Vähän jälkeen ilmoitetun ajan minua tultiin hakemaan hotellilta. Rajoitetusti englantia puhunut kaksikko lähti kuskaamaan minua kohti Elephant Hillsiä. Matkalta kyytiin tuli vielä skotlantilainen perhe. Yritin torkkua koko matkan. Jotenkin ilta venähti, ja viiden tunnin yöunien jälkeen eivät paljon jaksaneet maisemat kiinnostaa. En muuten ollut Phuketin yössä vaan säädin jotain joutavaa kämpillä.
Elephant Hillsissä kaikki tuntui todella ammattimaiselta ja hyvin järjestetyltä. Telttani on iso, kaikkineen todella siisti ja asianmukainen, ötököitä ja pörriäisiä on näkynyt sisällä vain muutama, mutta sänky ehkä on astetta parempi makuualustasta. Päivän opas otti heti asiakkaansa haltuunsa, kertoi, milloin syödään, milloin lähdetään, mitä pitää olla mukana. Voi miten ihanan helppoa kaikki on! Voin vain heittäytyä hyvänä pidettäväksi. Nälkä ei pääse tulemaan. Välipalaa (suklaata, vesimelonia) tarjotaan jatkuvasti. Jos kertoisin kaikesta ruokailusta, blogi muistuttaisi Viisikkoa.
Päärakennuksessa, joka oikeastaan on vain katos, on täysin varusteltu baari ja myymälä, josta saa sadeviittoja ja hyttysmyrkkyä, jos jollakulla ei ole niitä mukana. Onneksi hommasin oman viitan eilen, koska sille hyvinkin oli käyttöä. Laatuviitta on parempi (ja hikoiluttaa vähemmän) kuin kondomia muistuttava kertakäyttöhässäkkä. Lounas ei ollut mitenkään erityinen, mutta maistuvaa thai-ruokaa, kuten odottaa saattoi. Illallinen oli monipuolisempi. Silti vain löytyi närkkijöitä, joille mikään ei oikein kelvannut. Jono seisoi, kun naiset poimivat yksittäin kastikkeista itselleen sopivia paloja. Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli Elephant Experience. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä on 14 elefantin keskus. En osaa sanoa, mikä sen virka varsinaisesti on. Näillä alueilla eivät norsut enää luonnonoloissa pärjää, suurin osa (kaikki?) on kuollut, mutta ei paikka varsinainen rescue centerkään tainnut olla. Silmä kovana vahdin, millaisissa oloissa eläimet ovat. Aitauksessa äitinorsu oli kahleessa jalastaan, mutta sen 2-vuotias jälkeläinen Ha ha sai kulkea vapaana. Meitä viihdyttääkseen henkilökunnan edustaja syötti kaksikolle pähkinöitä, mutta myöhemmin, kun olimme tekemässä muuta, sama mies suihkutteli Ha hata, joka kieri maassa aika tyytyväisen oloisena (jos yhtään puhun norsua ja ymmärrän niiden käyttäymistä).
Yksi kaveri vietiin kylpemään, jotta saisimme seurata sen touhuja, mutta sen verran aktiivisena se hamusi ruohoa, kiehnäsi itseään, meni uppeluksiin ja liikkui haluamaansa suuntaan ilman kiinni pitämistä, että melkeinpä sanoisin senkin vapaasta tahdostaan kylpeneen. Sitten saimme tarttua itse toimeen: suihkutella ja harjailla kookospähkinän kuoresta tehdyllä sienellä. Elefantit olivat kiinni, mutta aika helppo oli uskoa turvallisuussyihin. Aika suuria ne kuitenkin ovat. Tietenkään en väitä, että luonnonvaraisia norsuja kukaan harjailisi, mutta kyllähän ne ainakin Afrikassa itse menevät veteen kastuakseen (ja viilentyäkseen), joten tätäkin aktiviteettia pidin aika harmittomana.
