Aivan toiseksi parhaalla tavalla alkoi matkani Malediiveille ja Sri Lankaan. Tietenkään en olisi halunnut viettää vuorokautta Bangkokissa vaan jatkaa suoraan Maleen, mutta aikataulut eivät mitenkään täsmänneet. Toiseksi paras vaihtoehto oli olla päivä ja yö Bangkokissa – tyylillä. W-tyylillä.
En haluaisi käyttää englanninkielisiä sanoja kuvaamaan yhtään mitään, mutta minusta suomen muodikkaassa ei ole samaa fiilistä kuin fashionablessa. Se oli mielikuvani hotelliketju W:stä. Minulle W on ollut hotelliunelma, jos nyt sellaisia voi olla. Sellainen tuonne haluan varmasti joskus -haave.
Miksi unelmoida? Jotta unelmat voisivat toteutua! Minä toteutin oman hotelliunelmani*.
Mikä erottaa neljän tähden hotellin viiden tähden hotellista? Palvelu. Millä viiden tähden hotellit erottuvat toisistaan? Palvelulla. “Voisitteko ystävällisesti lähettää lentotietonne, jotta voisimme palvella teitä mahdollisimman hyvin?” Ja paluupostissa saan vahvistuksen, jossa sisäänkirjautuminen on kello 10.30. Siihen mennessä minun oletetaan olevan hotellilla. Kyllähän minä voisin pakata uima-allaskamat valmiiksi kassiin, joka on helppo napata matkalaukusta, mutta kyllä todella arvostan, että pääsen huoneeseeni heti: voin vaihtaa vaatteet, hoitaa pakolliset aurinkorasvaamiset ja muut intiimit toimitukset huoneeni rauhassa.
Ja millaisen huoneen! Spectacular huoneen. Se on sen nimi.
Tiesin, että haluan ensimmäisen lomapäiväni vain relata. Syksy on ollut monella tapaa rankka. Ajatus keitaasta keskellä suurkaupungin sykettä on aika kiva. Tiedän, että koko kaupunki avautuu, jos astun ovesta ulos, mutta voin halutessani olla astumatta.
Uima-allasalue ei ole valtava, mutta ainakaan tänään ei ollut mitään pulaa aurinkopaikoista. Oli petiä, divaania ja tuolia – miten haluaisit aurinkosi tänään? Kun sain istahdettua valitsemalleni paikalle, välittömästi tuotiin vesipullo (palvelu!) ja kysyttiin, haluaisinko jotain muuta. Yksi lounas, kiitos. Päätin, että näillä sijoillani köllöttelen hetken, vaikka siihen asti, että olisi aika herätä kotona. En kyllä edes tiedä, paljonko aikaero on. Olin alkanut päästä lomatunnelmaan jo, ainakin ihan vähän.
W on ihan rehellisesti design-hotelli, ei vain sano olevansa sellainen. Lohikäärme vastaanoton taustaseinällä symboloi valtaa, portaikon taideteos koostuu sadoista mehupussien näköisistä akryyliesineistä (Thaimaassa siis aika moni ostaa take away -juomansa muovipussista, josta sitten ryystää pillillä.) ja hissiaulaa valaisee 800 tuktukin lamppua. Design on siis paikallista ja tuo esille joitain tyypillisyyksiä. Olihan ravintolan seinät kuvioitu kuin krokotiilin selkä, koska hotellin paikalla on sanottu olleen krokotiiliallas. Tietenkin heräsi uteliaisuus nähdä muitakin W-hotelleja, että miten niissä paikallisuus näkyy.
Melkeinpä hävettää sanoa, että kaupungissa, joka ei nuku koskaan ja joka sykkii elämää, oli yksi reppana suomalaisbloggaaja, josta jokseenkin kaikki elämä oli jäänyt huonosti nukutulle lennolle. Ulkoistin itseni vain ehkä tunniksi kävelemään kulmille. Oikeastaan aavistin tämän jo etukäteen enkä edes selvittänyt, mitä kaikkea tässä olisi lähellä. Ajattelin kävellä, mihin nenä näyttää ja tulla sitten taksilla takaisin, mutta niin kävi, etten onnistunut edes eksymään. Vielä minä joskus siihen pystyn!
Lasisen hotellirakennuksen rinnalla on yli satavuotias taloihanuus. Se on joskus kuulunut kuninkaalle, mutta ollut sittemmin eri käytöissä, mm. viimeisimpänä Venäjän suurlähetystö. Menneenä kesänä siitä tuli The House of Sathorn, ravintola, baari ja sisäpiha, The Countyard. Viihtyisällä sisäpihalla söin illallista. Tällaisiakin keitaita voi pilvenpiirtäjien Bangkokissa olla.
Varsinkaan yksin reissussa ollessani en nauti fine diningia. Ajatus monesta ruokalajista ja tunneista ravintolassa yksin tuntuu aika epämukavalta, mutta todellisuus ei ollut yhtään hullumpi. Eihän siinä ehdi seuraakaan kaivata, kun syö ruokalajin toisensa perään. USA Today on valinnut The House of Sathornin kymmenen parhaan thaimaalaisen ravintolan joukkoon. Mitä tuumit? Maistuisiko sinulle?
Uneton Bangkokissa. Ei auta mukava sänky, kun aikaero riivaa…
*Hotelliunelma toteutettu yhteistyössä hotelli W Bangkokin kanssa
6 comments
Ooh ihanaa, että olet menossa Sri Lankaan. Se on seuraavana toivelistallani, joten seuraan mielelläni postauksia aiheesta.
Bangkokissa on kyllä toinen toistaan hienompia hotelleja. Tämä W näyttää oikein pätevältä 🙂
Ehditään 1,5 viikkoa kierrellä Sri Lankaa. Lupaan postailla ahkerasti.
Bangkokissa todella on hotelleja, joista valita, ja laadukkaimmatkin hinnaltaan ihan mahdollisia tavalliselleturistille. W oli kyllä elämys!
Annika, oli tosi mielenkiintoista lukea W-hotellista, ketju ehdottomasti omalla to do- hotellilistallani. Ja mahdollisimman pian tietenkin, please 😀 Taipeissä kävin usein W-hotellissa, tosin siellä baarin puolella kun teki mieli nauttia hyvä drinkki, ja toki tyylikästä baaria ja puitteita. Siellä oli pooli / luistinrata ajankohdasta riippuen, ihan järkyttävän tyylikäs sisustus ja hyvä meininki. Sen jälkeen päätin, että W-hotelleissa on pakko päästä yöpymään.
Vähän vierastan hotellipostauksien tekemistä, mutta sen verran spesiaali tuo oli, että on hehkutuksen arvoinen. Luin muuten joltain nettisivulta kymmenestä syystä mennä W Bangkokiin. Yksi oli juurikin sen baari. Se on kuulemma viikonloppuisin täynnä, mutta viikolla rauhallinen. Niinpä maanantai-iltana en enää jaksanut syötyäni nuo kohtuullisen monta esittelemääni ruokalajia. 🙂 Voin siis kuvitella, että se oli Taipeissakin upea!
Tää W oli ihan eeppinen hotelli! Itse majoituin tuossa vastapäätä Pullmanissa, mutta kävin kääntymässä ja I was sold!
Myyty oli minäkin. Kaikilla aisteilla. 😃