Type and press Enter.

Aeroflotin Economy Comfort – arvostelu kokemuksesta

Lentoyhtiöt kilvan lanseeraavat erilaisia lisämaksullisia palveluja vaativille matkustajille pitääkseen kiinni markkinaosuuksistaan ja tietenkin parantaakseen katettaan, kun peruslentohinnat tuntuvat lähinnä vain halpenevan. Tällaisia ovat esimerkiksi ainakin tähän asti aivan susiksi osoittautuneet Finnairin Economy Comfort ja Sky Bistro, joista ensimmäinen ei tarjoa rahalle vastineeksi kuin kuulokkeet lennon ajaksi ja jälkimmäinen jo muutaman rivin jälkeen loppuvia mikroaterioita. Economy Comfortista ovat tyhjentävästi kirjoittaneet blogeissaan Tämä matka -blogin Anna ja Pää pilvissä -blogin Maarit. Aterioista olen tuttujeni kokemusten ja omien näköhavaintojeni varassa.

Siksipä olinkin utelias, mitä tarjoaa Aeroflot Economy Comfortissaan. Aeroflotiin päädyimme Hanoin-lennoilla ylipäätään puhtaasti hinnan takia. Tuttu tarina: liian myöhään ostamassa lippuja, Finski ja muut länsiyhtiöt nousseet jo turkasen kalliiksi, kipurajan yli, mutta ruplan romahdus osui sopivaan saumaan. Finnairin Economy Comfortin lisähinta, juurikin kai olemattoman lisäarvon vuoksi, on vain joitain kymppejä. Aeroflotilla yksiselitteisen hinnan antaminen on vaikeaa, koska turistissa lentoja oli saatavilla vain niin, että olisi mennessä pitänyt yöpyä Moskovassa, mutta Economy Comfortissa tätä riesaa viisumin hankintoineen ei tullut. Halvimmat lennot olivat kuudensadan korvilla, nämä reilun tonnin yhdeltä. 

Fat in Bangkok -blogista olin lukenut pelkästään hyvää, mutta toisaalta muualta kuullut, että kaikilla reiteillä koneet eivät ole ihan uusimpia, joten mukavuuden lisäystä ei rahallakaan ole oikein tarjolla. Siksipä vähän jännitti, millaisissa oloissa lennämme Moskovasta Hanoihin. Helsinki – Moskova-välillä reilun tunnin lento meni turistissa (EC:ia ei tällä välillä ole) ihan miellyttävästi, mitä nyt sämpylä oli niin kuiva, että mies kehotti minua olemaan avaamatta koko pussia.

Moskovan kentästäkin olin kuullut monenlaisia näkemyksiä, mutta kaikki kauhutarinat sanoisin vanhentuneiksi tai voimakkaasti värittyneiksi. Kenttä kiilsi uutuuttaan, kahvilat ja ravintolat ovat kuin miltä tahansa eurooppalaiselta lentältä, ja kaupat myyvät vieri vieressä luksusta. Tällaisia ovat ainakin terminaalit D ja E.

image
Järjestäytyminen lennolle Moskovassa

image

image
Jalkatilaa on riittävästi.

Mutta kun pääsi koneeseen, oli helppo todeta, että Aeroflotin Economy Comfort on ehdottomasti lisämaksun arvoinen: Penkkejä on 2+4+2, eli kaksi vähemmän rinnakkain kuin turistissa. Penkit ovat tätä matkustusluokkaa varten, eivät samoja kuin turistissa. Jalkatilaa on riittävästi myös keskimittaa pidemmälle puolisolleni. Minä nyt heiluttelen lyhyitä sääriäni missä vain rakosessa, mutta kyllä matkustusmukavuutta lisää, että edessä istuva ei kaadu syliin vaan penkki liikkuu vain kiinteän takalevyn etupuolella, penkki nousee myös jalkopäästä, pöydän voi taitella lähelle, vaikka olisi penkki kallistettuna. Makuuasentoon penkkiä toki ei saa.

