Type and press Enter.

Travellover testaa: Kuinka liikkua Tunisiassa?

Olen Annika, yksityisautoilija. En ole löytänyt sisäistä joukkoliikenneminääni kuin satunnaisesti. Reissussa kyllä yritän. Niin nytkin.

Liikuin Tunisiassa taas paljon. Niinpä ehdin testata kulkuvälineen jos toisenkin.

***** Vahva suositus. Kannattaa kokeilla, vaikka ei niin olisi tarvettakaan.
**** Erinomainen vaihtoehto. Ei elämys, mutta tarpeeseen vahva suositus.
*** Tarkoituksenmukainen
** En suosittele, jos vain on jokin muu vaihtoehto.
* En suosittele, vaikka vaihtoehtoa ei olisi.

Tunisian sisäiset lennot ****

Lentäminen ei tietenkään ole joukkoliikennettä sanan varsinaisessa merkityksessä, jos ei vertaa yksityiskonevaihtoehtoon. Lennot Tunisista Djerbaan ja takaisin olivat vaivattomat. Lennot lähtivät ajallaan, pieni potkurikone hoiti tehtävänsä moitteetta ja lentoemännät tarjoilivat mehua. 86 euroa tuntui sopivalta hinnalta. Lentäminen oli epäilemättä maata pitkin menoa mukavampi vaihtoehto Tunisista saarelle.

+ nopeus
+ edullinen hinta
– muihin julkisiin verrattuna kallis
– ilmastohommat
– potkurikoneessa 15 kilon painoraja matkatavaroille

Vuokra-auto ****

Djerba on hankala turistille ilman autoa, jos haluaa tehdä muuta kuin maata rannalla. Taksilla toki pääsee, ja sen käyttö on halpaa, mutta ei sekään ilmaista ole, jos haluaa nähdä paljon. Bensa on suomalaiselle todella halpaa, ja autojen päivävuokrat vakuutuksineen siinä 30 eurosta alkaen. Kolmen päivän aikana näin kaksi bussia, joita saattoi sanoa joukkoliikenteeksi, mutta niiden reiteistä en tiedä. Louageja, jaettuja takseja, jotka lähtevät liikkeelle, kun tulevat täyteen, näin, mutta reiteistään en tiedä. Autoa voisi siis Djerbassa pitää aikalailla välttämättömänä.

+ mukavuus ja vapaus liikkua
+ edullinen hinta 
– ilmastohommat (mutta Djerban kohdalla pakko todeta, että moderni Volkkari taatusti ilmastolle parempi kuin lähes loppuunajetut taksit)

Pitkänmatkan bussi *

Julkisilla Tunisiassa
Tunisin linja-autoasemalla
Untitled
Asiallisen näköinen bussi. En matkustanut sillä.

Mutta sitten joukkoliikenne. Aloitin Tunisista Kairouaniin bussilla. Kun astuin bussiin, tajusin, että tätä en halua tehdä. Penkit retkottivat vinksallaan eri suuntiin, sama pöly, joka peitti auton ulkoa, vaikutti peittävän sen myös sisältä. Ilmastointi kytkettiin päälle kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun bussin olisi jo pitänyt lähteä, ja 24 minuuttia myöhässä se vihdoin lähti. Kypsyysasteeni oli silloin jo aika well done, noin niin kuin henkisesti ja fyysisesti.

Vaihtelevien arvioiden mukaan edessä oli 2,5 – 3 tuntia. Nojata en voinut, koska penkkini olisi ollut takana istuvan nuoren miehen sylissä. Neljä euroa matkasta on toki aika pieni hinta, mutta vähintään kahden jakaessa taksin kannattaisi ainakin neuvotella hintaa. Tulikuumassa autossa odottelun ja seitsemän minuutin suunnilleen jousettoman ajon jälkeen olin yhä sitä mieltä, että aika paljon olisin maksanut taksista ihan yksinkin, mutta oli myöhäistä. Olin se toosan vanki. Keskityin syömään keksejä.

Julkisilla Tunisiassa
Salainen aseeni bussimatkalle: Choco Tom

Näin olevan olemassa myös wifibusseja, eli modernimpaakin kalistoa on olemassa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että minä en ole valmis enää tekemään testejä.

