Aloitimme aamun selvittämällä Kosovon turvallisuustilannetta. Puhelu lähetystöön Pristinaan ja keskustelu konsulin kanssa sai vakuuttumaan, että teimme oikean ratkaisun, kun eilen muutimme lomasuunnitelmia. Novi Pazar ja Studenican luostari jäävät täältä Serbiasta näkemättä, Kosovossa käymme vain Pristinassa ja jätämme Pecin käymättä, koska rajaseutua pidetään niin epävakaana, että konsuli kehotti vakavasti pysymään sieltä poissa. Etelästä Makedonian suunnasta on turvallista ylittää Kosovon raja, ja myös Pristina on turvallinen. Kun hotellivaraukset ja autonvuokraus oli saatettu uusien suunnitelmien tasalle, oli helpottunut olo ja taas aika nauttia Belgradista.
Sava Centar on vain pieni eksoottinen muisto menneiltä ajoilta. Muuten shoppailumahdollisuudet eivät suomalaisista eroa, paitsi että tarjonta on paljon laajempaa ja alennusmyynnit mielettömän paljon paremmat. Jos olisin tämän tiennyt, olisin lähtenyt puolityhjällä matkalaukulla, mukana vain sen verran vaatetta, mitä tähän mennessä olisin tarvinnut. Keskustan kävelykatu poikkikatuineen sekä UŠĆE-ostoskeskus olisivat tehokkaasti vieneet rahani, jollen todella joutuisi pitämään varani lentoyhtiön painorajoitusten kanssa. Mukaan matkalle tuli kuumien säiden takia otettua liiankin paljon vaatetta.
Auringonlaskun aikaan oli kiva risteillä 1,5 tuntia Sava-joella (liput 3,50 euroa). Parasta risteilyllä olivat mielestäni asuntolaivat, serbialaiset kesämökit. Olin aivan myyty! Joella kelluu vierivieressä eri kokoisia ja näköisiä mökkejä ja taloja sekä ravintoloita ja baareja, joihin voisi omalla pikku veneellä suhauttaa. Ajatus omasta kesätalosta ruoka- ja ostosparatiisi-Belgradissa alkoi kuulostaa matkan aikana koko ajan vain paremmalta…
