Virallisesti auki – Solo Sokos Hotel Torni, Tampere

Se näkyi junasta noustuani. Ei tarvinnut jännittää, löydänkö. Palvelualtis ovimies laski minut väärästä ovesta sisälle ja neuvoi respaan. Iloinen virkailija toivotti tervetulleeksi, kertoi iltapäiväsaunasta ja -teestä, jutteli mukavia. 16. kerroksen käytävä henki urbaaniutta ja yksityiskohtia, kuten huoneeni. Solo Sokos Hotel Torni Tampereella – pidin siitä heti!

Huoneessa näkyy Sokos hotellien Solo-hotelleihin lupaamaa yksilöllisyyttä ja aistikkuutta. Näkymä 16. kerroksesta yli Tampereen on kiva. Kuinka olisinkaan mielelläni käynyt nojatuoliin ikkunan viereen, nostanut jalat rahille, ehkä avannut minibaarista proseccon ja relannut, mutta halusin iltapäiväteelle (-kaakaolle), koska en käynyt Lontoossa. No vähän on eri asia, mutta koska vähän nälkäkin oli, buffa suolaista ja makeaa vaikutti aika kivalta. Ei tehnyt mieli lumituiskussa ulos.

Iltapäivätee tarjoillaan Morossa, kattobaarissa, joka epäilemättä on tunnetumpi kuin itse hotelli. Plussaa näköalasta ja palvelusta: teen vaihto kaakaoon ilman mutinaa. Miinusta buffetin kokoonpanosta: vain yksi suolainen vaihtoehto, neljä makeaa, eli aika niukka valikoima, sanoisin. Tähän nähden 14 euroa on aika kova hinta. Mutta atmosfääri on upea ja alla avautuu Tampere.

Tampereen ilta pimeni minun siellä herkutellessani. Onneksi ruoat korjattiin viiden jälkeen pois, ja siitä ymmärsin, että oli aika valua omaan huoneeseen valmistautumaan iltaan, hotellin virallisiin avajaisiin, joiden vuoksi olin Tampereelle tullut.

Avajaisjuhlan aloitti mielettömän energinen Takomo Percussionsin esitys Lights Off. Sen jälkeen tunnelma epäilemättä vähän latistui, kun hotellinjohtaja Mikko Kankaanpää piti puheen. Juhlassa oli kaksi painopistettä, kulttuuri ja tamperelaisuus (laajemmin pirkanmaalaisuus), ja molemmat olivat läsnä hienosti. Näimme vielä Komediateatterin, Tampereen työväenteatterin ja Tampereen Teatterin näyttelijöiden esittävän tamperelaisia tekstejä. En minä moniakaan tunnistanut, mutta ainakin Väinö Linnalla aloitettiin ja lopetettiin ja Juicea mahtui väliin. Mutta olihan illan kohokohta Manserock ja etenkin Jonne Aaron. Täytyy sanoa, että viihtymiseksemme oli tehnyt paljon, ja ainakin minä nautin illasta suunnattomasti.

Kuivin suin ja nälkäisenä ei luonnollisesti tarvinnut seisoskella. Mustat makkarat jätin suosiolla, koska tarjolla oli aika paljon muutakin herkkua. Paikallisuus näkyi tarjoiluissa makkaran lisäksi muutenkin. Muun muassa Pyynikin käsityöläispanimo maistatti omaa oluttaan. Ja kun virallinen osuus päättyi, jatkuivat bileet Moro-baarissa pikkutunneille.

Pääsin kiertämään hotellin erilaisissa huoneissa, ja ainakin minusta oma perushuoneeni oli aivan loistava. Olihan naapurin kulmahuone aika kiva, kun ikkunoita oli kahteen suuntaan Tampereen yllä. Ei sviitti kauniine saunoineenkaan hullumpi olisi, jos tarvitsee kaksion kokoista hotellihuonetta. Ylimpien kerrosten hotellivieraille on myös oma lounge, jossa voi kokoustaa, katsoa jättitelkkaria ja mikä ihan parasta, lukea tamperelaista kirjallisuutta. Valitettavasti oma huoneeni oli kerrosta liian alhaalla. Toisaalta ehkä juhlat sittenkin voittivat kirjat.

Mutta juhlien jälkeen oli aika painaa pää tyynyyn. Niitä olikin sängyllä kolmea kokoa, ja ensimmäinen oli aivan täydellinen. Taidan joutua selvittämään, mistä niitä olisi saatavilla! Mutta mikä parasta, oli Oslon Radissonin aika luovuttaa parhaan sängyn titteli Tampereen Solo Sokos Hotelli Tornille. Ehkä muutan hotelliin?      

Juttu on tehty yhteistyössä Sokos Hotellien kanssa.