Type and press Enter.

Unohtumaton kokemus – Algerin Casbah

Casbah on siis vanhinta Algeria, parikymmentä vuotta sitten yksi maailman vaarallisimpia alueita, nyt yksi mielenkiintoisimpia paikkoja, joissa koskaan olen käynyt. Casbah vaikutti lähinnä hiljaisen uneliaalta. Lapsia pyörii palloineen kujilla (merkillepantavaa oli lähinnä se, että kaikki olivat poikia), rakennusten kivijaloissa toimii kaikenlaisia käsityöläisiä, ja oppaamme toisesta ammatista (käsityöläisyhdistyksen puheenjohtaja) johtuen jokseenkin kaikkien kanssa pysähdyttiin keskustelemaan. Meille tällainen hengailukulttuuri oli vähän hankala, kun koko ajan oli palo eteenpäin, mutta ehkä juuri oppaan kontaktien vuoksi meille avautui myös joitain sellaisia paikkoja, joihin emme toisenlaisessa seurassa olisi päässeet.

casbah22

casbah23

Casbahiin ei ole kuulemma asiaa ilman opasta. En tiedä, miksi opas pitää olla, jollei eksymisen riskiä lasketa. Emme nähneet mitään, mikä olisi tuntunut turvattomalta. Mutta kun tällainen käytäntö kerran on, otimme oppaan. Maksoimme sata euroa koko päivästä. Mukanamme oli koko ajan kaksi miestä, meidät noudettiin ja palautettiin hotelliin autolla, söimme lounaan ja kävimme kahvilla, ja koko retki kesti seitsemisen tuntia. Näimme pari muuta kaltaistamme seuruetta. Heidän lisäkseen koko viikonloppuna näimme yhdet muut turistit. Minkä helmen ihmiset sivuuttavatkaan!

Ensimmäinen kohteemme oli puusepän verstas. Ylpeänä esittelivät vieraskirjaansa. Suomen suurlähettiläskin oli vieraillut verstaalla. Kauniita töitä, muun muassa upea pylvässängyn pääty, mutta ehkä olimme vähän väärää kohderyhmää. Lähteä nyt roudaamaan matkalaukussa jakkaroita Suomeen. Pian meidät ohjattiin matalasta ja kapeasta ovesta talon uumeniin ja portaita pitkin katolle. Sieltä avautuivat esteettömät näköalat merelle ja satamaan. Casbah on rakennettu rinteeseen. Ranskalainen siirtomaaväki rakensi talonsa meren rannalle.

casbah

Alger 203

Koko talo oli totuttuun tapaan “too old” mutta myös laajan saneerauksen kohteena. Paljon oli vielä tehtävää, mutta hienoa on, että vanhaa korjataan. Verstaalla näimme kaiteita, jollaiset taloon kuulemma on tulossa. Aika pitkä matka on vielä siihen, että komeat kaiteet ovat paikoillaan, mutta ehkä jonain päivänä talo on vanhassa loistossaan.

Casbahissa näkyi aina silloin tällöin seinässä hanoja altaineen, joita nyt sanon kaivoiksi. Tiedän, että moskeijoihin mennessä on tapana peseytyä, mutta nämä kaivot eivät olleet moskeijoiden yhteydessä. Useiden kohdalla oppaamme pesi kasvonsa. Ei ollut niin lämmin, että kylmällä vedellä kasvojen valelu olisi ollut jäähdytyksen vuoksi tarpeen. Selvästi kaivot olivat jotenkin merkittäviä ja tärkeitä, koska opas piti huolen, että otimme kuvan kaikista. Kauniita ne olivatkin, hyvin vuosisatoja säilyneitä tai kunnostettuja. Jos tiedät, mitä kaivot ovat, kerro ihmeessä!

Alger 220

casbah1
Vasemmanpuoleinen oli minusta kaivoista kaikkein kaunein.

Värikkäitä laattoja on käytetty paljon myös ovenpielissä. Jonkin verran taloja on kunnostettu, mutta suurin osa Casbahia on rempallaan, jopa sortunutta. Näistä kaivoista ja ovien yksityiskohdista saa pienen häivähdyksen siitä, miltä Casbahissa on joskus voinut näyttää.

