Vähän reilun tunnin lennon päässä Helsingistä on todellinen helmi: Vilna. Pari vuotta sitten vietin siellä mukavan miniloman ystäväni kanssa. Koska lentomatka on lyhyt ja ainakin silloin Finnairin lennot mukavasti perjantaina töiden jälkeen ja paluukin sunnuntaina vasta iltapäivällä, ehtii minilomalla täydellisesti irti arjesta. Vilna voisi olla Riikan käyneille seuraava helppo askel Itä-Euroopan ja entisten neuvostotasavaltojen valloittamiseen.
Meillä lähteminen oli välistä jääneiden linja-autovuorojen ja muun katastrofiaineksen sävyttämää, mutta kaikki unohtui viimeistään perillä Ramada-hotellin erinomaisessa palvelussa ja tervetuliaislasillisen äärellä hotellin baarissa. Kuinka pienillä eleillä asiakas saadaankaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi!
Koska nälkä alkoi olla armoton ja koska nälkäisenä kaupungille lähtemisessä ei yleensä ole järjen hiventäkään, päätimme valita helpon ratkaisun: oman hotellimme ravintolan. Onneksi! Ramadan California-ravintolassa meitä kohdeltiin kuin kuningattaria. Palvelu oli huomaavaista, hillittyä ja asiantuntevaa, moitteettomasti englanniksi. Pöydät oli katettu erittäin kauniisti kristallein. Lisäksemme ravintolassa oli vain pari yksin illastavaa herraa.
Kuulostan Nyt-liitteen ravintola-arvostelijalta enkä ole ylpeä siitä, mutta tämä kokemus vain piti saada jakaa. Ja se uskomaton seikka, että koko ateria viineineen maksoi kahdelta yhteensä vain 72 euroa.Ruokalista oli monipuolinen, lähinnä välimerellinen, eikä ollenkaan tehnyt valintoja helpoiksi. Päädyimme uunissa tehtyyn vuohenjuustoon rucolalla, päärynällä ja mansikoilla. Pääruoiksi valitsimme ankkaa ja ahventa. Pääruoan kanssa tarjotut yrttimaustetut perunat olivat parhaita ikinä saamiani perunoita, ja lisäkkeeksi tilaamani parsa bearnaise-kastikkeessa suli suuhun. Ennen alkuruoan tuontia Julio Iglesiasin näköinen tarjoilija voi tervehdyket keittiöstä sekä erinomaista leipää, jota olisin ilomielin tuonut repullisen kotiin.
Erinomaisia olivat myös lounaspaikkamme La Bohème ja Da Antonio sekä lauantain illallispaikkamme St. Valentino. Hintataso on kauttaaltaan todella edullinen. Esimerkiksi lounas La Bohèmessa maksoi 27 euroa. Lounas sisälsi pari tapasta molemmille, pääruoaksi pastat, lasit viiniä ja pullovettä. Hinta on siis kahdelta.
Makean ystävälle mukava lisä kaupungin tarjontaan on myös Chocolate restaurant aivan vanhankaupungin ytimessä. Nimestään huolimatta paikka ei ole ravintola, kahvila kylläkin, mutta suklaata sieltä saa, ja suklaata siellä olivat jopa kirjat. Suklaaravintolassa lasi viiniä, kahvi ja kymmenen suklaakonvehtia maksoi 6,40 euroa.
2 comments
Uzupiz on itsehallintoalue eli oma kaupunki kaupungissa. Jossain vaiheessa huhtikuussa vietetään Uzupizin päivää. Kerran on oltu Vilnassa juuri siihen aikaan. Kulttuuri on muutenkin pinnalla tuossa kaupungissa.
Ihan vitsihän tämä itsehallinto on. Kuin Kristiania Köpiksessä julistautuisi itsenäiseksi.
”VALTIO VALTIOSSA
Vuonna 1997 asukkaat julistivat Užupisin tasavallaksi, Užupio Res Publika. Omin luvin perustetulla valtiolla on oikean valtion tavoin oma presidentti, kansallislaulu, valuutta, lippu, postimerkki – ja noin 12 hengen armeija.
Užupisin Tasavallan itsenäisyyspäivää vietetään aprillipäivänä, jolloin tullivirkailijat tarkastavat tulijat sillalla ja antavat virallisen leimansa, passittomille käteen. On pormestarin puhetta, paraatia, juhlahumua, teatteria ja musiikkia, kuten oikeaan kansallispäivään kuuluu. Ja tasavallan seteli on yhden oluttuopin arvoinen.” (TS 7.11.2010)