Venetsia – 5 asiaa, jotka teen joka kerta

Tämä oli ehkä 15. kertani Venetsiassa. Kaupungin voisi kuvitella olevan minulle jo perin juurin tuttu, mutta on oikeastaan harhaa ajatella, että vieraaseen kaupunkiin pystyisi sillä tavalla tutustumaan – eihän omastakaan oikeasti tunne kuin ehkä kodin lähikorttelit ja joitain lempialueita. Vaikka Venetsian 120 saarta ovat näyttäneet vuosisatoja melko lailla samoilta (onhan rakennuskanta varsin vanhaa – ja siksi niin upeaa), reitti kotiinkin muuttui jo päivän aikana, koska valoisassa ja pimeässä tututkin korttelit ja kujat näyttivät ihan uusilta riippuen siitä, olivatko liikkeet auki, ravintoloiden pöydät levittäytyneet aukioille tai Aperol Spritzejä nautiskelevat asiakkaat parveilemassa baarien edustoilla vai eivät.

Vaikka toisaalta kuinka yritimme eksyä, ajautua tarkoituksella ihan uusille kulmille, se oli yllättävän vaikeaa. Milloin osuimme umpikujaan ja oli palattava takaisin, milloin taas huomasimme tehneemme vain ympyrän. Toisaalta mitä silläkään on väliä? Kuljimme missä tahansa, minä vain hymyilin onnellisena: Venetsia on minun kaupunkini.

Viime viikonloppu oli Venetsiassa helteinen. Päivät olivat kuumat ja aurinkoiset, illat lempeän lämpimät ja tähtikirkkaat. Turistien määrä on syyskuussa näköjään vielä valtava. Rialton sillan ja San Marcon aukion ympäristöt ja niiden väliset kujat ovat pahimmat, mutta alueet niiden ulkopuolella tälläkin kertaa mukavan väljät. Asuimme viihtyisällä San Polon alueella. Totesimme sen olevan ehkä täydellinen: rauhallinen mutta silti vilkas. On kivoja kanaalinvarsikuppiloita ja paikallistakin elämää, mutta silti ihan ytimessä. Pienestä ullakkoasunnostamme oli kivat näkymät punatiilisten kattojen ylle, ja talo 1200-luvulta jo itsessään herätti kunnioitusta, puretaanhan meillä pahimmillaan surkeasti rakennettuja 80-luvun kerrostaloja.

Kun jossain käy riittävän usein, alkaa muodostua rutiineja, tapoja, jotka kerta kaikkiaan vaan kuuluvat juuri tuohon kohteeseen. Tällä kertaa haluan esitellä omat tapani. Jännästi ne kaikki liittyvät Canal Grandeen tai sen välittömään läheisyyteen.

1. Canal Grandella ajaminen vaporetto (vesibussi) numero ykkösellä ja lukuisien valokuvien ottaminen, vaikka minulla on niitä varmasti jo satoja. Tuo matka ei oikeastaan voi tuoda mitään uutta, mutta ei sen tarvitsekaan. Maisema ei muutu kuin sen verran, että eri rakennukset ovat restauroinnin vuoksi peitettynä. Mutta minulle se on maailman kaunein bussireitti, enkä voi kyllästyä sen katselemiseen. Vaporetto-ajeluista on tullut hirveän kallista hupia: yksi matka on kympin. Ostimme 48 tunnin liput 35 eurolla. Lippuja saa esimerkiksi kaikista “tabacchi”-merkityistä pikkukaupoista. Lippu leimataan ensimmäisellä käyttökerralla, ja voimassaolo lasketaan siitä. Parasta on aina, jos pääsee etu- tai takakannelle huokailemaan kauneutta. Suosittelen vahvasti kärkkymistä, jos paikat ovat varattuja.

2. Bellinin juominen jollain Canal Granden laiturilla. Bellini on sekoitus proseccoa ja persikkapyreetä, ja sitä myydään sopivasti pikkupulloissa, jotka voi ottaa mukaan laiturisessioon. Jos reitille osuu oikea kauppa, hinta on noin 2,50 euroa, jos herkkukauppa, hintaa on euron verran enemmän. Pulloa pitää varovasti käännellä ennen avaamista, jotta ainekset sekoittuvat. Venetsian kuuluisin paikka nauttia Belliniä on muuten Harry’s bar, mutta minusta baari on ihan liian yliarvostettu: kolkko ja hirveän kallis. Bellinikään ei ole siellä pullojuomaa parempaa. Tällä kertaa asetuimme kalatorin edustalle vähän rauhattomaan paikkaan, mutta siinäkin ihanasti maailma kuhisi ohi kanaalia pitkin.

3. Canal Granden ylitys traghettolla. Traghetto on köyhän miehen gondoli, Venetsian vastaus Turun Förille, sillan korvike. Useissa kohdissa Canal Granden voi ylittää traghettolla, koska siltoja ei ole kuin neljä. Traghetto on tosiaan rungoltaan kuin gondoli, mutta sitä soutaa kaksi miestä, toinen edessä, toinen takana, ja kyytiin otetaan kerrallaan korkeintaan 12 matkustajaa. Nykyään matka maksaa kaksi euroa turisteilta. Paikallisille on omat hinnat. Traghettossa voi istua reunoilla, mutta etenkin paikalliset seisovat (joten niin seistään tietenkin mekin). Venetsiassa on paljon kaikkea todella omaleimaista, ja traghetto on yksi hurmaavimmista.

4. Aperol Spritz suositussa Al Mercà -pystybaarissa Rialton sillan ja kalatorin välissä. Al Mercà on yksi Venetsian suosituimmista baareista tai oikeastaan bacaroista, jos haluaa käyttää paikallista nimitystä. Bacaro on baari, joka tarjoaa perinteisiä aperitiivejä, viiniä ja cicchettoja, pieniä suolaisia syötäviä. Paikan suosio on kasvanut jatkuvasti. Se ei ole ollut tällainen kulttipaikka vielä silloin, kun minä olen alkanut käydä Venetsiassa, mutta nykyään sen edusta Campo Bella Viennalla täyttyy iltaisin edullisia juomia siemailevista turisteista mutta myös paikallisista varsinkin perjantaisin. Se on auki aamupäivisin kello 10 – 14.30 ja avaa luukkunsa taas kuudelta. Sunnuntaisin se on kiinni.

5. Pysähtyminen Rialton sillalle katsomaan alla kuhisevaa veneliikennettä. Tässä ei ehkä ole paljon avaamista. Kun vaporetot, taksiveneet, gondolit ja kaikki muu kaupungin liikenne kulkee vesitse, suurimmalla väylällä on luonnollisesti eniten liikennettä. Liikenne sujuu, kaikki ajavat maltilla, törmäyksiä ei satu. Tällä kertaa innostuin ottamaan nopeutettuja videoita, joilla kovasti onnistun viihdyttämään itseäni. Tässä yksi sinunkin iloksesi:

Lue lisää: Annan kuvien kertoa – valokuvauksellinen Venetsia