Belgradia pidetään Balkanin alueen bilepääkaupunkina, ja kyllä katukuvassa terassia ja kuppilaa jos jonkinlaista näkeekin, mutta on tällä suurkaupungilla (pari miljoonaa asukasta) muutakin tarjottavaa. Se muu on kyllä ainoa, mistä osaan mitään sanoa, koska aamuisen kello viiden herätyksen jälkeen ei ole energiaa ilta- saati yöelämään osallistua.
Olin aivan myyty kaupunkiin jo lähes ensihetkestä. Aikaisen aamun jälkeen olimme nälissämme heti kaupunkiin saavuttuamme. Hotellilta keskustaan kävellessä ensimmäinen muuta kuin pikaruokaa tarjoava paikka oli hotelli Evropan ravintola, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Siinä oli kaikki kohdallaan: sisustus, ruoka, palvelu ja hinta (kahden ruokalajin ateria juomineen kahdelta 30 euroa). Se muistutti minua myös ehdottomasta ravintolasuosikistani, Minskin Grand Cafesta, josta en näemmä koskaan lakkaa puhumasta.
Keskustaa hallitsee kävelykatu, joka toisessa päässä päättyy linnoitukselle ja Tonavalle. Kokonaisuudessaan keskustaa ei voi pitää kauniina, mutta ei rakennuskanta pelkästään rumaa ole. Sitä paitsi eihän kaupoissa sisällä haittaa, vaikka talo olisikin ruma… Belgrad on siis myös erittäin hyvä ostospaikka – ja taas kerran pääsen kehumaan itäeurooppalaisia alennusmyyntejä ja palvelua. Yksien tennareiden verran tuli matkalaukkuun painoa lisää.
Linnoituksen alue puistoineen vaikutti suositulta sekä paikallisten ulko-olohuoneena että turistien päiväkävelykohteena. Alueella sijaitseva sotamuseo houkutteli puolisoa. Minä jätin väliin. Serbien menneisyys on verrattain sotaisa ja julmakin, kuulemma. En halua sellaista katsella.
Linnoituksen muurit olisivat aivan mahtavia paikkoja istuskella hyvän kirjan kanssa auringossa, jos ei olisi näin tavattoman kuuma. Yhden myyjän kanssa keskustelin hetken säästä. Kysyi, onko Suomessa aina talvi. Kesäkuukausiemme 20 – 25 astetta sai hänet pudistelemaan päätään, onhan heille 40 ihan normaali lämpötila. Se vasta on kesä.
Kävin myös muurien sisäpuolella kirkossa, jonka ikonostaasi sai upeudellaan sanattomaksi (harmi, että ortodoksikirkkoja ei ole saanut kuvata sisältä). Katolisia kirkkoja olen nähnyt paljon useammin, mutta jollain tapaa taidan kuitenkin pitää ortodoksisista enemmän.
Meillä ei ole listaa, mitä Belgradista pitäisi nähdä, vaikka vähän Lonely Planetista vinkkejä luimmekin. Kaupungilla kävellessä satuimme Belgradin katedraalille, ulkoapäin vaatimattomalle mutta sisältä loisteliaalle ortodoksikirkolle, sekä Prinsessa Ljubican palatsille. Verrattuna italialaisiin palazzoihin se on erittäin vaatimaton. Siitä puuttuu kaikki loisto ja kimallus, ja tilalla on selvästi ottomaanien vaikutusta.
Vierailu turisti-infossa kysymässä Tonavan risteilyjä ja busseja Kosovoon sai mietteliääksi ja oikeastaan vähän pilasi lomatunnelmaa. Infon nuorimies antoi ymmärtää, että Kosovoon ei oikeastaan olisi mitään asiaa, koska turvallisuus voi olla uhattuna. Maalaili melkoisia uhkakuvia, mitä voi tapahtua. Suomen ulkoministeriön matkailutiedote taas antaa paikoin täysin ristiriitaista tietoa. Serbien ja Kosovon albaanien välit saattoivat toki heijastua kaverin puheista, mutta päätimme silti panna omat suunnitelmamme uusiksi. Peruimme hotelleja, varasimme lentolippuja. Ehkä käymme Pristinassa Makedoniasta käsin, ehkä emme. Bussilla emme kuitenkaan Serbian poikki Kosovoon ja Skopjeen aja. Voi olla, että reagoimme turhan voimakkaasti, mutta miksi emme viettäisi vähän enemmän aikaa Makedoniassa, jossa turvallisuusuhkia ei ole, sen sijaan että epävarmuus jäytäisi useamman päivän ajan.
Nälkä ajoi vielä netin äärestä kaupungille. Huomasin vahingossa Coin-tavaratalon yläpuolella kerrostalon 8. kerroksessa terassiravintolan, joka tarjosi mahtavan näköalan lisäksi hyvää ruokaa. Hintataso on Belgradissa selvästi Bulgariaa korkeampi, mutta ulkona syöminen maksaa silti vain noin puolet siitä, mitä Helsingissä. Vai mitä tuumaat valtavasta erittäin hyvin valmistetusta naudanpihvistä 12 eurolla?
