Yksin matkalla, osa marraskuinen Praha

Yksin matkalla, osa marraskuinen Praha

Pakko on myöntää, että ensimmäinen ihan yksin tekemäni ulkomaanmatka jännitti ihan hurjasti. Ei auttanut, että Pariisissa ja  Lontoossa olin harjoitellut kulkemalla päivät yksin. Ennen matkaa jo hotellin valitseminen tuntui jokseenkin ylivoimaiselta päätökseltä. Hotellin sijainti ja mukavuus korostuvat erityisesti silloin, kun ei ole matkaseuraa. Itse ainakin halusin majoituksen mahdollisimman keskeiseltä paikalta. Olin valmis maksamaan hotellista vähän enemmän, jotta huone varmasti olisi mukava, reilun kokoinen, ettei mikään koppi, ja halusin myös nettiyhteyden, jotta heikkona hetkenä voisin vaikka tsättäillä hetken kaverin kanssa, jos tuntisin oloni yksinäiseksi. Tällainen arkajalka minusta kuoriutui. Marraskuussa 2010 kuitenkin uskaltauduin matkaan – ja kuten arvata saattaa – kaikki meni paljon pelkojani paremmin. 

Astroniminenkello vanhan kaupungin aukiolla

Hotellivalintani (The Iron Gate) onnistui kyllä pitkän harkinnan jälkeen erinomaisesti. Vanhan kaupungin aukiolle ja kuuluisalle Astronomiselle kellolle oli matkaa noin 250 metriä. Parasta hotellissa oli ehkä huoneeni katossa ollut freskotyyppinen maalaus. En tiedä, oliko maalaus uusi vai vanha, mutta huone oli tunnelmallisen vanhahtava lautalattioineen ja seinään upotettuine vaatekaappeineen. Kylpyhuone oli kuitenkin uusittu hiljattain, suuri ja moderni. 

Koska tiesin saapuvani Prahaan melko myöhään illalla, otin niin varman päälle, että varasin hotellilta lentokenttäkuljetuksen. Härskin kallishan tuo oli, mutta en halunnut stessata kulkuvälineistä, varsinkaan kun sain jonkin lukemani perusteella käsityksen, että lentokenttätakseissa voi olla kaikenlaista suharia. Joskus on hyvä ostaa itselle rauhallinen olo.<

Iltapalaa etsiessäni havaitsin heti yksin matkustamisen mielestäni pahimman puolen: yksin illastamisen. Lounaalle menemistä en kokenut mitenkään vaikeaksi, mutta ravintolaan meneminen illalla tuntui minusta käsittämättömän hankalalta. Lopulta päädyin hotellin lähellä olleeseen täysin tyhjään paikkaan. Olin ainoa asiakas. Olo oli aika orpo. Seuraavan illan ruokailun hoidin muuten niin, että varasin etukäteen pöydän italialaisravintolasta, jota oli kehuttu jossakin matkaoppaassa. Varattuun ravintolaan oli helpompi mennä yksin. Kannattaa kokeilla. Ruokalajien välisiä odotteluja varten on hyvä olla kirja tai lehti. Lasi hyvä viiniä ja kirja ovat aika hyvät seuralaiset. 

Marraskuinen sää ei ollut erityisen suotuisa kuin yhtenä päivänä. Silloin tein kunnon kaupunkikävelyn Vltava-joen toiselle puolelle, kukkulalle, vanhoihin kortteleihin, Prahan linnalle.  

Praha

Vltavan vanhan kaupungin puoleisella rannalla

Praha

Vastarantaa ja Kaarlen silta

Praha

Jokaisen turistin tie vie Kaarlen sillalle – samoin matkamuistomyyjien ja muotokuvapiirtäjien.

Praha

Kukkulaa ylös kohti linnaa

Praha

Kaupungin kattojen yllä

Praha

Prahan linna

praha

Monenlaisia kirkkoja

Praha

Praha

Ihan rarasta Prahassa ovat minusta kaikki upeat vanhat rakennukset.

Praha

Jotenkin ajauduin paluumatkalla Vltavan rannalle.

Yksin matkustaessa huomasin senkin, että aamulla oli jotenkin vähän hankala saada itseni liikkeelle. Kovin mieluusti venytin päivää netissä, matkaopasta selatessa ja muka tehokkaasti suunnitelmia tehdessä. Kun vihdoin pääsin ulos, ihmettelin omaa säikkyyttäni. Parissa päivässä kadotettu rohkeus onneksi palasi. Sateisina päivinä kiertelin vähän kaupoissakin, mutta enimmäkseen kävelin sateenvarjon kätkössä kotikulmilla eli vanhassa kaupungissa. Vanhojen eurooppalaisten kaupunkien keskusaukiot ovat kovin samanlaisia, mutta kyllä vain kauniita.

Praha

Praha

Praha

Praha

Praha

Ulkomailla en kertakaikkiaan ole yöeläjä. Koska en ole oluen ystäväkään, Prahan olutkulttuuri jäi minulle täysin vieraaksi. Sen sijaan oikein etsimällä vartavasten etsin yhden matkaoppaan suositteleleman drinkkibaarin, mutta en muista, miksi sen piti olla erityinen, mistä oppaasta luin suosituksen tai mikä paikan nimi oli. Toisaalta ei baari ollut poikkeavan upea, että sitä erityisesti kannattaisi suositellakaan.

Olin kuvitellut Prahan edulliseksi kaupungiksi, mutta sellaisena se ei minulle näyttäytynyt. Vaatteet olivat kalliimpia kuin Suomessa, ja illastamiseen sain parina iltana menemään 50 euroa, mutta siihen rahaan sai erinomaisen hyvää ruokaa kivoissa paikoissa – palvelua ei. Mieleeni on jäänyt tärkeilevä tarjoilija, joka äityi korjaamaan englannin kielen ääntämystäni. Minä pyysin saada jälkiruokaa. Hän kysyi: “Ai autiomaata?”

Sitten kun maailmasta käytävät kohteet loppuvat ja aloitan uusintakierroksen, palaan ehdottomasti Prahaan. Luultavasti jo aikaisemminkin. Keväällä voisin ajatella kaupungin olevan parhaimmillaan.

Next Post:
Previous Post:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.