Casbahin retkeen kuului osana museo. Vähän pitkin hampain menin, ulkomaailma vaikutti niin paljon kiinnostavammalta, mutta ei ollut hullumpi kokemus lopulta tämäkään. Opastuksesta huolehti hyvää englantia puhuva, taiteellisesti pukuun pukeutunut, huivin kaulaansa kietonut ja hiuksensa geelillä sukinut dandy, joka tiesi kertoa rakennuksen historiasta ja vaiheista. Museo on siis ollut varakkaan perheen koti, jonka huoneista osa on jokseenkin alkuperäisessä asussa, osa erilaisten tavaroiden näyttelytiloina.

Kuuntelin jotain, jätin jotain vähemmälle ja keskityin tarkastelemaan rakennusta. Marmorit ovat kuulemma Italiasta, sisäpiha kerrosta tavallista korkeammalla, ettei rahvas päässyt näkemään sisälle. Skandinaavinen sisustustyyli ei ainakaan ole saanut vaikutteita näiltä alueilta.

casbah3
En olisi arvannut museoksi enkä osannut mennä sisään ilman opasta. Sen verran huomaamaton museon julkisivu on.

Alger 249

Saimme kosketuksen myös nykyaikaiseen elämään Casbahissa. Oppaamme puhui kyllä englantia, mutta hänen sanavarastonsa oli varsin suppea. Asiat saimme hoidettua erinomaisesti, mutta varsinaisesti keskustelusta ei voi puhua. Kovin vähän myös kertoi, mihin olemme menossa. Siksipä oli aika hämmentävää yhtäkkiä istua joidenkin ihmisten olohuoneessa tietämättä, kenen koti on ja miksi me siellä ylipäätään olemme. Edelleenkään en tiedä, keitä ihmiset olivat. Asunnon rouva tarjoili meille teetä. Hänen miehensä oli teen juonnin jälkeen seurassamme loppupäivän, mutta hän ei puhunut mitään. En tiedä, olimmeko odotettuja vieraita vai emme. Nainen oli pukeutunut verkkareihin ja villapaitaan. Huivia hänellä ei ollut, vaikka taloon tuli vieraita miehiä.

Asunto oli rakenteeltaan samanlainen kuin museo, jossa kävimme: keskellä sisäpiha, joka on auki ylös saakka ja jota joka kerroksessa kiertävät parveke ja huoneet. Tässäkin talossa, kuten museossakin, sisäpiha oli katettu, mutta kaikki lasit eivät olleet enää ehjiä. Ehkä Algeriassa ei sada usein?

casbah6
Saimme kierrellä taloa ja tutustua sen erilaisiin huoneisiin. Suuren ala-aulan oleskelutilan rinnalla toisen kerron huoneet olivat pieniä, suorastaan ahtaita.

casbah7

Alger 278
En tavallisesti juo kahvia enkä teetä, mutta asennoiduin, että lasillinen menee mitä tahansa. Minttuteessä on valmiina jo niin paljon sokeria, että selvisin ihan helpolla.

Kuten aiemmin kerroin, oppaalle avoin ovi tarkoitti lupaa mennä sisälle. Ainakin minusta vaikutti, että toinen koti, jossa kävimme, ei ainakaan kuulunut hänen tuttavilleen, mutta en voi olla varma. Oven edustalla käyskenteli teinipoika, jolta opas kysyi jotain. Kohta pujottelimme kuivumassa olleiden pyykkien läpi sisälle. Perheen äiti laittoi ruokaa, ja minä tunsin itseni tunkeilijaksi. Teini heittäytyi sängylle katsomaan jalkapalloa televisiosta. “Football?” kysyin, ja hänen suunsa levisi hymyyn. Kovasti kiittelimme poistuessamme. Oli vähän hölmö olo, mutta kiitollinen, että tämänkin näimme.

casbah8

Alger 461

Alger 464

Casbah on rinteellä, kuten koko Algerin kaupunki on. Jossakin vaiheessa kiertokävelyä lähdimme laskeutumaan taas yksiä portaita, jotka selvästi tuntuivat johtavan johonkin pihaan. Puiden lomasta näkyi kupoli, jonka oletin kuuluvan jollekin lukuisista moskeijoista. Uskonnollisesta paikasta oli kyse, mutta ei moskeijasta. Tästä naisten rukouspaikasta kirjoitin jo aikaisemmin. Silloin sain purettua tunnelmat sanoiksi. Parin viikon jälkeen on vain voimistunut etuoikeutettu tunne, että pääsin katsomaan jotain niin intiimiä, vaikka läsnäolomme taisi olla poikkeuksellista ja vähän häiritsevääkin. Moskeijoihin ei pääse rukousten aikana, mutta naisten uskonnollisessa elämässä saimme hetkel olla läsnä. 

