Type and press Enter.

Kauneinta Madagaskaria

Viimeinen varsinainen matkapäivä Madagaskarilla ennen paluuta Antananarivoon ja takaisin Réunionille oli koko Madagaskarin huipennus – sekä hyvässä että pahassa. Olin pitkillä automatkoilla ihaillut kumpuilevaa maastoa, rinteisiin kohoavia peltotilkkuja ja pieniä kyliä vain etäältä. Olin suunnitellut, että joskus tulen takaisin, joskus jalkaudun kylänraitille, joskus olen pienen hetken osa afrikkalaista kyläelämää. Siksipä oli melkoinen yllätys, kun viimeinen ohjelmaan kuulunut kävelyretki tarkoitti nimenomaan käyskentelyä juuri siellä, poissa maantieltä, pienillä kärry- ja kinttupoluilla, ihan oikeissa pikkukylissä.

Kuljettaja jätti meidät ja oppaan päätien laitaan ja sanoi tulevansa hakemaan tuntien kuluttua kirkolta, jostain aivan toisaalta. Viileä aamu alkoi lämmetä nopeasti ja aloin kuoriutua vaatekerroista ja kääriä housunlahjetta. Lämmin ilma ja tiestä nouseva pöly pakottivat pitämään juomataukoja, joilla saattoi pysähtyä ihailemaan maaseudun kauneutta. Opas puhui hyvää englantia ja kertoi elämästä kylissä. Alakoulu on melkeinpä kaikissa, mutta yläkouluun voi jo olla useiden kilometrien matka, joka taitetaan jalan. Sitä korkeampaa koulutusta joudutaan hakemaan yhä kauempaa. Terveydenhoitoa saa kohtuulisen läheltä kotia noin Suomen mittakaavassa, mutta kun liikkuminen on lähinnä vain jalkaisin, ovat matkatkin aika paljon haastavammat.

Madagaskar
Tästä me lähdimme, maantien varresta.
Madagaskar
Tie lähti viemään kohti kyliä.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Välillä tie kulki hyvinkin toista metriä pellon tason alapuolella eikä näkyvyyttä ollut kuin eteenpäin. Vastaan saattoi kävellä satunnainen kulkija tai fillaroitsija. Autoille näitä teitä ei ole tarkoitettu, mutta kai niitä jollain maasturilla kykenisi ajamaan. Kyydissä en tahtoisi olla. Kylissä pääsin näkemään sitä, mistä olin haaveillut: afrikkalaista elämää. Taas minä kuplassani elävä, hyvinvoiva länsimaalainen katsoin sitä kaikkea kuin elokuvaa. Tiedän, että jokainen ihminen oli ihan oikea. Tiedän, että jos lapsella ei ollut kenkiä, hän ei luultavasti omista sellaisia. Tiedän senkin, että ihan paras paikka pitää lehmää ei ole maakuoppa, mutta mitä auttaisi, jos siinä alkaisin animaliana kertoa eläinten oikeuksista. Ei mitään. Minä olin ulkopuolinen, minä tulin toisesta todellisuudesta. Minun tehtäväni oli vain tarkkailla.

Madagaskar
Talonrakennusta

Madagaskar
Madagaskarilainen käsitys navetasta

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Arjen askareet ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia. Taloja rakennetaan, tavaroita kuljetetaan paikasta toiseen, satoa korjataan, tuotteita myydään, lapsia hoidetaan. Niitä vain toteutetaan eri tavoin. En minä olisi halunnut nähdä härkävankkureita ja eläinten piiskaamista, mutta ei siinä oikein surkuttelukaan auta. Jotenkin näissäkin oloissa tavara on saatava liikkumaan. Hymyilevät ja valokuviin haluavat lapset saivat nopeasti unohtamaan. Lapset siis huutelivat “foto, foto” ja poseerasivat tottuneesti kameralle. Toiset ilveilivät ja jäljittelivät kuvaajan käsien asentoa. He eivät odottaneet saavansa rahaa tai mitään muutakaan, vaan hihkuivat huomiota, onhan valkoinen ihminen kuitenkin kovin harvinainen näky näillä kulmilla, vaikka meitä jokunen oppaiden mukana kylänraitille silloin tällöin eksyykin.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Retkeen kuului lounas. Sitä ei nautittu ravintolassa, koska sellaisia ei missään näkynyt, vaan paikallisessa kodissa, tai sellainen vaikutelma ainakin annettiin. Talo oli selvästi vauras. Siinä oli vesivessakin. Minua epäilytti syöminen siellä, mutta nälkäisenä ei ollut vaihtoehtoa kuin olla kohtelias ja pistellä suuhun, mitä annetaan. Ruoka oli hyvää. Se oli selvästi parempaa kuin ihanassa majapaikassamme. Lounaan päälle omistajapariskunta lauloi meille paikallisia lauluja ystävyydestä ja rakkaudesta. Tällaiset hetket jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Loppumatkaksi opas antoi vaihtoehdot: kävelläänkö isompaa tietä vai peltojen keskellä pikku polkuja. Polkuja tietenkin! Vuohen kiipeämistaitoja siellä olisi tarvittu, mutta virtahevon ketteryydelläkin pärjäsi. Kovin monta metriä ei kerralla voinut edetä, kun oli taas pysähdyttävä ottamaan kuvia ja tallentamaan mieleen afrikkalaista kauneutta. 

