Majoituksen valinta Gozolla ei ole helppoa, koska tarjolla on vaikka mitä. On viiden tähden Kempinski, farm houseksi sanottuja lomataloja, joissa on monessa oma uima-allas, pieniä bed and breakfast -paikkoja, uusina boutique hotelleja ja kaikkea niiden väliltä. Yksi asia yhdistää kuitenkin lähes kaikkia näistä: majapaikat eivät ole rannalla. Gozolla ei oikeastaan ole sellaisia rantoja, joilla beach resorteja edes voisi olla. Toisaalta ehkä mistään kohtaa saarta ei ole enempää vartin kävelymatkaa merelle. Villagg Tal-Fanal on yhdistelmä monia näistä. Se on mainio paikka sellaiselle, joka haluaa rauhaa mutta on aktiivinen liikkeissään, koska palveluja ei ole ihan kulmalla. Meille se oli saaren haltuunottoon mainio tukikohta.
Villagg Tal-Fanal ei ole hieno, mutta se on mutkaton. Perinteiset kalkkikivestä rakennetut kaksikerroksiset talot reunustavat uima-allasta. Jokaisella on terassi tai suuri parveke. Omalta parkekkeeltamme näkyi majakalle, yhdelle Gozon maamerkeistä. Siinä oli aurinkoisena ja lämpimänä aamuna ihana syödä aamupalaa le leppeänä iltana maistella maltalaisia viinejä. Sisustus on pelkistetty enemmän kuin kaunis, mutta siinä on farm housen tunnelmaa, vaikken rehellisyyden nimissä tiedä, millaisia gozolaiset farm houset ovat.
Villagg Tal-Fanal kuuluu Aurinkomatkojen ohjelmistoon, ja heidän verkkosivuillaan luin jääkaapissa odottavan leipää, juustoa, viiniä ja jotain muita perustarpeita, joilla pärjää hyvin ensimmäisen aamun. Aivan mahtava idea! Pettymys oli siis melkoinen, kun kurkkasin tyhjyyttään ammottavaan jääkaappiin. Onnea siis aurinkomatkalaiset, teitä kohdellaan hyvin! Me muut käydään alusta asti kaupassa. Oikeastaan aika ihana oli tehdä 1,5 kilometrin aamulenkki ja käydä joka päivä ostamassa lähikaupasta tuoretta – välillä vielä lämmintä – leipää. Maltalainen leipä on muuten hyvää. Toki se on vehnäleipää, mutta siinä on superrapea kuori.
Vaikka viivyimme vain kolme päivää, elämään Ghasrin kylässä alkoi tulla omia rutiineja. Kun aamulla käveli kauppaan, naapurin koira kipitti kantapäillä ja haukkui. Ei se kiinni käynyt, mutta osoitti, mikä kadunpätkä on hänen valtakuntaansa. Kissat ottivat aurinkoa omilla huudeillaan. Kylänraittia reunustavat viljelykset, kiviaidalla kasvavat valtavat kaktukset ja jossain niiden takana kohoaa kirkon kupoli. Aamupalan jälkeen lähdimme päivän aktiviteetteihin useimmiten vuokraskoottereilla, ja illalla hyppäsimme nurkan takaa bussiin ja lähdimme Victoriaan, Gozon pääkaupunkiin, illalliselle. Näin talvella busseja kulkee kerran tunnissa, sesonkina useammin. Kaikkialle on helppo liikkua.
Mietin, kenelle Villagg Tal-Fanal olisi passeli, ja oikeastaan totesin, että kaikille, jotka ylipäätään uskovat pitävänsä Gozosta, sen luonnosta ja rauhasta. Gozo ei ole edes oikea kohde, jos etsii jotain erityisen fancya tai kaipaa villiä yöelämää. Ghasrin kylällä on yksi ravintola, joka sekään ei ollut hullumpi, kymmenen minuutin bussimatkan päässä on kaupunki kaikkine palveluineen. Kadunvarteen saa parkkiin vuokra-auton, jos sellaisella haluaa saarta tutkia. Kahden makuuhuoneen huoneisto olisi passeli perheelle tai ystäväporukalle. Keittiö on hyvin varusteltu, joten kokkailu onnistuu. Puutteena pidin sitä, että huoneistossa ei ole tiskiaineen lisäksi mitään pesuaineita, eli saippuasta alkaen pitäisi kaikki olla itsellä mukana. Tämä oli vähän hankalaa, kun tulimme hotellille pyhänä, jolloin kaupat olivat jo kiinni ja matkalaukku seilasi jossain Suomen ja Saksan väliä. Mutta toisaalta, mitä haittaa siitä on, jos on hetken aikaa likainen? Ymmärtääpähän taas hetken arvostaa itsestäänselvyyksiä.
Lisätietoja farm house -tyyppisestä majoituksesta löydät Gozo Village Holidaysin sivuilta.
Yhteistyössä Gozo Village Holidays
2 comments
Kyllähän tuollaisessa pikkukylässä helposti päiviä viettää, vaikuttaa nimittäin viehättävältä. Ja joskus juuri se ettei kylässä ole mitään ihmeellistä nähtävää, tekeekin siitä juuri parhaan – silloin sitä kiinnittää huomiota niihin arkisempiin juttuihin ja voi vain keskittyä nauttia olemistesta. Plussaa toki että tuolta pääsi helposti tekemään retkiä ympäri Gozoa!
Olen yhä enemmän alkanut viihtyä tällaisissa pikkukylissä. Juuri katselin majoitusta Phu Quocille kalastajakylään, jossa asunnon omistaja nimeomaan korosti, että ei turistipaikka. Sävy oli siis se, että osa asiakkaista tainnut olla pettyneitä. Minä taas ajattelin mennä sinne muutamaksi päiväksi laiturille zoomailemaan kalastajien touhuja. Välillä toki on reissutyttö levoton ja silloin pitää olla toimintaa. Mutta viikko tällaisessa paikassa Goxolla on välillä tarpeen. Se rauhoittaa, vaikka kuinka päivät kulkisi missä seikkailuissa.