Kuinka mielelläni olisin ottanut kuvia, mutta se ei ollut mahdollista. Huoneen naisellinen koristeellisuus jäi mieleen, samoin yhden naisen kaunis, minulle osoitettu hymy sekä lämmin tunnelma.

Naisten rukoushuoneen (Edelleenkään en tiedä paikan nimeä, joten kutsun sitä oman vaikutelmani mukaan.) takana oli hautausmaa. Joillain hautausmailla olen matkoilla käynyt, mutta islaminuskoisten haudoilla en muistaakseni koskaan. Paikka oli pieni muurein aidattu alue, jossa oli satumainen tunnelma. Se vaikutti  vanhalta ja jo vuosikymmeniä sitten käytöstä poistetulta, mutta vaikutelmani oli väärä. Monissa hautakivissä oli vuosilukuja meidän päiviltämme.

casbah9
Ttä pidemmälle ei kameran kanssa saanut mennä.

casbah10

Kun kierros Casbahissa alkoi lähennellä loppua, päädyimme vilkkaalle ostoskadulle, jolta algerilaiset hankkivat viikonlopun ruokaostokset (paitsi että lauantai ei ole heille viikonloppu). Oli kauppahallin tyyppistä rakennusta ja myyntitiskejä kadun varressa. Suosikkejani olivat peruna- ja herneautot. (Venetsiastahan en ole lakannut etsimästä hedelmävenettä.) En nähnyt koko pitkän viikonlopun aikana Algerissa kuin yhden meille totutunlaisen ruokakaupan. Hotellin läheisellä ostarilla oli meidän Prismojen kaltainen kaikkea myyvä jättimarket, mutta siwoja tai alepoja vastaavia ei näkynyt. Ruoat ostetaan tällaisilta markkinoilta, liha- ja kalakaupoista ja pikkukioskeista.

casbah11

casbah13

casbah14

Alger 328

casbah20

Algerialainen elämänmeno poikkeaa omastamme tietenkin uskonnon takia, mutta näin muitakin ilmiöitä, jotka eivät istu suomalaiseen eivätkä yleisesti eurooppalaiseenkaan katukuvaan. Huomiota herättävin oli yleisten suihkujen määrä. En käynyt sisällä eli en tiedä, mistä paikoissa on kyse, mutta ulkokyltit mainostivat suihkua. Casbahissa näin kyltin markkinakadulla, mutta niitä oli runsaasti myös Algerin keskustassa. Lisäksi olivat vielä hamamit, höyrysaunat.

Oli aika syödä. Alger ei ole kulinaristin matkakohde. Raintolakulttuuri ei ole sellaista, mihin me suomalaiset olemme kotona ja ulkomaillakin usein tottuneet. Lynxfood (kuten suurin osa muistakin ruokapaikoista) oli kuitenkin ihan hyvä kokemus. Se sijaitsee jossakin peruna- ja herneautojen sekä suihkun tuntumassa markkinakadulla Casbahissa. Kyllä minä siis kaikkialla syötyä sain ja vatsan täyteen, mutta herkuttelemaan en päässyt enkä ähkyksi itseäni syömään.

