Ensimmäinen yö Madagaskarilla oli aika rankka. Ilmansaasteet ja kaikkialla kessuttelu alkoivat tuntua kurkussa ja nenässä niin, että heräsin siihen. Kuuden tienoilla alkoivat kirkonkellot raikaa. Ei mitään vienoa kello on kuusi, kumahdan kuudesti -soitantaa vaan noin niin kuin täysillä. Hotellin äänieristys, tai siis sellaista ei ole, pakotti kuuntelemaan jokaisen yläpuolella lorottelijan äänet. Myönnän ensimmäisen ajatukseni aamulla olleen, että onneksi täältä pääsee pian pois. Pois tarkoittaa pois kaupungista, landelle.
Kuski oli paikalla minuuttia vaille kahdeksan, kun kasista oli sovittu. Loistavaa. Asiat toimivat. Kesti kolme varttia olla ulkona kaupungista. Samanlaista kojujen, talojen ja ihmisten virtaa jatkui se matka yhtenä katkeamattomana nauhana. Tavallaan harmitti, etten ollut jalkautuneena, etten ollut osa kaupungin elämää, mutta kyllä minä kaipasin raitista ilmaa.
Alkoi afrikkalainen luonto. Kuinka minä pidänkään siitä! Peltoja, viljelytilkkuja, pieniä kyliä. Nukahdin. Heräsin sademetsässä. Satoi. Talvella kuulemma sataa. Mitä perhanaa? Reilun tunnin lennon päässä, samoilla leveysasteilla Réunionilla talvella EI sada. Ai oliko minulla mukana sadekamoja? Ei. Oliko mukana takkia? Ei. Näillä mennään, ajattelin, puen päälleni kaiken, mitä on. Oli nimittäin aika viileäkin. Matkatoimistosta ei ollut kehotettu ottamaan mukaan kuin aurinkosuojaa, hattu ja moskiittosprayta, kevyitä vaatteita ulkoiluun.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli yksityinen eläinpuisto, vai miksi sitä saattaisi sanoa. En tykkää. Vangittuja eläimiä. Ihan peffasta. Toisaalta kameleontit vaikuttivat niin epädynaamisilta olioilta, että ehkä suuri häkki on niille ihan riittävä. Se oli siis niin iso, että ihmiset saattoivat kävellä ympäriinsä ja urpot tietenkin heilutella puita, joilla oliot kököttivät, saadakseen paremmat kuvat pokkareillaan. Mutta krokotiilit pienessä betoniaitauksessa? Eiii! Yön pimeinä tunteina suunnittelen kettutyttönä niiden vapautusta. Gekkojenkin häkit tuntuivat aika pieniltä, paitsi ehkä niiden, jotka olivat itsekin vain muutaman sentin mittaisia. Hämähäkkejä ja lepakoita en halunnut edes nähdä ja hyvin olisin pärjännyt näkemättä punaista tomaattisammakkoa.
Vakôna forest lodge on majapaikkana melkein yhtä kiva kuin kenialaiset ja ugandalaiset lodget, joissa ollaan oltu. Tai olisi ollut, jollei olisi satanut, ollut kosteaa ja kylmää sisälläkin. Kuinka paljon sää onnistuukaan vaikuttamaan! Ei paljon ole iloa uima-altaasta ja omasta pikku terassista. Kun sisällä pitää olla villasukkiksissa ja fleecessä, miettii helposti, kannattiko lähteä Afrikkaan, kun Helsingissä voisi saavuttaa samat olosuhteet. Hotellin mailla, jos oikein ymmärsin, on lisää eläimiä. Lemur Island kuulosti taas pahalta. Turisteja varten roudattu lemureita pällisteltäväksi. Kutsun niitä lemureiksi, vaikka on makeja ja indri indrejä, puoliapinoita kaikki tyynni, ja lemureiksi tuntuivat niitä kaikki kutsuvan. Mutta tällä kertaa totuus oli parempi: paikka perustettiin, ihmiset toivat vapauteen lemurinsa, jotka olivat ottaneet koteihinsa lemmikeiksi, ja nyt ne elävät ainakin puolivilliä lemurin elämää ja lisääntyvätkin omalla saarellaan. Ihmisiinhän nämä olivat tottuneet, antoivat silittääkin, mutta kun portit viideltä menevät kiinni, ne saavat olla saarellaan ihan rauhassa. Opas kertoi, että ne saattavat hypätä niskaan, mutta eivät raavi tai pure, ovat ystävällisiä.
