Voi Montenegro, sinä petit minut

Voi Montenegro, sinä petit minut

Tulin Montenegroon suurin odotuksin. Suunnitelmat muuttuivat kyllä matkalla, kun tyttöjen road trip muuttui soolomatkailijan bussikurvailuksi. Syy pettymykseen on epäilemättä siinä, että valitsin itselleni aivan vääriä kohteita. Olen nähnyt ihania kuvia Dormitorin kansallispuistosta. Olen nähnyt huikeita maisemareittejä, joita ajelemalla tiennee, mitä kauneus on. Mutta minä päädyin Podgoricaan ja rannalle. Virhe on epäilemättä minun, mutta puran kuitenkin pettymykseni nyt tässä. Jos vaikka sattuisit olemaan samanlainen matkailija kuin minä. Ehkä silloin teen sinulle palveluksen, kun kerron, minne ei kannata mennä. Jos taas olet erilainen, ehkä löydät oman kohteesi juuri näistä.

Podgorica on pieni. Jollain tavalla minusta kaikki pääkaupungit ovat kiehtovia. Niitä on kiva vertailla. Vaikkapa kuinka erilaisia naapurimaiden pääkaupungit voivat olla, tai kuinka paljon tai vähän tuohon maan ykköskaupunkiin satsataan. Podgorica on ehkä yksi vähiten tunnetuista pääkaupungeista Euroopassa. Enpä koskaan ole kuullut, että joku olisi sanonut lähtevänsä vartavasten sinne kaupunkilomalle. Montenegrosta tiedetään epäilemättä helpommin ainakin Kotor, miksei Budvakin. Minusta Podgorica oli näkemisen arvoinen kaikessa vaatimattomuudessaan, jos osuu kulmille, mutta en sinne erikseen matkaa tekisi.

Lisää Podgoricasta täällä: Podgorica päivässä ja muutama vinkki

Sitten jumituin Budvaan, tuohon rantakaupunkiin, josta puuttui kaikki tyyli ja johon oli kerääntynyt valtava määrä ihmisiä. En muista, milloin olisin viettänyt niin paljon aikaa vain omassa majapaikassani. Yksi syy oli toki se, että minulla oli hirveästi kaikkea, mitä piti tehdä (esimerkiksi palkkatöitä), ja toinen se, että asunto oli kivempi kuin kaupunki ja mäen päällä. Sinne oli oikeasti aika rankka reilusti yli 30-asteisina päivinä monta kertaa kiivetä, ja taksien kanssa tappelua ei vaan jaksanut. Mutta jos rannalla tai kaupungilla olisi ollut houkutuksia, olisinhan minä rinnettä kavunnut ja miettinyt, että voihan noita hommia myöhemminkin tehdä.

Enemmän ajatuksiani Budvasta täällä: Budva ei antanut aihetta iloon

Retki Kotoriin kannatti. Siellä oli jotenkin vaan kivempi ilmapiiri, kansainvälisempi, väljempi, puhtaampi, raikkaampi. En minä siitäkään oikeastaan vaikuttunut, mutta oli kiva tavata vaikkapa tarjoilijoita, joiden kanssa ei tarvinnut ajatella, että häiritsen päiväänsä tilaamalla.

Kotorin tunnelmiin pääset lisää tästä: Kotor on kauneinta Montenegron rannikkoa

Bar vähän pelasti

Bar Montenegro

Bar Montenegro

Bar Montenegro

Päätin jatkaa Montenegrosta Albaniaan. Matkalla olisi vielä yksi kaupunki, johon pysähdyin. Se oli Bar. Täällä ajattelin oikeasti mennä vähän rannalle. Makailla varjon alla, lukea kirjaa, ottaa torkut, kuunnella merta, mitä nyt rentoutumiseen voisi kuulua. En tiedä, millaisilla rannoilla sinä viihdyt, mutta minun rentoutumiseni edellyttää, että musiikki ei soi täysillä. En löytänyt sellaista paikkaa. Ranta on suurta kiveä, joten ihan vaan siinä kivillä ei huvita makailla. On löydettävä tuoli. Paikkoja on paljon, mutta jokaisella soi musiikki naapuria vähän kovemmalla. Aikuisten rantakaistaletta ei siis ole. Sillä yhdellä, jolla musiikki ei mennessäni soinut, oli rantautuneena kaksi paikallista törröhuuliselfieiden ottajaa (kyllä, näin), jotka soittivat omaa musiikkiaan. Pyysin nätisti, että ei olisi niin kovalla, että kaikkien pitää kuunnella. Laittoivat hetkeksi pienemmälle. Ja kohta vissiin alkoi just se hyvä biisi ja nupit olivat kaakossa. Jokin stressi minulla varmaan oli, koska aloin itkeä. Ihan vain siitä pettymyksestä, että en voinut saada omaa rantahetkeäni.