Pohjois-Afrikan maissa syödään paljon leipää. (Poikkema maasta toiseen tässä, jos sallitaan. Kuulin radiosta, että Egyptissä ollaan rajoittamassa valtion tukeman halvan leivän saantia kolmeen – vai sittenkin viiteen? – päivässä. Siis ruokailijaa, ei perhettä kohden. Vähän eri ruokailutottumukset kuin meillä suomalaisilla.) Tuossa korissa on pilkottuna yksi. Oppaamme sai kokonaisen. Söi sen ja vähän toista vielä. Ranskalaiset ja couscous olivat tavallisia lisäkkeitä, mutta näin herkullisia vihanneksia emme saaneet muualta. Ranskalaisiin laittavat aivan älyttömästi suolaa. Kana eri muodoissaan oli tavallista, usein ilman kastiketta. Viimeisen kuvan kastike taisi olla kanasta ja kananmaksasta.

casbah15

casbah16
Tämän herran kotona kävimme, ja hän kulki mukanamme melkein koko päivän. Hän todella osasikommunikoida kissojen kanssa: sai ne aina kääntymään puoleensa ja melkein kuin poseeraamaan kameralleni. Emokissa pentuineen majaili avokeittiön puolella, tiskin alla. Ei voi olla pahojen ihmisten ravintola, tuumin minä.
Alger 360
Koiriahan muslimimaissa ei juuri ole, mutta kissoja senkin edestä. Tämän kaverin kanssa jaoin kanani. Kuten lattiasta saattaa huomata, minulta alkuun “putosi” paloja, mutta kun olin itse syönyt, siirryimme siistimpään tapaan ruokailla.

Ruoan jälkeen kävelyretki jatkui. Ihan tarkkaan en karttaa hahmottanut, mutta luulisin, että lopun päivää pyörimme Casbahin ulkopuolella. Perjantain, pyhäpäivän, hiljaiset kadut olivat vaihtuneet melkoiseksi markkinameiningiksi. Mikä ihmisten paljous kaduilla lauantai-iltapäivänä oli! Opas ja toinen mies pitivät meitä tarkasti silmällä. Jos jäin ottamaan kuvaa jostain, toinen jäi seisomaan lähelle, kun jatkoin matkaa, hän seurasi. Huomasin oppaan välillä sanovan jotain toiselle, ja heti sen jälkeen mies vaihtoi asemiaan ja otti minut selvästi paremmin suojelukseensa. Mikään ei kyllä vaikuttanut turvattomalta, ja ihan hyvin olisimme voineet kaksinkin kulkea.

Yhdestä porttikongista paljastui tällainen sisäpiha:

casbah17
Oviaukko paljasti kahvilan. Opas sanoi, että Café Malakof olisi Algerin vanhin kahvila. Tarinan todellisuuspohjaa en tiedä, mutta koska ovelle asti päädyimme, menimme myös sisään.

Alger 416

casbah19
1 euro = noin sata dinaaria. Kaksi teetä, kaksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja kolme tiramisua maksoi siis suunnilleen kaksi euroa.

Tässäkin kahvilassa olin ainoa nainen. Olemassaoloani ei ainakaan julkisesti mitenkään paheksuttu, ja ei kai opas meitä olisi paikkaan vienyt, jos se olisi epäsopivaa. Sen verran kummallisiin tilanteisiin olen matkoilla joutunut, etten osannut olla vaivautunut minäkään. Söin tyytyväisenä leivonnaistani ja räpsin kuvia, kuten missä tahansa. Jos olisimme olleet kaupungissa pidempään, luulen, että tästä olisi voinut tulla kantapaikka seurata elämää.

Casbah kerta kaikkiaan teki minuun mielettömän vaikutuksen. Vaikka lähes kaikki on nukkavierua, paikoin on kuin pieniä kaatopaikkoja, osa taloista on puoliksi purettuja, ja niissä raunioissakin näyttää asuvan joku, lumouduin siitä. Ehkä suljin silmäni ja kielsin itseäni näkemästä todellisuutta, ehkä näin mielessäni, miltä kaikki on silloin näyttänyt, kun paikat vielä olivat kunnossa. Henkeä haukkoen katsoin rauniokaupunkeja Syyriassa ja Jordaniassa, mutta ne ovat autioita, kuin kulisseja. Casbah on täyttä totta. Siellä on oikeita ihmisiä ja oikeaa elämää.

Alger 233

casbah21

Alger 214

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Avatar

    Tuonne !! Jokus…Vaatii vielä hieman keskustelua kaverin kanssa 🙂 Mies on kohtuullisen allerginen arabi maille…

    1. Avatar

      Monella olen kuullut olevan tuota tautia, mutta minulla ei ole kuin erinomaisia kokemuksia niistä. Aloittakaa jostain helposta, vaikka Jordaniasta. 🙂