastianiin ihan ajoissa, mutta navigaattorin neuvomana väärästä suunnasta. Hotellille ei voinut kääntyä. Yritin kiertää korttelia kahdesti ja eri suunnista, kunnes tein varsinaiset muuvit, joita todella toivon, ettei poliisi nähnyt. ”Mitä teit?” kysyivät hotellilla. En kehdannut kertoa. Mutta vaikka lähestyminen on vaikeaa, älä jätä hotelli Londresia siksi väliin, jos ikinä San Sebastian on kohteesi, ja jos vain pystyt, ota huone merelle päin. Näytän kohta miksi.

Baskimaan sää vaihtelee päivittäin, joskus tunneittain näin talvella. San Sebastian kylpi auringossa, oli 18 astetta, ihmisiä surffaamassa ja uimassa rannalla hotellini edessä ja toisella vähän kauempana. Kaupungin katuja lauta kainalossa kulkevat märkäpukuiset surffarit ovat hauska näky. En voinut jäädä ihastelemaan heitä pidemmäksi aikaa, sillä lähdin pintxo tourille, gastronomiselle kierrokselle, onhan San Sebastian Baskimaan ruokakulttuurin ydin.

Discover San Sebastianin pintxo tour oli niin erilainen kokemus, etten todella osannut sellaista odottaa. Mutta eipä tiennyt Escerne Falcon, opaskaan, mitä tapahtuu. Hän oli kuitenkin niin oikeassa: tourille kannattaa osallistua ensimmäisenä päivänä. Silloin siitä saa eniten irti. Kun kaupunki on vielä vieras, opas osaa kertoa siitä tärkeimmät. Kun vanhan kaupungin kujat eivät ole vielä tutut, opas pystyy viemään hyviin paikkoihin ilman, että matkailija ajattelee vähän niin kuin jo nähneensä kaiken, vaikkei tietenkään ole.

San Sebastianin kauppahalli (Mercado de la Bretxa) ei ole samanlainen kuin ne suosikkini, joissa voi myös syödä. Se on perinteinen halli, joka myy herkkuja. Näin madon näköisiä, jotka maksavat tonnin kilo, mutta toki myös perinteisempää kalaa, kinkkua, vihannesta ja muuta perus hallituotetta. Kierrokseen kuuluu tutustuminen  Miryam-nimiseen herkkutiskiin, jossa saa maistiaisia. Jos et tourille osallistu, tältä tiskiltä saa aivan järjettömän hyvät piknik-eväät, kun vain tutustuu tarjontaan. Minä en voinut olla ostamatta tryffelillä maustettua kinkkua ja juustoa. Niin hyviä en ole syönyt ikinä. Niinpä minullakin oli ruokakassi, kuten uuden vuoden juhlintaan valmistautuvilla kaupunkilaisilla. Uutta vuotta muuten juhlitaan Espanjassa perheen ja ystävien kanssa.  Ulos lähdetään vasta joskus yöllä. Oli siis aika yksinäinen uusi vuosi minulla, mutta se on toinen tarinansa.

San Sebastian

San Sebastian

Lieroja tonnin kilo

San Sebastian

San Sebastian

San Sebastian

Miryamin herkkutiski

San Sebastian

San Sebastian

Tryffelikinkku ja -brie

San Sebastian

Pintxo tourilla käydään erilaisissa paikoissa, maistellaan San Sebastianin erikoisuuksia. Niistä kaksi kiinnostavaa olivat siideri ja txakoli [tʃakoˈli]. Omenasiideri tarjoillaan useimmiten laseista, ja annoskoko on suunnilleen sama kuin reilun viinilasillisen, ei suinkaan mikään tuoppi. Siideri on suomalaista selvästi kuivempaa, väriltään kuitenkin vaaleaa verrattuna meillä saataviin joihinkin kuiviin siidereihin. Siiderin kaatamiseen liittyy monessa paikassa tietynlainen rituaali, eli kaadetaan kapeana nauhana korkealta. Pullon suulla on tätä varten erityinen korkki. Sitä voi saada myös pienemmissä pulloissa, ja toki minutkin laitettiin kokeilemaan kaatamista. Vakavin ilmein kaatelin ja kovasti yritin osua, mutta lattialtahan sitä sai sitten kuivailla. Txakoli on viiniä,  josta on sekä vähän poreilevaa versiota että ihan tavallista valkoviiniä. Se tarjoillaan usein tavallisesta juomalasista. 

