Punkaharju on gurmeeta sielulle ja ruumiille 

Pressimatka: Visit Saimaa

Hotelli Punkaharjun vaaleanpunainen kartanomainen päärakennus mielessäni suuntasin auton nokan kohti harjumaisemia. Ajattelin siemailevani vähän skumppaa aurinkoisella terassilla harjumaisemaa samalla katsellen, piipahtavani Johanna Oraksen näyttelyssä ja nukkuvani ruususen unta kukkatapetein ja pitsiverhoin sisustetussa huoneessa. (En tiedä, onko tällaista edes. Tämä oli puhtaasti mielikuvitukseni tuote.)

Harjuluontoa on pidetty jo reilun vuosisadan ajan terveysvaikutuksiltaan erinomaisena. Näin luonnosta vieraantuneena kaupunkilaismuijana en suoraan osta oleilun ja terveyden välistä suoraa yhteyttä, mutta pari päivää monenlaisine aktiviteetteineen varmasti edisti sekä kehon että mielen hyvinvointia. Kehoa ravitsi niin liikkuminen puulajipuistossa ja suoraan hotellin pihasta lähtevällä Topeliuksen luontopolulla kuin Hotelli Punkaharjun luonnosta virikkeitä ja makuja saava lähiruokakin. Mielen hyvinvoinnille ravintoa tarjosivat taide ja skumppahetket laiturilla ja porepaljussa ystävän kanssa.

Punkaharju on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Luonnossa arjessani aika vähän liikkuvana osaan oikeastaan vain sanoa, pidänkö jotain maisemaa kauniina vai en. Sen enempää en taida osata luontoa analysoida, mutta kyllä tuo tavallaan aika karu mäntymetsä näytti ja tuntui hyvältä. Hotelli Punkaharjun pihasta lähtevä Topeliuksen luontopolku on ehkä harjuluontoa kauneimmillaan, kun se kiemurtelee järven rantoja ja nousee lopuksi pienelle nyppylälle.

Vuonna 2017 Punkaharjun Harjutie on valittu Suomen vuosisadan tieksi. Äänestys on ollut Maaseudun tulevaisuuden nettisivuilla, eli ihan mistään kattavasta tuloksesta ei voida puhua, mutta ei tämäkään sen kauneutta vähennä. Tien erikoisuus on kohdat, joissa järvi näkyy tien molemmilla puolilla, kuin tie olisi lähinnä vain silta. Savonlinnan kaupungin kunnallisteknisten palveluiden johtaja Harri Halko heittäytynyt runolliseksi Ilta-Sanomien (30.8.2017) haastattelussa:

“Liikuttaessa Harjutiellä voi nauttia luonnon kauneudesta, tuntea mielenrauhaa ja kun oikein keskittyy, niin voi jopa kuulla vuosisatojen taakse hevosten hirnahtelun ja kavioiden kopseen sekä vankkureiden pyörien kolinan. Aika menettää merkityksen ja voi todeta: Tällä tiellä tärkeintä ei ole määränpää vaan matka.”

Laukan saari on kiva paikka ulkoiluun. Saaressa on muutama merkitty reitti, joista yksi kiertää Punkaharjun puulajipuistoa. Puisto on jotenkin jännä kokemus: välillä ollaan koivumetsässä, joka yhtäkkiä muuttaa muotoaan ja puut ovat jotain ihan muuta. Vähän ruma hakkuu voi vaihtua lähes huomaamatta kuin satumetsäksi. Parhaalla näköalapaikalla on laavu ja siisti puucee. Sateisen harmaa sää muuttui juuri sopivasti siniseksi taivaaksi. Oli kiva nauttia ulkoiluskumpat auringossa kylpevällä rantakalliolla.

Rantasalmella rämmittiin metsässä ja kokeiltiin omia mukavuusrajoja läskipyörillä sääret mustelmilla (en tiedä, miten on mahdollista, enhän edes kaatunut), joten oli jo aika kiskaista mekko päälle ja lähteä kulttuurin pariin. Johanna Oraksen Taidekartanossa avautui taiteilijan 50-vuotisjuhlanäyttely I’m Every Artist. Minulle näyttely on kiteytettävissä kolmeen luonnehdintaan: pastissit kuuluisista töistä, voimakkaat värit ja huumori. Avajaisissa oli ihana kuulla Oraksen omia ajatuksia ja tarinoita taulujen taustoista.

Erilainen taidekokemus on Aseman taidelaituri, jossa useiden eri taiteilijoiden teoksia on sekä vanhassa asemarakennuksessa että pihapiirin apurakennuksissa. Päärakennuksen näyttävimmät työt ovat Leonardo da Vilhun (Risto Vilhunen) poptaiteen ja renessanssin innoittamat työt. Niille aikamoisen kontrastin luovat lasitaiteilija Janne Rahusen eleettömät työt. Näyttelytilaa on myös ulkoilmassa, jossa voi nähdä Juhani Vuorisalmen pronssitöitä ja lehmuskujalla Marko Ruuskasen linnunpönttöjä. Aseman taidelaituri on minusta mahtava osoitus yksityisten ihmisten intohimosta jotain asiaa kohtaan. Luston vanha asemarakennus oli alkujaan Hannu Huitin ja Mikko Ranta-Huitin kesäkodikseen hankkima kiinteistö, josta on sittemmin kehittynyt yksityinen taidegalleria.

Ja mitä tulee kukkatapetteihin ja pitsiverhoihin, ei ihan toteutunut tämä. Minäpä mökkeilin mitä suloisimmassa pienessä punaisessa tuvassa ihan järven rannassa. My type of mökkeily voisin sanoa, kun autolla pääsee pihaan ja 500 metrin päässä tarjoillaan aamiaista (ja lounasta ja illallista). Tavallaan tällaiseen idylliin olennaisena osana kuuluu puucee pihapiirissä, mutta rehellisyyden nimissä kaipasin juoksevaa vettä, vessaa ja suihkua ihan omien seinien sisäpuolelle. Ei lomalla toki haitannut kipaista paria sataa metriä hygieniahommiin, kun vesipiste kuitenkin oli lähellä ja juomavettä siitä saatavilla.

Suomen kesään kai olennaisimpana katsotaan kuuluvaksi järvi ja sauna. Jos tähän yhdistetään vielä poreamme, skumppaa, hyvää seuraa ja kaunis auringonlasku, ei kai kovin paljon paremmin voisi olla. Tuntuihan tämä nyt ihan hurjan ihanalta. Kyllä vain Punkaharju sulatti kaupunkilaismuijan sydämen. 

Jos Punkaharju sai innostumaan, voit etsiä lomallesi muitakin Saimaan alueen matkailumahdollisuuksia vaikka täältä.

Kuvat minusta on ottanut huippumuija Heidi, jonka löydät Instasta ja Maailman äärellä -blogista, jossa myös tunnelmia Punkaharjulta.