Aeroflotin ruokia olen kuullut moitittavan kammottaviksi. Economy Comfortissa ruoka on eri kuin turistiluokassa. Menussa oli pääruokien kohdalla jopa vaihtoehtoja. Valitsin menomatkalla lohen, jonka kerrottiin olevan “by Andrei Shmakov, Hotel Metropol Moscow”. Ei ollut Andrein ateria sellainen, että pääsiäisen Moskovan-matkalla pitäisi Metropolin ravintolaan päästä syömään. Lentokoneruokien sarjassa se oli keskiverto, sanoisin.

image
Liiaksi ei matkustajaa lahjota: pussukassa on silmälaput, jarrusukat ja tarrat, jolla voi osoittaa tarpeensa.
image
Mestarikokin lohi
image
Aamupala
image
Paluulennon ensimmäinen ateria
image
Ja toinen

Juomapuolella suosittelen omaa pulloa mukaan, mikäli haluat juoda suositusten mukaan tasaisesti koko lennon ajan. Ennen ruokailuja kulkee juomakärry, mutta väliaikoina tarjoilua ei ole, mikäli lennät yölennolla. Juoman ja ruoan väli on aamupalalla sen verran pitkä, että omat aamumehuni olin jo ehtinyt huitaista ennen munakkaan tuloa. Juomia kysyessäni tehtiin selväksi, että sain jo, mutta ystävällinen lentoemäntä toi uuden mehumukin saatuaan ruokatarjoilun päätökseen. Tullessaan totesi, että juotavaa kyllä saa väliaikoinakin, jos vain pyytää. Pitää siis taas pyrkiä pois suomalaisesta en halua olla vaivaksi -vaatimattomuudesta. Viininystävälle Aeroflotin tarjonta on heikko: valkoviiniä en ottaisi toista pahvimukillista, punaviini kuulemma on välttävää. Paluumatka oli päivällä, ja silloin mehutarjoilua oli suunnilleen tunnin välein, lämpimiä aterioita kaksi.

Minulle lentäminen on pakollinen paha. Bisneksessä makuuasennossa se on vähemmän paha, mutta mukavaa ei koskaan. Jos mukavuutta voi kohtuullisella hinnalla lisätä, teen sen. Aeroflotin economy comfort oli ehdottomasti pienen lisäpanostuksen arvoinen.

image
Viihdetarjontaan en tutustunut, mutta ilmeisesti ainakin leffoja on. Pisteet USB-latauspistokkeesta, jos sellaiselle tulee tarve.
image
Omat viihdykkeet: matkakokoinen magneetti-Scrabble
image
Jos tulee tarve sheivailla.

Aeroflotista minulla ei ole pahaa sanaa sanottavaksi. Ei lentoemäntiä liiasta hymyilystä voi syyttää, muttei töykeydestäkään. Koska heidän tehtävänsä kai varsinaisesti on huolehtia turvallisuudesta (ja siinä ohessa tarjoilusta), venäläiset hoitavat tehtävänsä ihan kunnialla. Jos he taas olisivat pelkästään tarjoilijoita, voisin sanoa palvelun olevan nihkeähköä. Vanhoja muistellessaan äitini kertoi, että vaikka olisi lentänyt millaisella rouskulla, Aeroflotin pilotit ovat aina laskeutuneet hyvin, ja samaa saatan sanoa omasta kokemuksestani. Toki kalusto on nykyään modernia.

Kanssamatkustajat eivät taas mitenkään ole lentoyhtiön vika. Muutaman tarinan voisin kertoa Eurooppaan matkanneista vietnamilaisista, mutta kerrottakoon nyt vaikka vain se, että siinä he seisoivat matkatavarat käsissään käytävällä noin puoli minuuttia laskeutumisen jälkeen, kun kone vielä pitkään rullaili kohti tuubia. Meininki oli kuin junassa, jossa on syytä olla lähtökuopissa, että ehtii omalla asemalla ulos, ennen kuin juna jatkaa matkaa. Ei tainnut olla kaikille ihan tuttua, että lentokoneella on yleensä vain se yksi pysäkki ja sillä kyllä ehtii ulos, ihan jokainen.

image
Maisema oli mainio jossain Samaran kaakkoispuolella.