San Sebastian

San Sebastian

San Sebastian

Näin se sujuu, kun sen osaa. Oma kaareni oli puolta lyhyempi, ilmeeni vakava ja lopputulos surullinen.

San Sebastian

Parsa-annosta ei voi sanoa kauniiksi, mutta pahan makuiset ne ulkonäöllä koreilee – tai jotain. Oppaani kertoi, että vain muutamassa paikassa hän ostaa valmiina tiskissä olevia pintxoja ja kaikkialla muualla tilaa aina listalta sellaisia, jotka valmistetaan vain tilauksesta. Myönnän, että itse en uskaltautunut listoille vaan nappasin aina tiskistä. Paljon kyllä epäilemättä menetin, koska sain esimerkiksi yhtä parhaista risotoista ikinä – mutta sekin vain pitäisi tietää.

San Sebastian

San Sebastian

San Sebastian

Mutta sitten tapasimme kadulla Gorka Arceluksen, paikallisen gastronomical societyn presidentin, joka halusi viedä meidät johonkin baariin maistamaan omaa suosikkiaan. Kohta olimme toisessa yhtä lailla hänen vieraanaan, ja sitten ruokaklubilla, jonka presidentti hän on. Nämä kerhot ovat vanha perinne, ja niihin jonotetaan, että päästäisiin mukaan. Jäsenet ovat vain miehiä, ja keittiöön on asiaa vain miehillä, mutta vieraana saavat olla myös naiset. Gorka haluaa vielä ennen vallanvaihtoa tehdä sääntömuutoksen, että naisetkin pääsisivät jäseniksi. Tämä on johtanut siihen, että osa jäsenistä aikoo erota. Tällaisen sisäpiirin hellään huomaan pääsin hetkeksi mutustelemaan leipää ja anjoviksia. Herra myös kertoi vuonna 2006 tavanneensa elämänsä kauneimman naisen, joka oli suomalainen. Sen jälkeen hän on kysynyt kaikkein kauneimmilta, ovatko nämä suomalaisia. En tiedä, mikä tässä naisessa oli erityistä, mitä heidän välillään tapahtui, mutta jotenkin minä onnistuin muistuttamaan häntä tästä naisesta. Mies poistui hetkeksi anjovistuokion aikana paikalta ja palasi kädessään pinkki paketti. Hän oli käynyt ostamassa minulle lahjan. Voi näitä hetkiä. Tällaisia ei mikään hienoinkaan kirkko, kirkkainkaan aurinko, valkoisinkaan hiekkaranta voi koskaan ylittää.

 San Sebastian

San Sebastian

San Sebastian

San Sebastian

Oli jälkiruoan aika. La Viñassa on kaupungin parhaat juustokakut. Ihan jumalaiset, vaikken yleensä välitä uunissa valmistetuista. Oli aika sanoa hyvästit. Oli vuoden toiseksi viimeinen päivä. Vuosi 2017 oli päättymässä ikimuistoisissa tunnelmissa.

San Sebastian

Mutta kerroin aluksi, että Hotel de Londres y de Inglaterra on San Sebastianin paras. Kaupungissa on yksi viiden tähden paikka, mutta sillä ei ole viiden tähden näköalaa. Londresilla on. Ja minulla oli näköala, parveke ja ihan parhaat eväät. Oikeastaan mikään ravintola ei olisi voinut tarjota minulle parempaa: oli tryffelijuustoa, tryffelikinkkua, tavallista mutta taivaallista serranoa, leipää, viiniä ja luultavasti kaupungin paras näkymä. Tämä oli se syy, miksi Londresista kannattaa investoida se vähän kalliimpi huone. Siinä juustoa mussuttaessani ja katsellessani, miten aurinko alkoi vähitellen laskea, miten San Sebastian muuttui kullanväriseksi auringon vime säteissä, mietin, että nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin matkailu todella tekee minut onnelliseksi.

San Sebastian

Yhteistyössä Turespaña ja San Sebastián Turismo & Convention Bureau

Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
    • Annika Author at 20:36

      Lähde sinne! Kannattaa!
      Muttajuu, tuo oli ihan uskomaton ja ikimuistoinen päivä. Kohtaamisissa voi olla jotain erityistä tai sitten ne eivät jää mieleen ollenkaan. Tämä päivä jää mieleen pitkäksi aikaa.

  1. Ananas2go / Popot pogoillen at 05:00

    Kuulostaa ihanalta! Pitikö panna kieli ongenkoukulla pöytään kiinni, ettei vahingossa nielaise sitäkin?