Olivat ne suloisia. Pikkuisia puoliapinoita. Mutta mikä helv… Oho, yksi hyppäsi olkapäälle. Vaikka juuri olin kuullut, tuli yllärinä. Oppaan syöttämät porkkanat maistuivat ja pikkutyyppi rouskutti korvani vieressä. Se lähti, tuli uusi, kohta kaksi. Pian joku oli päässäni. Tietenkin otimme pari(kymmentä) selfietä.
Krokotiilifarmin eettisyydestä en ollenkaan vakuuttunut. Ei ole niilinkrokon paikka joessa Madagaskarilla, jossa sen munatkaan eivät haudu, koska on liian kylmä, ja ne pitää ihmisen hautoa lämpökaapissaan. Joissain vastaavissa paikoissa krokot kuulemma tapetaan ruoaksi ja nahkat käytetään ties mihin käsilaukkuihin. Täällä kuulemma saavat elellä ihan vain krokon elämää, mutta en tykännyt. Aika huteraa oli myös kävellä kiikkerää riippusiltaa krokojoen yli. Käärmeenkin olisi saanut harteilleen halutessaan. Kuka haluaa?! Aika hyvin sen kierroksen opas jo alkoi minua lukea: “Sinä et pidä vangituista eläimistä?” No en! Eikä muuten haittaa, jos eläimellä on neljä jalkaa ja se on karvainen!
Hyvin suunnitellulta kiertomatkamme vaikutti. Illaksikin oli vielä ohjelmaa: kävely auringonlaskun jälkeen. Kävelimme kahden oppaan kanssa ensin säkkipimeässä maantien vartta, sitten metsässä. Siinä oli kyllä oma tunnelmansa. Enpä ole metsään menevää tyyppiä ylipäätään, pimeään metsään vielä vähemmän, mutta ollapa sademetsässä, jossa taskulamppujen sammuttaminen tarkoittaa täydellistä pimeyttä. Se oli aika siistiä. Koska koko päivän oli satanut, eläimiä ei juuri näkynyt. Muutama lemuri näkyi kahtena kiiluvana silmänä kaukana puiden latvoissa, minikokoinen heinäsirkka, parisenttinen sammakko ja pikkuinen kameleontti oksallaan. Tavallisesti lemureita näkyy kuulemma tien varren puissakin, ihan siinä lähellä. Vai niin, kiitos tiedosta, mutta mistä minulle saataisiin! Tällaista se on, luontomatkailu. Välillä pettymyksiä, mutta silti aika siistiä. Uusia elämyksiä kaupunkilaiselle.
Ja sateen jälkeen maaseudulla oli helppo hengittää. Sekään ei ole pikkujuttu.
43 comments
Ihania kuvia ja kivasti kirjoitettu juttu! Tuo kuvailemasi fiilis on niin tuttu-ei sadekamoja ja hälläväliä-mennään näillä mitä on! Kambodzhassa tuli kanssa käytyä kuvailemasi kaltaisella krokofarmilla…just nuo riippusillat ja ahdistus. Ei kiva. Eikä kauean eettistäkään ..
Eläinten takia mekin Madagaskarille mentiin, muttei tokikaan niiden, jotka itselleen väärissä oloissa, liian kylmässä jossain farmilla.
Okei, noi apinaselfiet vetää kyllä pohjat, vaikea on enää parantaa! 😀
Tuota juu, nämä sateeet on vähän päässeet yllättämään täälläkin. Jätettiin saderomppeet toiseen rinkkaan säilytykseen Nadille, joten esimerkiksi tuolla Taveunin vesiputouksilla päädyttiin kesken patikoinnin ilmestyneen sateen takia vetää bikinit sitten päälle vaan. Menihän se niinkin kun ei ollut ketään muuta, me vaan keskenään.