Taisivat olla kaikki 12 muuta Ha han ja äitinsä lisäksi, jotka tulivat paikalle seuraavaan hommaan: ruokailuun. Saimme tarjoilla niille snacksejä. Itse pilkoimme sokeriruokoa ja ananaksia ja syötimme. Osa oli kranttuja: niille ei kelpaa todellakaan kaikki, mitä annetaan. Satuin itse saamaan syötettäväkseni sellaisen, joka söi kaiken, myös sen, mitä vieruskaveri pudotti maahan syömättä.
Ai miksi puhun näin paljon norsuista? Koska olen niistä aivan fiiliksissäni. Jos näet kuvista ilmeitäni, näet, että suorastaan hehkun. Koko ajan myös silmä kovana vahdin, mitkä ovat elefanttien olot. Luonnonvaraisina niitä ei taida paljon enää Thaimaassa olla. Se on niin sääli ja tietenkin ihmisen vika. Kaikki, mitä teimme, vaikutti edes jossain määrin elefanteille luonnonmukaiselta. Ne toki joutuivat tekemään jotain myös ihmisen mieliksi, pitihän ratsastajan päästä selkään ja sieltä pois jne. Mutta mikä parasta, ne pääsevät joka ilta metsään olemaan ihan vapaita norsuja. Haluan uskoa, että näin todella on. Katsoimme illalla “leirissä” videon Ha hasta ja sen hoitajasta. Sama mies oli päivällä syöttämässä pähkinöitä. Hyvin osasi kaveri näytellä, jollei suhteensa eläimiin olisi loistava. Näin ennen Thaimaaseen lähtöä
Instagramissa kuvan Chiang Maista jostain tiikeripaikasta, jossa turistit voivat makailla tiikereiden päällä ja halia niitä. Tulin niin vihaiseksi. Eivätkö idiootit ihmiset tajua, että eläinten on ensinnäkin oltava vangittuja ja toiseksi huumattuja, nehän ovat petoeläimiä. Tästä huolimatta tyypit makailevat tiikereiden kanssa, julkaisevat kuviaan ja toiset vastaavat pässit kommentoivat, kuinka “cool” kuvat ovat. En kestä.
Olen monesti ennenkin sanonut, että varmasti en ole maailman eettisin matkailija, naiivikin saatan olla. mutta kun tiikerihommia oli tarjolla Phuketissakin, olin oksentaa kuvotuksesta. Norsujen jälkeen pääsimme joelle. Taas olivat melojat valmiita ja puhallettavat kanootit. Sain kaveriksi skottiperheen äidin. Kuvaamista vaikeutti, että hän istui edessäni, mutta “kuljettaja” huomasi tilanteen, ja aika usein teimme käännöksiä, menimme virran mukana selkä edellä tai sivuttain.
Maisemat olivat kauniita. Paljolti muistuttivat juuri näkemääni Taiwanissa. Paljon samaa jylhyyttä ja vihreyttä on molemmissa. Koko päivän satoi. Sade taukosi vain koko elefanttinautinnon ajaksi, ja osan matkaa saimme meloa kuivana, mutta loppumatkasta alkoi. Onneksi olin varautunut viitalla ja kaikenlaisella sateenkestävällä. Myös täällä, kuten eilisellä veneretkellä, meille oli tarjolla vesitiiviitä pusseja kameroille. Kuten sanoin, hyvin on kaikki suunniteltu, vaikka automatkalla tänne nainen sanoi thai-ihmisten pitävän sateesta, koska täällä aurinko paistaa niin paljon.
Iltaohjelmaakin on tarjolla. Kerroinkin jo norsuvideosta. Oli myös tyttöjen tanssiesityksiä. Elephant Hillsillä on jonkinlainen lapsiprojekti lähialueella. Tällä hetkellä minua lukuunottamatta kaikki ovat selkäni takana katsomassa curryn valmistusta. Mieheni on osoittanut curryntekotaitonsa, joten minun ei tarvitse opetella. Lataan pari videota Facebookiin, jos se vain näillä yhteyksillä onnistuu. Pääset osalliseksi ainakin elefanteista.