    • Annika Author at 16:26

      Ruoka oli kyllä enimmäkseen tosi hyvää, mutta pärjäsin sillä, että söin riittävän usein. Ei tarvinnut nälkäänsä kieltä syödä. 😀

  2. Marja at 10:33

    Mikä ihana tarina, ruuasta nyt puhumattakaan😊 Baskimaa on ollut mielessä jo parikymmentä vuotta, enkä vieläkään ole käynyt. Ihmeellistä saamattomuutta😶. Tästä se kuume (ja nälkä) vaan yltyy.

    • Annika Author at 16:25

      Minä en oikeastaan ole ollut innostunut lainkaan Espanjasta, mutta sitten päädyin Baskimaahan ja muutin mieleni. Syntyi palo nähdä maata enemmänkin.

  3. Martina at 21:04

    Eikä mitä herkkuja ja miten hauska ruokakierros! Tuonne minäkin haluan herkuttelemaan. Parvekehetkesi vaikuttaa täydelliseltä. Juuri tuollaisten hetkien takia minäkin rakastan matkustamista. 🙂

    • Annika Author at 10:36

      Joskus suurimmat ilon aiheet tulevat jostain suuresta, joskus siihen tarvitaan vähän juustoa, leipää ja kinkkua. Toki se maisema ja parvekekin, mutta itse hetki on pieni. Jos ei olisi ollut parveketta, olisin mennyt rannalle istumaan ja syömään. Ja ehkä jakanut evääni muutaman koiran kanssa. Kulkukoiria ei ollut. Jokainen oli omistajansa kanssa, mutta uskon, että tuoksut olisivat olleet melkoinen magneetti.

  4. Merituuli Hemilä at 10:41

    Oliko kierros muutenkin suositeltava,jos olisi jäänyt vain “peruskierrokseksi”? Jos,mikäoli etu siihen nähden että olis kierrellyt itsekseen? Jäikö joku paikka erityisesti mieleen? Olemme menossa tuonne joten siksi utelen niin tarkasti.
    Olimme vuodenvaihteessa Kambodzassa, myös Siem Reapissa kotimajoituksessa. Siellä tuli amerikkalaisten vieraiden kanssa puheeksi San Sebastianiin meno ja he kehuivat olleensa siellä juuri keväällä. Saimme pari täsmäosoitetta joista ainakin yksi oli mieheleeni jo tuttu edelliseltä reissultaan tuonne.

    • Annika Author at 12:11

      Minusta kierros oli hyvä. Opas tiesi niin paljon ruokakulttuurista, osasi maistattaa sellaisia ruokia, joita en itse olisi arvannut ottaa. En esimerkiksi osaa espanjaa, joten olisi jääneet kaikki tilattavat pintxot syömättä. En olisi alkanut tarjoilijoita täpötäysissä baareissa jututtaa, varsinkaan, kun englannintaitoisia aika vähän. White winekin oli monelle tuntematon. Tietenkin jos ottaa etukäteen paljon selville, olisi siideri ja txacolikin varmasti tuttu etukäteen, mutta itse en ole selvittelijätyyppiä. Escerne kertoi siinä samalla myös paikallisesta elämästä, historiasta ja kulttuurista.

  5. Martta / Martan Matkassa at 12:22

    No kerro nyt mitä siinä pinkissä laatikossa oikein oli? 😀 Jäi vähän kiinnostamaan… San Sebastian osui kotimatkallemme, kun aikanaan muutimme Madridista Suomeen, täytyy sanoa että kaupunki oli todella kivan oloinen ja siellä olisi viihtynyt pidempääkin. Tuo parveke taitaa olla juuri kyseiselle rannalle missä vietimme tuolloin siestaa, silloin rannalla oli vähän enemmän porukkaa. Kyllä on upea näköala, raketit näkyivät varmasti hyvin! Mä niin tykkään tuosta espanjalaisesta uuden vuoden vietosta!

    • Annika Author at 13:42

      Pussukassa oli hiuskoriste, sellainen millä sain tukan koottua kiinni. 🙂

      Minä en saanut kiinni uuden vuoden vietosta ollenkaan. Jengi oli kotibileissään, kaupunki hiljainen. Minäkin ajattelin, että varmaan rannalla näkyisi raketit, mutta vain joitain satunnaisia oli yksittäisillä ihmisillä, mutta vaikka partsilla olin toiveikkaana, en nähnyt mitään isompaa. Se oli vähän pettymys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.