Muuten tässä on kiva fiilis, hauskasti kirjoitettu!
Eihän siinä muuta voinut tehdä kuin antaa kännykän laulaa, kun oli maki päässä. 🙂 Bikinit eivät olleet vaihtoehto Madagaskarilla, kun oli niin turkasen kylmä samalla.
Voi, miten suloisia nuo kaikki eläimet. Kameleontit on niin mainioita. Tuo tuossa kuvassa digikameran kanssa näyttää ihan siltä, että nyt helvettiin se kamera siitä:)
Tuo digikamerahemmo juuri siirteli oksia pois tieltä. Ei ihme, jos otti kameleonttia päähän. Mua ainakin otti. En ymmärrä, miksei tyyppien voi antaa olla oksillaan ihan rauhassa.
Aivan ihania nuo lemurit! Kiva, että konseptikin tuolla tuntui olevan pääosin kunnossa.
Oliko sulla muuten etukäteen tiedossa kuinka hyvin, minne olit menossa? Mietin siis, että miksi lähdit käymään noissa paikoissa, jos ne kuulostivat eettisesti epäilyttäviltä – vai oliko tämä osa jotain isompaa pakettia?
Otettiin paikalliselta matkatoimistolta paketti. En ollut ehtinyt tutustua paikkoihin etukäteen nimeä tarkemmin, joten aika sokkona mentiin. Meillä oli siis vain aika summittainen ohjelma etukäteen, mikä teki matkasta oikeastaan tosi kivan, mutta sitten tuli näitä vähän epäilyttävämpiä kohteita vähän puskista.
Voi mitä apinoita :D, vaikka itse ehkä katselenkin niitä mielummin kaukaa. Eivät tainneet kuitenkaan olla aggressivisia? Tosi hauskasti kirjoitettu postaus! 🙂
Malesiassa pari apinaa kävi kiinni kaupungilla. Se oli pelottavaa! Mutta nämä olivat lempeitä tyyppejä. Mussuttivat banaania ja porkkanaa ja poseerasivat selfieissä. 🙂
Nuo selfiet, ihan parhaita. Jos tuo paikka tulisi kiinalaisten laajempaan tietoon niin sitten olisi piru irti. 😀 Tuo sää yllätti minut. Jotenkin kuvittelen nuo seudut hyvin lämpiminä ja trooppisina (sen enempää oikeita faktoja tietämättä) ja sinulla oli sinänsä hyvä pointti, kun sanoit että Helsingissä ja Afrikassa on sama sää ja kannattaako sinne asti lähteä. Mutta eipä noita maisemia ja kokemuksia toisaalta Helsingistä löydy!
Kiinalaisten selfie-mania on ihan toisesta todellisuudesta!
Mutta säästä. Se vaihteli lyhyenkin välimatkan sisällä tosi paljon. Erot johtuivat toisaalta korkeudesta, onhan keskiosa maasta ylänköä ja yli kilsassa, toisaalta sademetsässä aika usein sataa…
Maailmalla törmää kyllä jos jonkinmoiseen eläinpuistoon. Muistan eräänkin “akvaarion” Mumbaissa, jossa iso kilpikonna oli ängetty vain vähän omaa kokoaan isompaan akvaarioon, jossa ei ollut veden lisäksi mitään muuta. Teki niin pahaa että lähdettiin saman tien ulos. Onneksi tekin löysitte ton ekan eläinpuiston jälkeen kivojakin eläinkokemuksia. Mä on ole apinoiden ylin ystävä, mutta nuo lemurit sun muut on kyllä kivoja! Singaporen eläintarhassa tommonen indri indri tuli oikein kerjäämään rapsutuksia, se oli hassua.
Empatiseeraan säiden suhteen.
