Kolmen vuoden takainen kevätretkikohteemme oli Kiova. Pääsiäisenä eksyimme perinteestä kauas länteen, Lissaboniin, mutta helatorstain pidennetty viikonloppu antoi mahdollisuuden pitää yllä Itä-Euroopan kevät -teemaa. Asuimme laivahotellissa Dneprin rannalla, kätevän metromatkan päässä keskustasta. Ensimmäisen metrolta väärään suuntaan harhailun jälkeen löytyi keskusta, joka on yhtä omaleimainen kuin oikeastaan kaikki pääkaupungit ovat. Kiova on minusta enimmäkseen kaunis, siisti ja viihtyisä. Lähtemätöntä vaikutusta kaupunki ei minuun tehnyt, mutta kuuluu taas suureen joukkoon kiva oli kerran käydä -paikkoja.
Ortodoksikirkkoja on katukuvassa paljon. Kullatut kupolit ovat minusta kauniita. Rakennuskanta on keskustassa enimmäkseen vanhaa ja hyvin hoidettua. Ainakin päällisin puolin Kiova on mielestäni huomattavasti länsimaisempi kuin Minsk. Keskustassa olisi voinut hyvin kuluttaa rahoja myös shoppailemalla. Siellä oli silloin jo mm. Desigualin liike, jollaista Helsingissäkään ei vielä ollut. Marks&Spenserin Kiovan myymälän kanta-asiakaskorttikin minulla nykyään on, ja sain kutsun myös myymälän virallisiin avajaisiin, mutta jostain syystä en sinne päässyt. Ehkä lähdimme jo takaisin kotiin.
Joistain paikoista muistan yksityiskohtia monien vuosien jälkeen, mutta kuluneet kolme vuotta ovat saaneet Kiovan unohtumaan turhankin hyvin. Jonkinlaisen bussimatkan muistan hämärästi ja sen, että matkaopas kädessä kuljin kuskilta toiselle selvittämässä, miten pääsemme Pirogovon ulkoilmamuseoon. Alue on melko laaja ja rakennukset hajallaan, eivät yhtenäisinä kortteleina kuten vaikka Käsityöläismuseossa Turussa. Pirogovossa tuntui, kuin olisi palannut ajassa kauas menneisyyteen. Kauniilla säällä Pirogovo on mukava retkipaikka. Siellä oli myös ravintoloita ja terasseja (nälkään ja janoon).
Kiev-Pechersk Lavra – Caves Monastery -nimen sain kaupungin kauneimmalle alueelle, kun yritin Tripadvisorin avulla selvittää, missä oikein olimme. Kauniita kirkkoja, näköala Dneprille ja vastarannalle, paljon ihmisiä. Paikka on pyhin koko Ukrainassa. Liian usein huomaan käyneen kuten nyt: jälkeenpäin vasta selviää, että olemme nähneet vain osan, ilmeisesti tärkeintä emme. Alueella on lukemani perusteella joitain tuhannen vuotta vanhoja luolia. Onneksi maan päälläkin oli paljon nähtävää.
