Tulin Zagrebiin vailla odotuksia. Ennemminkin olin kuullut, että ei kaupungissa kannattaisi todellakaan viipyä monta yötä. Olisiko kolme yötä ja kaksi päivää liikaa?
Otin lentokenttäbussin linja-autoasemalle. Matkalla Zagreb ei todellakaan näyttänyt parastaan. Arkkitehtuuri oli aika neuvostotyylistä, ankeaakin. Ei se siinä aseman seudullakaan parantunut. Jatkoin matkaa taksilla. Vinkki: Jos tulet Zagrebiin, valitse jokin muu hotelli kuin Sheraton, jollet halua deluxe-huoneesi olevan sisustukseltaan kuin suoraan 80-luvulta. Hintaa (noin 80 euroa yöltä) en moiti, sänky on todella mukava, sijaintikin on varain hyvä hyvä, mutta ei huone viihtyisä ole.
En ollut ehtinyt ottaa kauoungista selvää lainkaan. Olin täysin tietämätön, mitä tehdä. Illalla en enää jaksanut kuin käydä lähikiskalla ostamassa limua, mutta aamulla oli ihan parasta lähteä kaupungille oppaan kanssa. Iva Silla Secret Zagrebista järjestää sekä ryhmä- että yksityisopastuksia ja todella osaa näyttää myös salaisuuksia, joihin ei osaisi mennä, jos ei tietäisi. Esimerkiksi Art Park on aivan funiculan alapäässä, mutta sinne mennään porttikongista, josta turisti tuskin arvaisi mennä sisälle.
Vanha kaupunki ei ole kovin suuri. On alakaupunki tärkeimpine aukioineen, ja on yläkaupunki omine maamerkkeineen. Koska funicula ei ollut väliaikaisesti toiminnassa, ylös oli kavuttava portaita tai kierrettävä loivasti teitä pitkin. Viikonloppuisin sinne kuitenkin kannattaa puolilta päivin mennä. Suoraan funiculan yläpäässä olevasta tornista ammutaan kanuunalla tasan kello 12. Samaan aikaan alkaa parin sadan metrin päässä St. Markin kirkon (värikkäine kattoineen epäilemättä Zagrebin tunnetuin rakennus) edustalla jonkinlainen sotilasseremonia. Ei se ehkä ihan vahdinvaihto ole, vai onko niitä tasavalloissakin? Ehkä on.
Sattui tuuri, että alkamassa oli myös jokin spesiaali seremonia. Selityskin tuli: presidentti, myös Kroatiassa armeijan ylipäällikkö, olisi tulossa tarkastamaan vahvuuden. Jäimme odottelemaan, koska hän tulisi. Erehdyin sanomaan “he”, mutta Iva korjasi nopeasti, että ehei, hän on “she”. Rouva presidentti tuli seurueineen, lehdistö ja televisiokamerat olivat paikalla, mutta hyvin vähän yleisöä. Mahdoinko päätyä iltauutisiin järkyttävän hikisenä ja punaisena? Entä miten mahtoi käydä sille neljän turistin ryhmälle, joka valokuvia otettaessa vain änki ihmismuurin läpi ottaakseen itsestään kuvan presidentin kanssa?
Kun jatkoin ilman opasta, luonnollisesti taas eksyin, vaikka kuinka ajattelin hallitsevani pääpiirteet keskustasta ihan hyvin. Höpsis. Mutta ihan kivoja paikkoja näin siinä harhaillessani. Zagrebissa on paljon kauniita rakennuksia, ihania jo vähän rapistuneita taloja, puistoja, kävelykatuja, portaita, tyylikkäitä ravintoloita ja baareja.
Jos tapahtuu viikonloppuisin puolilta päivin yläkaupungissa, tapahtuu myös alapuolella. Zrinjevacin puistossa järjestetään konsertteja vanhanajan tyyliin. Keskusaukiolla (Ban Jalacic Square) myös vanha teema jatkuu, ja siellä voi olla tanssiesityksiä tai voit seurata samojen hevosten ja sotilaiden marssia vaikka istumalla kivalla terassilla. Värikäs tori suoraan portaat keskusaukiolta ylös on myös avoinna viikonloppuisin aamupäivällä.
Satuin Zagrebiin jalkapallon EM-kisojen siinä vaiheessa, jolloin Kroatia vielä pelasi. Tuohon iltaan taival kisoissa päättyi, mutta kannatuksen puutteesta se ei jäänyt kiinni. Illan pimeässä koko Zagreb tuntui olevan terasseilla tai keskusaukiolla. Aukiolla oli myös paljon poliiseja, mutta vaikuttivat aika rauhassa katsovan peliä hekin. Suuret väkijoukot herättävät minussa kuitenkin levottomuutta, ja lähdin hotellille ennen pelin päättymistä.
Jos joku sanoo, että Zagreb on tylsä ja mitäänsanomaton, älä usko. Oikeastaan Zagrebissa voi viettää hyvinkin kaupunkilomaa minun makuuni. Kaksi päivää ja kolme yötä eivät olleet tarpeeksi. Kaikki museot ja galleriat jäivät näkemättä, esimerkiksi Museum of broken relationship. Lisäksi lauantai sattui olemaan pyhä ja sunnuntainakin suurin osa kaupoista kiinni. Zagreb on nimittäin myös mainio ostoskaupunki. Ja mitä ruokaan tulee, palaan siihen vielä.
