Let’s talk about Serbia!

Let’s talk about Serbia!

Myönnän, että minulla oli ennakkoluuloja ennen ensimmäisiä Itä-Euroopan matkoja ja jonkinlaisia vielä ennen tätäkin kiertoretkeä. Häpeän niitä, ja suurin osa onkin onneksi karissut vuosien varrella. Sota-ajasta ei kuitenkaan ole pitkä aika, ja tiedotusvälineiden välittämä kuva serbeistä ei ole kaunis. En tietenkään voi puhua kuin kolmen Belgradissa viettämäni päivän perusteella, eikä pääkaupunki tietenkään ole kuva koko maasta tai muutama tapaamani ihminen kuin häviävän pieni osa kansasta, mutta tämän lähempänä totuutta en kuitenkaan ainakaan ole ollut kotona lehtiä lukemalla.

Kuten olen monesti ennenkin sanonut, en voi kuin ihmetellä niitä, joille Tallinna on “neuvostoliitointa”, johon he kykenevät menemään. Ajatus matkasta Itä-Eurooppaan on kauhistus, koska täällä on kurjaa ja köyhää, ruoka on varmasti aivan kamalaa, vessat ovat aivan varmasti riukuja pihan perällä, ihmiset taatusti yrittävät huijata tai ryöstää turistin rahat, hotellit ovat varmasti sietämättömiä loukkoja ja niissä on lutikoita, ostaa voi korkeintaan maatuska-nukkeja huivimummoilta torilla, ja vaarallistakin siellä on. Ei. Ei. Ei. Ei.

Elintaso. Aivan varmasti se on alhaisempi kuin suomalaisilla ja muilla länsieurooppalaisilla. Kerjäläisiä on, mutta heitä on enemmän Helsingissä kuin Belgradissa. Kukaan ei ole täällä aggressiivisesti kilistellyt pahvimukia kohti. Keskusta on siisti. Roskia ei loju missään. Keskustan tuntumassa kerrostalot ovat kuin mistä tahansa suurkaupungista. Ne eivät ole suomalaisittain kovin hyvin hoidettuja, graffittityyppistä kirjoittelua on seinissä enemmän, mutta köyhältä tai kurjalta ei näytä. Kaduilla ei hengaile epämääräistä väkeä, missään ei tunnu, että pitäisi pelätä. Mitä on keskustan ulkopuolella, sitä en tiedä, mutta mitäpä asiaa sinne turistilla olisikaan?

Lomailu Serbiassa on yhtä rentoa kuin tällä pikkukissalla linnoituksen ikkunalla.

Taksit. Ulkomailla yksi suurimpia ärsytyksenaiheita minulle on riitely taksikuskien kanssa hinnoista. En enää tiedä, montako kertaa olemme hypänneet pois kyydistä, kun mittaria ei suostuta panemaan päälle, selitetään sen äkillisestä rikkoutumisesta tai pyydetään moninkertaista summaa käypään verrattuna. Täällä mittari pannaan päälle automaattisesti. Aina. (Tai viimeistään ensimmäisestä taksometer?-kysymyksestä.) Hinnat ovat suomalaisittain käsittämättömän halvat. Eilen etsimme kuskin kanssa yhdessä risteilysatamaa kartan ja ihmisiltä kyselyn avulla. Kuski pyyteli anteeksi, ettei heti löytänyt perille, mutta satama on uusi. Parinkymmenen minuutin ajelu maksoi vitosen. Kuski pyöristi vielä alaspäin, ettemme joutuisi maksamaan turhasta etsinnästä. Turistien kustannuksella ei aikonut hyötyä myöskään kopiopalvelun nainen rahastaessaan meiltä lentolipputulosteen: viisi senttiä!

Ruoka. Parasta liharuokaa ikinä olen saanut Evropa-hotellin ravintolassa Belgradin ydinkeskustassa – ja mihin hintaan! Olimme kaupungissa kolme päivää ja kävimme ravintolassa kolme kertaa. Ruokalajia sentään vaihdoin kahden mielettömän vasikka-annoksen jälkeen. Puitteet ovat minusta mielettömän tyylikkäät, palvelu sellaista, etten Suomessa saa sellaista kuin kerran vuodessa Sundmans Krogissa (traditio) ja ruoka aina hyvää. Eilen kysyin salaatissa olevasta juustosta, ja tarjoilija soitti keittiöön, jotta saisin tietää sen valmistajankin. Juuston nimi olisi minulle kyllä riittänyt. Mukavaa syömisessä on myös se, että Belgradissa voi syödä missä ravintolassa tahansa ajattelematta, mitä ruoka maksaa. Kalleimmat näkemämme annokset ovat olleet 15 euroa. Belgrad on siis selvästi kalliimpi kuin Bulgarian kaupungit, joissa olimme aiemmin tällä viikolla.

Salaatit ja crostinit Evropa-hotellin ravintolassa

Belgrad

Tällaisen pikku jäkiruoan söin linnoituksen terassilla.

Yleiset vessat. Mitä taas tulee vessoihin, naistenhuoneet (ja kuulemma miesten- myös) ovat järjestäen olleet raikkaampia ja puhtaampia kuin suomalaiset niin ravinoloissa kuin ostarillakin. 75 eurolla yöltä sai uuden keskustahotellin, jollaisesta esimerkiksi Italiassa pitäisi maksaa tuplasti. Samaan hintaan saa myös henkilökunnan, joka on muutakin kuin muodollisen kohteliasta.