Bar on minusta kuitenkin Budvaa kivempi. Olen toki bilevuodet ohittanut. Aamuun asti juhlivalle ehdottomasti Budva! Kautta linjan palvelu on ollut parempaa, mitä nyt taksikuskit ryöväävät täälläkin. Yksi ei suostunut linja-autoasemalla edes neuvottelemaan hinnasta ja käski muidenkin olla kyyditsemättä minua. Se oli absurdi tilanne. Parempi Bar on minusta siksi, että on rauhallisempi. Ihmisiä on vähemmän. Hinnat ovat myös siksi paljon edullisemmat. Budvassa näkyi olevan aurinkovarjo ja kaksi petiä 15 euroa, täällä 5. Yhdelle on kolme euroa. Budvassa yhden hengen vaihtoehtoa ei ainakaan mainostettu. Ravintoloissa ei ehkä täälläkään hymyillä, mutta paikoin toimintaa voi kutsua kuitenkin palveluksi. Hinnoissa ei ole enää Budva-lisää.

Barissa on oikea keskusta oikeine kauppoineen ja kahviloineen. Siellä voi nähdä montenegrolaisten elävän normaalia arkeaan. Alennusmyynneille suuntasin minäkin. Liikkeissä oli usein vain se huono puoli, että kaikkea on vain yksi ja niin tiiviisti rekeillä, että selailu on vaikeaa. En minä osannut ostaa, vaikka ihan varmasti kivaakin vaatetta olisi ollut.

Parasta on kuitenkin vanha Bar. Sinne pääsee rantakadulta bussilla eurolla. Takaisin kävelin, koska ei kyytiä näkynyt. Jo matka oli oikeastaan aika kiva: halki keskustan, jolloin saa hyvä kuvan, mitä kaikkea Bar on, hyvinvoivan näköistä omakotialuetta, kaunis hautausmaa vuoristonäköalalla, kirkkoja, oliivipuita, suuri moskeija. Paluumatkalla myös aidan yli roikkuvia granaattiomenia ja päärynöitä.

Bar Montenegro

Bar Montenegro

Vanha kaupunki on tietenkin turistinen, mutta sen rauniot ovat kauniita. Turistikrääsää kyllä, oliivituotteita, kyllä, ravintoloita, kahviloita, kyllä. Mutta linnoituksen alueella, jonne on kahden euron pääsymaksu, ei ole mitään ylimääräistä. Siellä on kaunista.

Bar Montenegro

Bar Montenegro

Bar Montenegro

Yksi kamala juttu minua on jäänyt kaihertamaan siitä asti, kun Barissa olin. Pieni hotellini oli asuinalueella, jolla oli muitakin hotelleja mutta myös tavallisia omakotitaloja. Yhtenä iltana ja yönä oli aivan hirveä sade ja ukkonen. Sähköt katkesivat. Viereisen omakotitalon pihalla oli lyhyeen ketjuun kytketty koira ilman mitään mahdollisuutta päästä suojaan. Se haukkui ja ulvoi hädissään tunteja. Yritin saada hotellillani ihmisiä auttamaan, mutta niin vain on, että eläinten oikeudet eivät kaikkialla merkitse mitään. Se oli sydäntäsärkevää.

Next Post:
Previous Post:
There are 22 comments for this article
  1. Avatar
    Cilla Maria at 14:50

    Muistan lukeneeni aiemmin näitä sun Montenegro-postauksia ja ne sai miettimään uudemman kerran, haluan itekään tuonne. On ollut aikeissa lähteä jossain vaiheessa Balkanille, mutta tuntuu jotenkin liian vaikealta. Mulla kun ei ole edes ajokorttia, niin en tiedä miten helposti tuolla pääsee liikkumaan bussilla. Ei liiemmin kiinnosta oikein noi rantakohteet, joten olis kiva päästä just johonkin metsään/vuorille tms.

    • Avatar
      Annika Author at 22:28

      Minä kuljin pelkästään julkisilla Montenergossa ja Albaniassa, ja se toimi kyllä. En toki ollut vuorilla kuin Albaniassa, mutta olisi erikoista, jos vaikka Durmitorin kansallispuistoon ei pääsisi.