Pyykinkuivausta kaktusten päällä

Madagaskar

Niin, se epäilyttävä ruoka. Jos epäilyttää, älä syö, voisi olla mottoni vastedes. Kuume nousi korkeaksi samana iltana. Olin saanut elämäni pahimman ruokamyrkytyksen. Ensin oksensin, sitten istuin veskissä jokseenkin tauotta. Kertaalleen pyörryin. Onneksi pytyn vieressä oli matala seinä erottamassa suihkusta, koska siihen nojaamasta itseni löysin, kun taju palasi. Lattialle romahtaminen olisi saattanut sattua.

Loppuloma meni täysin pilalle. Seuraavan päivän matka Antananarivoon tarkoitti sopivien pusikoiden löytämistä. Ei ihan parhaita lomakokemuksia kyykkiä… No niin, ei siitä enempää. Hotellimme oli Tripadvisorin mukaan kaupungin paras, ja parvekkeelta avautui mieletön näköala ja auringonlasku yli kaupungin. Jaksoin nousta, mutten odottaa auringonlaskua loppuun. Hotelli oli yläkaupungilla, jossa uskaltaisi liikkua paremmin kuin muualla pääkaupungissa, mutta minulta jäi kaikki näkemättä. Réunionille olin varannut itselleni uuden liitovarjolennon, mutta sekin oli peruttava. Otin myös tuntumaa paikalliseen terveydenhoitoon, kun olin ollut ollut huonossa jamassa liian kauan. Kun matkustaa maailman ääriin, haluaisi nauttia joka hetkestä. Olin välillä niin pettynyt ja pahoinvoiva, että vain itkin.  

  Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

11 comments

  1. Niin kaunista maisemaa ja mahtavaa, että pääsit vierailemaan kylässä. Mutta ai kamala mikä ruokamyrkytys! Toivottavasti toivuit siitä kuitenkin suht pian, koska noilla voi olla välillä niin kurjia jälkiseurauksia 🙁

    1. Valukuviakin tuli postaukseen ihan älytön määrä, kun en pystynyt enää karsimaan. 🙂 Nautin noista maisemista aivan suunnattomasti. Ruokamyrkytyksestä toipumiseen meni kaikkineen viikko. Se oli tosiaan hurja.

  2. Oon käyny joka päivä tarkistamassa koska tulee Madan viimeinen päivä. Hienoja kuvia, varmasti upeita kokemuksia. Odotan hirmuisasti pääsyä sinne.

    1. No nyt se tuli! Kokemus oli kyllä hieno, todella. Aivan mahtavaa oleilua Madagaskarilla sinulle!

  3. Voi että mä nautin näistä sun kuvista!

    1. Voi kiitos! Minustakin niistä kyllä välittyy se tunnelma, joka kylissä ja ympäröivillä pelloilla oli.

  4. Tosi upeita ja kiehtovia kuvia! Tykkäsin hirmuisesti. Olisi ihana päästä joskus Madalle. Ruokamyrkytykset on kyllä kurjia, mutta joskus niitä ei vaan voi välttää.

    1. Kyllä se oli ehdottomasti käymisen arvoinen saari, ja pidemmäksikin aikaa riittäisi tekemistä. Olen herkkämahainen, joten ei näitä tosiaan voi kai välttää.

  5. jännä ja erikoinen matkakohde!

    itsekin haluaisin nähdä ns. harvinaisia kaukokohteita, mutta en kyllä ole varma olisinko valmis sairastumaan.. joku denguekuume tms. olisi kamala kokea, siihen kun ei ole edes rokotetta vielä. Kuuluiko siihen rokamyrkytykseen myös oksetus?
    minä olen saanut pari kertaa lieviä vatsaongelmia keski-Euroopassa, esim. kun söin Saksassa muovipussissa myytyjä oliiveita en voinut syödä mitään kolmeen päivään ilmeisesti oliiveihin oli kertynyt myrkkyä ehkä muovista

  6. ja tähän lisäys vielä se etten itse yleensä ole herkkävatsainen mutta joissain maissa en voi edes maitoa juoda, Suomessa ja Italiassa ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ruokaongelmia eikä allergioita

    1. KAhdella viimeisellä Afrikan-matkalla olen ollut aika huonossa kunnossa muutaman päivän. Tähän viimeisimpään tautiin kuuluivat kaikki mahdolliset (kuume, pipuli, oksentelu), ja siksi se niin kova olikin. Malarialääkkeitä syötiin Madagaskaria varten. Dengue on kyllä pelottava, ja se on vielä levinnyt niin älyttömän laajalle päiväntasaajan tienoille ympäri maailmaa. Mutta vatsataudeista vielä, että olen minä potenut niitä Italiassakin, mutta sellaisia kevyitä yhden päivän kärvistelyjä.