Jos olisin nähnyt vastaavan “alvaarion”, olisin lähtenyt pois minäkin! Vain pienen betonihäkin krokotiilit olivat tuolla oikeasti väärässä paikassa. Muilla tuntui olevan kokoonsa ja elämäänsä nähden ihan hyvin tilaa ja kai virikettäkin (sikäli kun ylipäätään yhtään mitään tiedän kameleonttien ja muiden sielunelämästä).
Nyt mennään kyllä rajusti ohi aiheen, mutta varasitko lennot siten että oli etukäteen varattuna jo Réunion – Madagaskar koko matkalipulla vai miten toimit? Kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta yhdistelmältä ja isona plussana se, että aikaero ei ole rasitteena 🙂
Ihan aiheessahan sinä pysyt: matkailussa. 🙂 Lennot olivat Helsingistä Pariisin kautta Réunionille ja takaisin samaa reittiä. Madagaskar ihan erikseen. Aikaero tosiaan vain tunnin. Se on hyvä! Molempiin saatiin vähintään kaksi viikkoa olisi minun suositukseni, jos vain aikaa ja rahaa on. Viikko+viikko-matkallakin toki ehti kaikenlaista.
Kiitos lentotiedoista! Ilmeisesti oli Pariisissa sinulla lentokentän vaihto? Miten menit sen välin ja kauanko siihen tarvitsee aikaa varata? Miten muuten näissä lentokentän vaihdoissa homma menee, jos myöhästyy jatkolennolta ensimmäisen lennon ollessa myöhässä? Itse en ole vielä koskaan ottanut sellaista lippua missä olisi lentokentän vaihto, mutta saattaa olla nyt hyvinkin ajankohtaista juuri Air Francen kohdalla lentoja varatessa.
Joo, Pariisissa pitää vaihtaa, jos lentää Air Francen lipuilla suoraan Helsingistä. Ostavat Helsinki-Pariisi-välin Finskiltä. Lentolipun hintaan sisältyy Air Francen oma bussikuljetus, mutta lippu pitää hakea eri terminaalista, kuin mihin Finnair saapuu. Meillä oli 60 kiloa kamaa, eikä huvittanut enää bussin ovelta palata, koska lentolippu ei riittänyt bussilipuksi. Maksoimme ja perimme AF:lta takaisin. Maksoivat. Bussimatka kestää yli tunnin, ja koska matkalaukut pitää ottaa välillä ulos, reilun neljän tunnin vaihtoaika oli aika passeli. Odottelemaan joutui, mutta en sitä lyhyemmällä ehkä lähtisi.
Vaihtoehto on lentää Corsairilla, joka saattaa olla jopa vähän halvempi (en ole tarkistanut). Se lentää CDG:lta Réunionille. Silloin taitaa tarvita kaksi erillistä lippua, koska Corsairin lippuja ei taida saada kuin niiden omista sivuilta (tämäkin tarkistamaton tieto).
Korvausasioista en tiedä, mutta luulisi pelaavan samat säännöt kuin ylipäätään kaikilla lennoilla, jotka samalla lipulla ostettu. Madagaskarille taitaa olla Pariisista suoriakin lentoja, että sen puoleen Réunionille ei ole tarvetta mennä, jollei sinne nimenomaan halua. Minä haluaisin. 🙂
Toi on hyvä tietää, että sisältyy hintaan kuljetus mutta liput haettava eri terminaalista. Paljon kiitoksia Annika! Katselin noita Réunionin lentoja myös, mutta tätä tietoa ensisijaisesti mietin Guadalupen lentojen kanssa. Tärkeätä infoa kummassakin tapauksessa 🙂
Kuljetus ei sisälly hintaan kaikilla reiteillä, vaikka lennot olisivat kaikki Air Francelta. Ennen lentoa tulee viesti, jossa näitä vaihtoehtoja esitellään. Réunionin lisäksi ilmaisia oli vain muutama. Bussin hintaa en muista. Olisiko ollut jotain 15 euroa yhteen suuntaan. Halvempi on, jos ostaa automaatista, kalliimpi bussista.