Ostokset. Kotona täyteen ahtamaani matkalaukkua kiroan syvästi. Ylipainomaksujen välttäminen saa hillitsemään kaikkia tarpeita, joita vaate- ja kenkäkaupat luovat. Toisaalta voin yrittää Lufthansan tiskillä vedota viisi päivää kateissa olleeseen matkalaukkuun. Pakkohan minun oli ostoksia tehdä! 🙂 Täältä saa kaikkea ja kaiken hintaista. On edullisia ketjuliikkeitä, vielä edullisempaa paikallista kojumyyntiä, luksusbrändejä ja kaikkea niiden väliltä. Ja popust – alennusmyynnit! Alennuksessa on liikkeessä aina kaikki muu paitsi uudet tuotteet. Suomessa tiettyjä klassikkotuotteita ei koskaan saa halvemmalla (jollei Hulluille päiville tuotuja halpisversioita lasketa), esim. Burberryn trenssejä, perusfarkkuja jne., mutta täältä saa. 

Belgrad

Hyvät löhöilyominaisuudet

Belgrad

Näin Belgradissa. Lähellä Kosovon rajaa turvallisuustilanne ei ole samanlainen, mutta sinne ei tarvitsekaan ehdoin tahdoin mennä. Tänne sen sijaan voisin tulla uudelleen milloin tahansa. Vaikka viettämään samanlaista laiskottelupäivää kuin tänään: hyvän kirjan kanssa linnoituksen muurilla auringossa, linnoituksen terassibaarin sohvalla varjon alla löhöilyä edelleen kirjaa lukien, pistäytyminen kerrosta alempana tyylikkäässä ravintolassa, jonka ruoka oli ensimmäinen pettymys viikkoon (mutta vain minun annokseni, miehen pihvi oli täydellinen), mutta jonka suklaakakku mustikkakastikkeella paikkasi tilanteen, ja paluu sohvalle, jonka löhöominaisuudet edelleen olivat täydelliset. 

Belgrad alkoi valmistautua iltaan, kun meidän oli aika lähteä lentokentälle ja yöksi Skopjeen. Kävelykadulla soittaa illalla ilmeisesti useita livekokoonpanoja, koska instrumentteja ja äänenvahvistimia kannettiin jo paikalle. Aamulla lähes tyhjä katu kuhisi illansuussa ihmisiä, kaula-aukot olivat syventyneet ja helmat lyhentyneet. Bilekaupunki Belgradista en kuitenkaan edelleenkään osaa sanoa muuta, kuin että kaikkialla on viihtyisän näköisiä terasseja – ei muovituolihirvityksiä vaan oikeasti viihtyisiä – ja kaikenlaisia baareja. Sava-joessa kelluvat klubitkin jäivät kokonaan kokeilematta. Niiden aika olisi ollut kai 15 vuotta sitten…

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    Daniel at 01:23

    Ennakkoluulot oli minullakin kovat, kun Air Serbia tammikuussa ilmoitti aloittavansa lennot Helsinkiin. Kuka muka Suomesta matkustaisi Belgradiin?

    Ei se lopulta vaatinut kuin vähän googlailua, postaustesi lukemisen ja kieltämättä aikamoisen hämmästyksen, mutta niin vain vastasin ’minä matkustan’ ja otin ja varasin Belgradin-liput, samana päivänä kun tulivat myyntiin. Eli kiitos kun sait vakuutettua minut lähtemään!

    Nyt olen täällä ja ennakkoluulot hälvenevät kovaa vauhtia. Ei tämä muistuta Tiranaa vähääkään, vaikka Balkanilla onkin…

    Väki on juuri niin ystävällistä kuin kerroit, turisteja ei ole oikeastaan ollenkaan, mitä nyt muutama kiinalainen on tullut vastaan selfiekeppinsä kanssa. Rauhassa saa kulkea, ja ravintolat ovat hyviä ja niin edullisia, etten tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Nyt mietin jo, että seuraavan Air Serbia -reissun voisi tehdä vaikka Podgoricaan, yön yli koneenvaihdolla täällä Belgradissa.

    • Avatar
      Annika Author at 16:19

      Belgrad on ihana! Ja ne ravintolat siellä! Mene Sava-joelle risteilylle. Sen rannoilla on kivannäköisiä kelluvia terasseja. Lupaan antaa tänä kesänä sulle Podgorica-vinkkejä myös. Se on mun reiteillä. 🙂

  2. Avatar
    Daniel at 01:06

    Taitaa Belgrad muuttua aikamoista tahtia, nimittäin Hotel Evropaa etsin heti ekana päivänä, mutta suljettu oli sekä hotelli että ravintola. Harmi. Coin-tavarataloakaan ei ole enää, mutta yläkerran ravintola oli sentään. Todella hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Kolme ruokalajia ja vesipullo 20 €… Sinäkö olit opettanut tarjoilijalle “tervetuloa” ja “kiitos”? 🙂 Tuskin hän kovin paljon suomalaisia siellä ylhäällä kohtaa…

    Jokiristeily jää kyllä väliin, mä aina pitkästyn niillä. Yritin tänään mennä jokirantaan kävelemään, mutta siellä myllätään jotain uutta Belgrade Waterfront -kaupunginosaa. Pienoismalli oli kyllä hieno, näyttää vähän Miamilta.

    Podgoricahan tulee kuin tilauksesta! Kiva! Jos sitten alkusyksystä, kun Air Serbia lupaa vielä 30 % alennuksen lipuistakin (jakoivat voucherkoodin lennolla).

    • Avatar
      Annika Author at 08:30

      Taitaa koko itäinen Eurooppa olla hurjassa muutoksessa. Samaa huomasin Minskissä. Harmi, että Evropan ravintolaa ei ollut. Se oli helmi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.