+ halpa (parin tunnin matka 4 euroa)
– epämukavuus
– likaisuus

Taksi ***

Taksilla ajaminen ei ole ehkä missään yhtä halpaa kuin Tunisiassa. Paitsi kusettajataksilla. Jos tulet ikinä Tunisiin lentokoneella ja mielit jatkaa taksilla, pane mieleesi yksi vinkki: ota taksi lähtevien lentojen kerroksesta, ei saapuvien. Saapuvien puolella neuvotellaan hinnasta ja kiskotaan turistilta moninkertaisesti. Lähtevien puolelta saa tavallisen mittaritaksin, kun hetken odottelee kentälle saapuvia kyytejä. Kaikki eivät halua esimerkiksi ajaa keskustaan, mutta kun kuski löytyy, mittari tuntuu menevän päälle automaattisesti. Mittarin kysyminen sai aikaan tuhahduksia, miten edes kehtasin epäillä. Kentältä keskustaan on sellaiset pari euroa, keskustasta bussiasemalle 60 senttiä. Lähtömaksu on siinä 20 senttiä.

Autojen kuntoa ei kehumaan pääsee eikä takapenkillä tarvitse kuin haaveilla turvavöistä. Musiikki raikaa usein niin, että kuski luultavasti on oman kuulonsa jo menettänyt. Liikennevaloissa puhelimeen puhuvat kanssa-autoilijat sulkevat ikkunan kuullakseen muuta kuin täysillä raikaavan Mosaique radiokanavan tai Modern Talkingin levyn.

+ hinta
+ vaivattomuus
– ei turvavöitä matkustajille
– kaluston huono kunto
– ilmastohommat
– huijausyritykset

Louage ***

Louage on jaettu taksi. Tunisiassa kyytiin kerätään kuusi matkustajaa ennen liikkeelle lähtöä. Odotteluun menee niin kauan kuin menee. Isojen kaupunkien välillä epäilemättä täyttyvät nopeastikin, varmaankin myös kellonajasta riippuen. Sitten on se toinen vaihtoehto: odottelemaan voi joutua vaikka miten kauan. Jos odottelu ei haittaa, mikäs siinä. Jos haittaa, on aina vaihtoehtona maksaa koko kyyti.

Kun oli selvinnyt, että Kairouanista El Jemiin ei ole suoraa linjaa, oli ilman suurempaa nokkeluutta pääteltävissä, että vaihdollinen matkakaan ei olisi älyttömän suosittu. Maksoin vajaan sadan kilometrin matkasta 40 dinaaria (17 euroa). Matkaan lähdettiin heti. Perillä kuulin oikean hinnan olevan 16 (7 euroa), siis jos kyyti täynnä. Minähän pääsin halvalla! Odotin automaattisesti, että maksan vähintään nelinkertaisesti, jollen jopa kaikista kuudesta.

En siis ole kokenut aitoa louage-matkaa. Sen verran alkoi julkiset-kansio tulla täyteen, etten halunnut enempää. Mutta noin periaatteessa pitäisin sitä erinomaisena vaihtoehtona bussille ja halvempana myös taksille.

+ halpa
+ pääsee suunnilleen kaikkialle ainakin vaihtoyhteydellä
– mahdollisesti pitkäksi venyvät odotusajat

Juna ***

Julkisilla Tunisiassa

Julkisilla Tunisiassa

Viime kerralla ajoin junalla Tunisista Sousseen. Kokemus oli ihan kohtuullinen, joten uskaltauduin raiteille nytkin. Silloin juna oli myöhässä puolisen tuntia ja Tunisin asemalla hirveä ryysis. Syykin oli selvä: juna uusi ja moderni, mutta siinä oli vain kaksi vaunua. Seisomapaikoille ei niin mieluusti haluttu.

