Vilna – täydellinen viikonloppulomakohde

Vilna on täydellinen viikonloppukohde. Sen vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla, ja kuten tähän asti näkemäni maailmanperintökohteet, Vilnakin on minusta paikkansa listalla ansainnut. Minulle Unesco on takuu laadusta, siis sellaisesta matkakohteesta tai nähtävyydestä, josta aina olen pitänyt. Vanha kaupunki on alueena melko pieni, mutta kyllä siinäkin riittää käveltävää ja nähtävää, jos pitää kaupunkilomailusta. Lokakuinen Vilna oli hyisen kylmä, mutta voisin ajatella, että näin keväällä kaupunki olisi erityisen upea. Vanhassa kaupungissa on jonkin verran ostosmahdollisuuksia, pienehköjä putiikkeja, ja saatavilla on liettualaista suunnittelua ja käsityötä. Uudessa keskustassa kauppojen määrä ja tarjonta moninkertaistuvat. Ravintolatarjonnan erinomaisuutta hehkutinkin jo edellisessä kirjoituksessani.

Lue lisää ravintoloista: Vilna – kulinaristin paratiisi tunnin lennon päässä Helsingistä

Vanhaa kaupunkia on remontoitu ja saneerattu, mutta sivukujilla voi edelleen olla hyvinkin rappeutunutta. Kunnostuksessa on monesti kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin, kuten oviin ja ikkunaluukkuihin. Vilna on taas niitä paikkoja, joita on hankala kuvailla sanoin mutta joiden ominaislaadusta saa valokuvista helposti käsityksen. 

Nähtävää on KGB-museosta lasihelmigalleriaan, mutta me keskityimme ystäväni Millan kanssa lähinnä kirkkoihin (ja syömiseen). Suurin osa liettualaisista on katolisia, ja siksipä katolisia kirkkojakin on eniten, mutta kyllä kaupunkikuvassa näkyy muun muassa ortodoksikirkkojen sipulikupoleita. Kirkkoja voi sanoa olevan kaikkialla vanhan kaupungin alueella. Kävellessä ei voi olla montakaan hetkeä, jolloin ei ympärille katsoessaan voi nähdä edes yhtä.

Uskonnollinen elämä näyttää Vilnassa hyvin erilaiselta kuin meillä. Mielikuvani suomalaisesta kirkkokansasta on hiljainen, harras, paikallaan omissa oloissaan istuva ja harvalukuinen. Satuimme sunnuntaina useaan kirkkoon palveluksen aikana. Penkit olivat enimmäkseen täynnä, lapsiperheet olivat penkeillä kirkon takaosassa, ja vaikka pappi puhui, kuului kirkkokansankin suusta hillittyä puheensorinaa. Kirkko näyttäisi ainakin osittain olevan sosiaalisten kontaktien ylläpitopaikkakin. Lisäksi kiinnitin huomiota liikkeeseen.

Vaikka palvelus oli käynnissä, ihmiset saattoivat ostaa kynttilöitä ja käydä sytyttämässä niitä tai tutustua muuhun kirkon myntikojun tarjontaan. Suhde uskontoon ja kirkonmenoihin on jollain tapaa rennompi ja välittömämpi kuin meillä Suomessa. Alkuun tuntui hankalalta edes mennä kirkkoon palveluksen aikaan, mutta kun huomasimme ihmisten käyttäytymisestä, että emme ainakaan ole häiriöksi, uskalsin minäkin ostaa kynttilän ja sytyttää sen isäni muistolle papin puhuessa taustalla. Vaikka moni suomalainen olisi pitänyt kirkkoja jopa levottomina, oli minulla rauhoittunut olo ulos tultuani.

Oma suosikkini Vilnan kirkkotarjonnasta on Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko, joka sijaitsee reilun kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Ulospäin kirkko ei ole erityisen vaikuttava, ainakaan mitenkään huomiota herättävä, mutta sisältä sen koristeellinen valkoisuus oli minusta mykistävän upea.

Ainakin Italiassa duomot, tuomiokirkot, ovat kaupunkiensa suurimpia ja useimmiten kauneimpia ja mahtipontisimpia, mutta Vilnan katedraalista ei voi sanoa samaa. Kirkko on toki erittäin suuri, sijainti on keskeinen, ja ulkoapäin kirkko on varsin kaunis, mutta sisään astuttuani olin jopa vähän pettynyt: ulkokuori petti, ja kirkko oli varsin vaatimaton. Kirkon ulko-ovella värikkäät confetit peittivät maan, ja parkkipaikalla näkyi morsiuspari seurueineen. Minusta tämä kirkko olisi kyllä vihkimiseen aika kalsea.

Pyhän Annan kirkon arkkitehtuuria kehuttiin matkaoppaissa, mutta sisäpuolta pidettiin vaatimattomana. Samoin minä sen koin. Jollain tapaa tällainen punatiilirakentaminen ei ole minun suurimpia suosikkejani, mutta onhan valtava kirkko vaikuttava ilmestys. Pyhän Annan kirkko on myös vanhassa kaupungissa, aivan Užupisin ”vapaakaupungin” rajalla.

Lue lisää Užupsista: Užupis – vapaakaupunki, joka ehkä tahtoisi olla valtio

Koska Vilnan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla, päällisin puolin paikat ovat todella hyvässä kunnossa, mutta kun poikkeaa vähän sivummalle…