    • Avatar
      Cilla Maria at 11:01

      Okei, hyvä tietää 🙂

  2. Avatar
    Jaakko / lomalla viimeinkin at 18:39

    Mukava lukea kun kerrot suoraan fiiliksiä mitkä paikat ei innostanut jne jotta voi itsekin miettiä että haluaako juuri tiettyyn paikkaan.

    • Avatar
      Annika Author at 22:29

      Yritön aina olla rehellinen. Budvasta jäi kertakaikkiaan huonot fiilikset, mutta Podgorica ja Bar olivat kivat, Kotorkin ehdottomasti. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, luonto taitaa olla Montenegron valtti. Kyllä minä taidan siis tämäkin puolen maasta vielä haluta nähdä.

  3. Avatar
    Laura Laakso at 23:05

    Voi Annika! Tiedän tuskasi. Minäkin inhosin Budvaa ja mulla oli samanlaisia tuntemuksia koko reissun ajan. Rannat oli ihan perseestä metelin ja terävien kivien takia ja takseihin meni hermo. Mutta pidin pääkaupungista ja Kotorin maisemista.

    • Avatar
      Annika Author at 00:03

      Kiitos Laura, olkaamme rehellisyyden eturintamassa ja julistakaamme totuus Budvasta. Kuulin muuten, että pahin taksivedätys oli ollut kymmenen kilsan matkasta 150 euroa. Takseihin todellakin meni hermot. Asiallisen sain vain, jos majapaikasta soittivat minulle auton.

  4. Avatar
    Espanjaan at 00:09

    Hyvin samantapaiset olisivat minunkin fiilikseni Montenegrosta, jos olisin valinnut pääkohteikseni vaikka vain Podgorican ja Budvan. “Podgorica oli näkemisen arvoinen kaikessa vaatimattomuudessaan, jos osuu kulmille, mutta en sinne erikseen matkaa tekisi” – noin sanoisin varmaan minäkin. Kyllä siihen päivä, ehkä parikin kannattaa uhrata, jos reitille sattuu, mutta en toki lähtisi erikseen sinne. Ja Budvasta pakenimme saman tien. Ei todellakaan ollut meitä varten. Mutta sen sijaan Durmitorissa viihdyimme lähes viikon eri kohteissa, Kotoristakin teimme parhaan retkemme Lovcenin luonnonpuistoon. Tykkäsin kyllä kiivetä Kotorin linnoitukseenkin ja ajella koko Kotorin lahden ympäri. Olimme automatkalla ja liikkeellä Suomesta asti omalla autolla, oli siksi niin helppo valita se, mikä itseä kiinnosti. Edelleenkin omien kokemustemme perusteella Montenegro oli ihana.

    • Avatar
      Terhi at 10:55

      Ikävää ettet viihtynyt, sinun olisi ehkä pitänyt mennä ensin Montenegroon ja vasta sen jälkeen Slovaniaan.
      Kotorissa on kaunista ja Podgoricassakin viihdyin hyvin pari yötä. Sen kyllä myönnän, että keskustori oli kovin vaatimaton.
      Budvasta en osaa sanoa koska olen käynyt siellä vain päiväretkellä. Montenegrossa pääsee joka paikkaan bussilla, toki matkanteko voi olla hidasta.

    • Avatar
      Annika Author at 16:37

      Kyllä minä Podgoricasta tykkäsin, vaikka ei siinä mitään erityistä ollut. Olen ehdottomasti sitä mieltä myös, että auto on Montenegrossa aika ehdoton, jotta voi paeta halutessaan, pääsee nopeasti luontoon, vierailla helposti missä vaan. Uskon, että olisin ollut tyytyväisempi autoilijana. Mutta olin yksin ja vuokra olisi ollut melkein 500 euroa / viikko. Se vain oli minusta liikaa.

      Terhi, en oikein tiedä, miten Montenegro muuttuisi paremmaksi, jos olisin mennyt sinne ennen Sloveniaa. Se on totta, että Slovenia on minusta ihan hurjan ihana, mutta ei se tarkoita, etteikö mikä vain muukin paikka voisi olla. Minähän haluaisin rakastaa koko maailmaa.