Ok, thx! Bussiaikataulut ja hinnat löytyi, kuten shuttle service. Katsotaan onko tarvetta 🙂
Onpa siellä tosiaan märkää ja vähän eri näköistä, kun mitä olin mielessäni kuvitellut. Kaikennäköistä eläintä näyttäisi olevan. Jännä tuo lehden näköinen lisko! Mieluummin näkisi noita eläimiä tosiaan luonnossa… Tietenkään niillä retkillä ei sitten voi matkailijalle taata, että ne eläimet näkee. Mutta eipä tuo ole koskaan sen enempää haitannut, vaikka jollain retkellä sitä apinaa tai valasta ei olekaan bongannut.
Postaan lähiaikoina ylängöltä, missä kuivaa. Siellä todella näyttää aivan erilaiselta. Madagaskariin mahtuu kaikenlaista. Se on hurjan iso saari.
Saasteet ja savu ei kyllä ole kivoja silloin, kun niitä ei pääse pakoon. Kurdistanissa kerran käytyäni voi olla, että ihan sen jatkuvan sisäkessuttelun takia en menisi uudestaan (no just nyt sinne ei uskaltaisi muutenkaan mennä). Mutta hei apua, olisin kyllä pelästynyt kuoliaaksi jos olalleni olisi (varoitettunakin) tuollainen otus hypännyt. Aika rohkea olit 🙂 Itse kävin kerran (kun en tajunnut mihin kaikkialle retki vie) lihakrokotiilifarmilla, ei ollut iloisen näköistä katsottavaa niiden krokojen olot :/
Sisäkessuttelu on kuvottavaa. Eikä ole kovin pitkä aika, mun se Suomessakin oli ihan normaalia. 🙂 Lemurit olivat niin liikkiksiä otuksia, että olisin ottanut päähän, käsivarsille ja olalle vaikka koko lauman. 🙂
Höh, miksi edes menet tuollaisiin paikkoihin, missä elukat on vangittuna? Siis sehän vaan pönkittää niiden paikkojen taloutta ja edistää toimintaa. Kuuban keikan jälkeen, missä mua roudattiin delfinaarioon, päätin, että nyt riitti. Ei enää yhtään sellaisia kohteita, ei edes vaikka olisi ohjelmassa, johon en voisi vaikuttaa. Istun vaikka bussissa sen ajan.
En oikein tiedä tykkäisinkö, jos joku elukka istuisi olkapäälläni. Tod.näk en pitäisi siitä, vaikka varmaan tuo ihan ystävällinen olikin. Ainakin hauskoja kuvia 😀
Niin, kaikessa on puolensa. Jos eläinten olot ovat hyvät, kuten suurimmalla osalla vaikutti olevan, ajattelen myös ihmisten elinkeinoja. Madagaskar on maailman köyhimpiä maita. Tuokin yksityinen eläinpuisto työllisti paljon ihmisiä. En tietenkään ole vaikkapa kameleonttien lajityypillisen elämän tuntija. Delfiineiden elämästä tiedämme enemmän. Niiden kohdalla on helppo sanoa, etteivät allasolot mitenkään vastaa oloja valtamerellä.
Kuulostaa niiiiin eksoottiselta! En ole ikinä ollut sademetsässä, mutta dokumentteja Madagascarin eläimistä olen kyllä katsellut. Kaikista pikku epäkohdista huolimatta olisi kyllä huippua päästä kokemaan tällaisia juttuja itsekin! 🙂
Madagaskarissa on kyllä eksotiikkaa, sekä luonnossa että kylissä.
Voi harmi, että oli sateista ja kylmää, se kyllä latistaa aina pakostakin hieman fiilistä vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen. Vaikuttaa mahtavalta reissulta! Nuo lemurit on kyllä suloisia 🙂 Hörähdin nauruun nähtyäni tuon lehden päällä kököttävän otuksen. Olikohan se juurikin se punainen tomaattisammakko?
Jep, tomaattisammakko. 🙂
Hui kauheeta, voisi jäädä multa väliin tämä paikka. Menee aivan kylmät väreet ajatuksesta, että joku otus kiipeilee olkapäälleni ja päähän!
Hauskasti kirjoitettu juttu.
Minusta lähelle tulleet lemurit olivat ihan parasta!
