Sunnuntaina söin vielä aamupalaksi hedelmäsalaattia Coin-tavaratalon terassilla Comon kaupungissa, ajelin pitkin Como-järven rantaa ja vietin muutaman tunnin Bellaggiossa auringonpaisteessa. Eilen ja tänään olenkin pessyt pyykkiä sateisessa Helsingissä. Kuusi viikkoa hellevaatteissa ja sandaaleissa on vaihtunut umpikenkiin, farkkuihin ja takkiin. Onneksi muistoissa on lämmintä ja mukavaa. Kotona kyllä on kaksi voittamatonta puolta: öinen hiljaisuus ja loistava sänky.
Lauantai-iltana lueskelin keskustelupalstoilta Como-järvestä ja sain käsityksen, että varsinaisia uimarantoja ei juurikaan olisi. Suunnitelmani rantapäivästä menivät siis uusiksi. Jonkinlainen levottomuuskin minuun Italian-matkalla tuli, nimitäin helposti olisin saanut yhden päivän aikani kulumaan Comon kaupungissakin, onhan se varsin viihtyisä, mutta halusin taas nähdä jotain lisää. Bellaggiota sanoivat palstoilla Como-järven kauneimmaksi kaupungiksi, joten sinnehän lähdin ajelemaan.
Ajomatkaa en voisi sanoa nautinnoksi, vaikka maisemat ovat mielettömän upeita. Tie on mutkainen ja kapea. Suurimman oikeudella tuntuvat italiaanot ajavan, eli pieni Fiat ja minä väistimme, kun isot egot ja isot autot halusivat ottaa mutkat suoriksi ja ajaa vähän keskemmällä. Toisinaan teki mieleni kääntyä takaisin tai ottaa mikä tahansa liittymä pois, kunhan pääsisi johonkin muualle. Maisemien katseluunkaan ei oikein ollut tilaisuutta, koska liikenne vei huomion. Tukalimpia tilanteita aiheuttivat Como – Bellaggio-bussit, joiden kanssa tietysti satuin vastakkain tien kapeimmissa kohdissa. Onneksi matkalla oli levähdyslevennyksiä, joille poiketa hengähtämään – ja katsomaan järvelle.
Bellaggion maine Como-järven kaunottarena on kiirinyt ilmeisen laajalle, koska keskusta-alueelta oli mahdotonta saada pysäköintipaikkaa. Jouduin jättämään auton noin kilometrin päähän nurmikentälle väsätylle tilapäisparkkikselle. Sieltä olisi päässyt turistijunalla, mutta vitonen tuntui aikamoiselta rahastukselta. Niinpä kävelin. Ei minua matka hirvittänyt vaan kävely vilkkaan maantien reunassa, sillä suurimman osan järvenrannasta vei yksityinen puisto. Välillä pääsin hetkeksi rantaan, ja mitäpä muuta siellä olisi ollut kuin kaunista.
Bellaggiossakin parasta olivat maisemat: järvi ja se vastarannalla kohoavat vuoret. Turistien tungokseen asti kansoittamasta keskustasta en oikein tykännyt. Vasta myöhemmin huomasin, etten ottanut yhtään kuvaakaan siitä. Se ei tuntunut aidolta. Vaikka Bellaggio maisemien puolesta oli Comon kaupunkia viihtyisämpi, lomakohteeksi sittenkin valitsisin Comon, jos olisin vielä menossa. Comossa on enemmän oikean kaupungin tuntua, onhan se paljon suurempikin. Keskustan kävelykadut, ravintolat, kaupat ja upea Duomo ovat minulle turistikyliä mieluisampaa Italiaa.
Vähän keskustan pahimmasta ruuhkasta syrjässä söin vielä viimeisen Italian-lounaani ja lueskelin vähän aikaa laiturilla. Paluumatkan autolle taitoin sittenkin maksullisen yksityispuiston kautta (päivälipulla olisi päässyt molempiin suuntiin). Järvimaisema ja rauha autoilta olivat ehkä sittenkin kuuden euron arvoiset.
Kuusi viikkoa maailmalla on nyt ohi. Vaikka ensimmäisenä Italian viikkona yksin tuntuikin välillä siltä, että en ehkä sittenkään pysty tähän, ehkä sittenkin palaan miehen mukana viikonloppuna takaisin kotiin, oli kokemus aivan mahtava. Kun rauhoituin ja rentouduin, aloin rohkeammin reissata myös ympäristössä – ja paljon näin! Aloin jopa pitää pikkuisella Fiatilla ajelemisesta – kuin italiatar ikään. (Tavattoman usein minua paikalliseksi luultiinkin. Ei auton vaan kai tukan värin ja sen vuoksi, että liikuin yksin.)
Ai niin, autoilusta vielä yksi asia: 50 kilometrin nopeusrajoitukset kesken suoran moottori- tai maantien eivät tarkoita, että pitää painaa jarru pohjaan. In caso di nebbio -lisäkilven ymmärtäminen auttaisi. Ai mitä se tarkoittaa? ’Lumisateella’ vapaasti suomennettuna. Siitä ei liene heinäkuussa pelkoa. Mutta ranskalaiset, joiden perässä ajelin, eivät sitä tienneet.
Alla prossima volta! Seuraavaan kertaan!