  5. Avatar
    Sini at 18:08

    Tuosta hintaneuvottelusta tuli mieleen, kun Jerevanissa odotettiin kaverin kans lentokenttä bussia, joka ei ikinä tullut. Paikalla oli myös siististi pukeutunut mies, joka oli Armeniassa syntynyt USAn kansalainen. Hän oli odottanut samaa bussia. Hän ehdotti meille, että otetaan kimppataksi kentälle ja me maksetaan hänelle se, mitä se saapumaton bussi olisi maksanut ja hän maksaisi loput. No sehän sopi. Sit paikalliset kuskit yritti häntä huijata hinnan suhteen ja tilanne meni miehen ja kuskien väliseksi kilpahuudoksi. Saatiin lopulta taksikyyti, vaikka muut kuskit yritti sanoa, että meitä ei sitten oteta kyytiin. Armenian taksimafiaa 😁

    • Avatar
      Annika Author at 16:40

      Taksikuskien kanssa riitely on ehkä vastenmielisintä matkailussa. Budvan bussiasemalla sanottiin hinta, jolle aloin nauraa. Oli moninkertainen oikeaan hintaan verrattuna. Ja kun ensimmäinen kuski tuli näin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, hän sai kaikki muut kuskit rintamaan: kukaan ei ottanut minua kyytiin.

  6. Avatar
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta at 14:13

    Mulla on taas niin päinvastaiset kokemukset. Tykkäsin kovasti ja olenkin käynyt kahdesti. Tukikohtana ollut aina jokin pieni kylä Kotorinlahdella ja tehnyt sitten kuskin turvin päiväretkiä. 🙂 Durmitor ja muut kansallispuistot ovat upeita, Budvasta en minäkään pitänyt. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 15:09

      Luultavasti juuri tuo Budva on se, mikä sai mut takajaloilleni. Podgoricasta kumminkin tykkäsin ja Bar oli kiva. Pikkukylä ja maaseutu ja vuoret olisi varmaan paras yhdistelmä Montenegroon.

  7. Avatar
    Tiia/ReiseReise at 22:56

    Joo, täytyy tunnustaa, etten olisi tiennyt Montenegron pääkaupunkia. En oikein ymmärtänyt tuota taksi-asiaa, eli miksi eivät halunneet kyyditä? Vai eivät suostuneet hintaa etukäteen neuvottelemaan?
    Voi koiraparkaa. :/

    • Avatar
      Annika Author at 19:45

      En suostunut maksamaan 2,5-kertaista hintaa oikeaan verrattuna, ja siitä ei isäntä suostunut edes neuvottelemaan. Otti kai jotenkin kunnialleen.

  8. Avatar
    Annemaria/Samppanjaa muovimukista at 11:50

    Kerran Budvassa käynyt ja kyllä riitti 🙁 Huonoa ruokaa, epäystävällisiä ihmisiä, omituista neukkurumuutta. Harvoin tulee matkoilla eteen kohteita, joista ei löydy oikein mitään hyvää. Mutta nyt on tällainenkin nähty.

    • Avatar
      Annika Author at 19:43

      Sanopa muuta. Minulla on aika sama fiilis Budvasta. Olin viisi päivää, mikä oli ehdottomasti liikaa. Mutta kuten aina, jotenkin minä tähänkin aloin kiintyä. Silti olin hyvilläni, kun pääsin jatkamaan matkaa.

  9. Avatar
    Periaatteen Nainen at 17:15

    Okei, mulla on ollut tosi kova kuume Montenegroon, mutta tämä viilensi sitä mukavasti 🙂 Rehellisiä ja perusteltuja postauksia on kiva lukea, koska kritiikkiä ei aina haluta tai osata esittää – nyt tuli tarkkaa tietoa!

    • Avatar
      Annika Author at 19:42

      Kuten moni on kommentoinut, Montenegron viehätys on muualla kuin rannikolla. Älä siis vielä ala laskea kuumettasi. Pysy vain poissa Budvasta. 🙂 Haluan olla rehellinen. Jos en pidä jostain, yritän toki perustella. Väärin olisi vain hehkuttaa, jos itsellä on ollut vain olo, että haluan pois täältä. 🙂

  10. Avatar
    Merja / Merjan matkassa at 19:15

    Mulle jäi Montenegrosta ihan hyvät fiilarit viime kesän perusteella. Toki vietin siellä vain päivän ja sekin aika jakautui Perastin, Kotorin ja Budvan kesken. Jos siellä olisi pidempään ollut ja joutunut esim. takseja käyttämään olisi hermot menneet varmaan multakin varsinkin taksikuskeihin.

    • Avatar
      Annika Author at 19:40

      Päivässä epäilemättä ei ihan älyttömästi vielä ole ehtinyt, jos on pitänyt suhata paikasta toiseen. 🙂 Minulla oli myös edelliseltä kerralta pelkästään hyvän muistot. Silloin ollaan ajeltu Kotorinlahtea ympäri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.