Hmm. Mua varmaan vaivaisi myös tuo eläinten pitäminen vangittuina, mutta olisi se silti ihanaa jos tuollainen otus haluaisi seistä minunkin olkapäälläni. <3 Turkoosi kameleontti näyttää söpöltä, mutta kaikenlaiset liskot ja liskoa muistuttavat ja käärmeet jätän kyllä suosiolla muille… 😛
Lemurit elelivät saarellaan ihan vapaina, eivät vangittuina. Olivat kuitenkin olleet ihmisen vangitsemia ja siksi kesyjä. Osa minuakin vaivasi, mutta kuten jollekin aiemmin jo kommentoin, jossain määrin asetan ihmisen ja hänen toimeentulonsa eläinten edelle silloin, kun eläin näyttäisi elelevän kohtuullisen hyvissä oloissa (joissa krokotiilit todellakaan eivät eläneet!).
Ohoh aika selfieitä 😀 Kannattaa muuten laittaa palautetta matkatoimistollesi noista vierailupaikoista. Oletettavasti niillä on kuitenkin vastuullisen matkailun ohjelma olemassa ja selvästi sitä ei noudateta mainintasi perusteella. Tosin itsekin olen sitä mieltä, että tuo puisto on noille lemureille varmasti parempi paikka kuin kenenkään lemmikkinä (häkissä) eläminen. Nuo muut paikat sitten vaikuttaakin vähän huonommalta, etenkin jos nuo krokot ei voi edes lisääntyä luonnollisesti! Krokot on kyllä niin pelottavia, että niille ei välttämättä samalla lailla heru sympatiaa kuin söpöille elukoille, mutta eläimiä ne on nekin ja mieluusti soisin niitä hyvin kohdeltavan!
Nyt alkoi mietityttämään tuo matkatoimistosi, miksi ne edes järkkää katsomaan eläimiä vankeudessa sellaisessa eläinrikkaassa kohteeessa kuin Madagascarilla?? Eikös siellä ole ihan villeinäkin eläimiä nähtäväksi asti?
Juu, jonkin verran näkee vapaana, mutta tietenkin huonommin kuin vaikka lemurisaarella, jolla toki elelivät aivan vapaina. Vain ihmisten tuloa esti portti. Toki matkatoimistolle voisi laittaa viestiä. PAnen harkintaan. Ihan varma en ole vastuullisen matkailun ohjelmista saarella, joka on ihan järjettömän köyhä.
Aika sympaattisia eläinkuvia :). Tiedän fiiliksen, kun matkustaa jonnekin kuvitellen, että säät ovat kauniit..Itse asiassa minulle on käynyt niin myös Afrikassa. Mukana ei ollut läheskään tarpeeksi vaatteita. Kuulostaa kuitenkin siltä, että on ollut ihan mielenkiintoinen kokemus, varsinkin tuo pimeässä seikkailu! Kivasti kirjoitettu juttu (=.
Madagaskar oli kaikkineen tosiaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka säät eivät ihan nappiin menneet (ja ruokamyrkytys pilasi pari päivää).
Ihania kuvia, varsinkin nuo selfiet! 🙂 Mua myös ihmetyttää, että eikö Madagascarilla näkyisi villieläimiä luonnollisissa elinolosuhteissaan ihan tarpeeksi ilman tuollaista paikkaakin? Olis kyllä ihana käydä joskus, tuollaiset eksoottiset ja luonnonläheiset kohteet kun ovat lähellä sydäntä.
Madagaskarilla ei näe eläimiä samalla tavalla kuin vaikka safareilla Keniassa ja Tansaniassa. Luultavasti näitä eläinpuistoja on juuri siksi. Osa turisteista on aika vaativia, ja kaikki on heille päin jotain, jollei näe eläimiä kaiken aikaa. Toisille on vieras ajatus, että metsä tosiaan on tyyppien koti ja että ne voivat luimia piilossakin. 🙂
Ei hitsi, mitä kuvia! Madagaskar siirtyi juuri to do-listalle 🙂
Loistavaa! Sinne siis!