Pahoittelen puhelimella otettujen kuvien paikoin rakeista kuvanlaatua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

8 comments

  1. Hei, tätä oli hauska lukea ja kuulla toisen kokemuksia Aeroflotin lennosta ja tuosta Comfortista 🙂
    Se penkki, se oli kyllä niin mahtava! Vaikka en ikinä nuku istualteen koneessa niin tuo istuinpaikka oli juuri sen verran leveähkö, että siinä pystyi vaihtelemaan asentoja ja lopulta kietoutumaan mukavaan pystysikiöasentoon jossa se unikin tuli!

    Pitää linkittää tämä kirjoituksesi vielä oman kirjoituksen perään!

    1. Sepä, tuolle penkille pääsi mytyksi koko tyttö. Helpottaa vielä, jos on vieruskaveri, jonka puolella saa roikottaa jalkoja. Eihän tämä bisneksen makuupaikkoja vastaa, mutta on ehdottomasti erinomainen vaihtoehto, jos haluaa vähän parempaa muttei ole haluja tai rahaa maksaa bisneksestä.

  2. Kiva, että sun kokemus Aeroflotista on ollut mielekäs. Täytyy itsekin kumota edellisen kerran negatiiviset fibat ja lentää uuden kerran Aeroflotilla. Hyvä kuulla, että tuo comfort on toimiva.

    1. Jos itselle tulee tosi huonot fibat jostain, ei ehkä ihan helpolla lähde uudelleen, jos vaihtoehtojakin on. Minulla ei ole pahaa sanottavaa Aeroflotista sen enempää, kuin mitä jutussa sanoin. Comfort ainakin oli hyvä kokemus.

  3. Nää lentoarvostelut on mielenkiintoisia! Kattava ja hyvä postaus tämäkin (:

    1. Koska haluan blogillani ylipäätään vähentää ennakkoluuloja Itä-Eurooppaa, arabimaita, entisiä neuvostotasavaltoja ja vaikka mitä kohtaan, tuntui Aeroflotkin sellaiselta, jonka kohdalla ennakkoluulojen hälventäminen on paikallaan (koska kokemus oli oikein hyvä). Taisi olla ensimmäinen laatuaan tässä blogissa, mutta mikä ettei näitä voisi tulla lisää, jos satun kiinnostavien tuubien kyytiin.

  4. Kiitoksia kokemuksen jakamisesta, olen menossa käymään Vietnamissa ja nappasin kiinni suhteellisen edulliseen EC hintaan. Tätä tuotetta ei ennen flotilla ollut (asuin Venäjällä ja flotti tuli kultakortin verran tutuksi), vaan kuljin joko vanhassa ykkösluokassa tai bisneksessä pitkät välit, joten mukava verrata vajaan kymmenen vuoden takaisia kokemuksia. Aeroflot oli jo 2000-luvun alussa aivan mainio yhtiö, enkä koskaan ole käsittänyt sen keräämää negaa suomalaisilta, ilmeisimmin huonot muistot ovat inturistin tilauslennoilta Sotsiin 79-luvun Leningradista.

    Sheren kenttä sen sijaan oli vielä 2008 aivan hirvittävä paikka, kotimaanlennot lähtivät karsealta Shere ykköseltä (onneksi jo purettu) ja kansainväliset kakkoselta joka sekin oli päivittämättä sitten olympialaisten.

    1. Taitaa koko EC olla aika uusi konsepti yhtiöllä kuin yhtiöllä. Toistaiseksi minulla ei ole kokemusta kuin Aeroflotilta, ja ainakin sillä lisämaksusta oli myös selvästi lisäarvoa.

      Vähän tuntuu, että Venäjä-ennakkoluuloja halutaan ehdoin tahdoin pitää yllä, koskevat ne sitten kaupunkeja, ihmisiä, lentoyhtiöitä. Samoilla purkeillahan nuo lentävät kuin muutkin. 🙂