Reitti oli tällä kertaa etelästä pohjoiseen, El Jemistä Hammametiin, tai ainakin johonkin kulmille. Luulin pääseväni perille asti, mutta siinä rautatieasemalla en enää lähtenyt arpomaan muita vaihtoehtoja. Ottaisin sitten loppumatkaksi taksin. Taksi maksoi 3 euroa. Myöhässä oltiin taas, mutta ihan kohtuullisesti. Junan näkeminen ulkoapäin sai aikaan kauhureaktion: näytti liikaa linja-autohirvitykseltä. Mutta sisältö oli parempi: vanhat junat ovat kuluneita ja kämäisiä, mutta ilmastointi toimi ja kyyti tuntui ihan hyvältä.

Junamatkaa varten suosittelen ottamaan kopion aikatauluista. Googlailemalla löysin. Koska kuulutuksia ei ole, pystyisi printistä vähän seuraamaan, missä mennään ja monelta suunnilleen pitäisi olla perillä. Kysyin konduktööriltä, koska itse en neuvoani noudattanut. Sain ajan, mutta se oli kai oletus saapumisajasta pääteasemalle Tunisiin. Vahingossa näin suunnilleen samanlaisen aseman nimen kuin lipussa oli, kysyin hätäisesti vieruskaverilta, että tässäkö, ja rynnin pihalle.

+ hinta (parin tunnin matka 4 euroa)
+ tuntuu tieliikennettä turvallisemmalta
– epätäsmällisyys
– kaluston vaihteleva kunto
– ei kuulutuksia

Julkisilla Tunisiassa
Astetta vanhempaa kalustoa

Julkisilla Tunisiassa

Travelloverin yhden naisen testiryhmä on puhunut. Ei ollut yksityisautoilun voittanutta tässä testissä, mutta varsinkin mantereen kaupungeissa en kyllä kovin mielelläni ajaisi. Julkiset ovat siis Tunisiassakin varsin tarkoituksenmukaisia ja halpoja välineitä liikkua.

Yhden naisen testiryhmä on testannut julkisilla matkustamista myös Thaimassa. Siitä voit lukea tästä linkistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Olimme Tunisian Hammametissa kolmen hengen porukalla, budjettimatkalla. Siitä on ikuisuus, mutta liikkumiseen käytimme nimenomaan louage-takseja. Koska meitä oli valmiiksi jo kolme, ei kyytiä tarvinnut kauaa odotella. Taisimme jonkun kerran olla ihan ainoatkin matkustajat. Eli ainakaan silloin tuo kuuden hengen raja ei ollut ehdoton. En sitten tiedä/ muista, oliko matka tuolloin kalliimpi. Reissasimme Sousseen, El Jemiin ja Tunisiin. Niihin kaikkiin pääsi suoraan. Taisi joku pienempikin kaupunki tulla kierrettyä. Oikein näppärä kulkuväline Tunisiassa.

    Olen nykyään kyllä niin nirso matkustaja, että valitsisin varmaan ihan oman taksin, jos matkan pituus vain on siedettävä.

    Tuo bussimatka kuulosti todella rasittavalta! Mutta eihän noista voi etukäteen tietää. Paitsi nyt onneksi voi, kun jaoit meille kokemuksesi! 🙂

    1. Ymmärsin, että olisi aika ehdoton raja – jollei sitten joku maksa niitä puuttuvia paikkoja, kuten minä tein. 🙂 Tekisi mieli kierrellä maata pelkästään louageilla. ei tiedä, mihin kaikkialle voisi seikkailuihin päästä. 🙂 El Jemistä olin tulossa Hammametiin, mutta otin junan. Jotenkin kaiken säätämisen jälkeen ei enää tehnyt mieli yrittää louagea. 🙂

      Minäkin olen juuri otan mieluummin ihan oman taksin -tyyppejä, mutta olen yrittänyt vähentää sitä ja kokeilla paikallisia juttuja. Matkustan aika paljon, ja varsinkin kun olen liikkeellä yksin, olen ajatellut, että nelkin kympit voin käyttää johonkin muuhun. Bussimatkan jälkeen käytin gintoniciin ja viiniin palautuakseni kokemuksesta. 🙂 Ja vaikka kokemus oli sellainen, jonka mieluusti jättäsin väliin, ehkä silti olen taas vähän rikkaampi ja repussa yksi outo kokemus lisää.