Värikäs ja historiallinen Antigua Guatemalassa. Tykkäsin ihan hulluna!

Yritin ottaa selvää risteilysatamista etukäteen, mutta aika vähän löysin tietoa. Cruise critics -sivusto tarjosi jotain informaatiota englanniksi, ja sen varassa pitkälti olin. Kävi ilmi, että Puerto Quetzal, johon laiva Guatemalassa rantautuu, on konttisatama ja siten verrattain epäkiinnostava. Ainoa paikka, jossa sivuston lyhyen keskustelun ihmiset olivat käyneet, oli Antiguan kaupunki vajaan parin tunnin automatkan päässä. Käymisen arvoinen, sanoivat.

Kertakaikkisen epätyypillisesti löysimme itsemme retkitiskiltä. Koska lupasivat, että mihinkään rihkamaostariin ei matkalla pysähdytä ja että perillä on käytettävissä vähintään neljä tuntia, ostimme liput Antigua self guided -bussiretkelle. Verrattain kalliiksi pelkät bussimatkat tulivat, mutta kolmanneksen halvemmaksi kuin taksi, mikäli laivayhtiön informaatioon on luottaminen (aika linjassa Cruise criticsin vuosia vanhan tiedon kanssa). Epäilemättä julkistakin liikennettä olisi olemassa, mutta näillä lyhyillä pysähdyksillä ei halua tuhlata yhtään aikaa. Niinpä aamulla jonotimme satojen muiden kanssa laivan teatterissa tarroja rintapieleen ja omaa vuoroamme ulkoistua laivasta ja kiivetä bussiin.

Bussikalusto ei ihan täyttänyt minimikriteereitäkään, nimittäin takuuta perillepääsystä. Siihen se hyytyi, maantien varteen, upeisiin maisemiin kyllä. Guatemala vaikutti ainakin bussin ikkunasta vihreältä ja erittäin kauniilta. Korvaava bussi ilmaantui kuin tyhjästä ja nopeammin kuin kärsimätön minäni osasi edes toivoa. Matka jatkui, tosin ylämäissä suunnilleen samaa vauhtia pyöräilijöiden kanssa.

Opas puhui taukoamatta. Tietenkin Guatemalasta tulee maailman paras kahvi. Ilmainen terveydenhoito. Minimipalkka 200 dollaria kuukaudessa. Tärkein tulonlähde turismi ennen sokeria (yllättävä tieto!). Tulivuorista yksi tällä hetkellä aktiivinen. “Pelottaako teitä?” Pitäisikö? Kyllä se savua hienoisesti tuprutteli ohi ajaessamme.

Mutta itse Antigua, se oli kertakaikkisen ihastuttava! Vierailemisen arvoinen -luonnehdinnat eivät mitenkään tehneet kaupungille oikeutta. Sinne olisin halunnut jäädä muutamaksi päiväksi, vain käyskentelemään samoja katuja, istumaan puistoissa ja kahviloissa.

Antigua oli Espanjan siirtomaa-ajan pääkaupunki, ja sen mukulakivikadut henkivät historiaa. Kävimme kirkoissa, ehjissä ja jo romahtaneissa. Ehjiin ei ollut pääsymaksua, raunioihin oli. Kaikkialla saattoi maksaa dollareilla, mutta vaihtorahat olivat useimmiten paikallista. Noin 20 000 asukkaan kaupunki selvästi elää turismista, ja osansa turistin rahoista haluaa jokainen. Kaupustelijaa on jos jonkinlaista, mutta kohtelias ei kiitos ja hymy riittivät täälläkin. Toisaalta vähän kauempana tärkeimmistä nähtävyyksistä pikkukaupunki eli omaa elämäänsä, omaa guatemalalaista arkeaan.

En pysty nimeämään käymiämme paikkoja, koska kartta unohtui ravintola Eskobarin pöytään. Jos milloinkaan eksyt Antiguaan, kannattaa paikan nimi painaa mieleen: Eskobar on erinomainen pihviravintola, jonka ikkunapöydästä on myös hieno näkymä vastapäiselle kirkolle. Saattaa olla, että eksyimme kaupungin kalleimpaan ravintolaan, mutta 44 dollarin lasku ei suomalaiselle ollut kummoinenkaan. Antiguassa on paljon todella viehättäviä ravintoloita, baareja ja kahviloita, joissa myös erittäin siistit vessat (Päiväohjelmista luin huolellisesta käsihygieniasta, ettei noro leviäisi. Ei olisi tarvinnut lukea. Käsihygieniasta huolimatta. Että siksi aika hyvä tuntuma veskeihin.)

Antiguan söpöys johtui paljolti sen vanhanaikaisuudesta ja toisaalta värien kirkkaudesta. Kaikki talot ovat matalia, kadut mukulakiveä. Mayat pukeutuvat värikkäästi ja myyvät käsitöitään (tai kiinalaista tuontia, sen verran matalat olivat hinnat), kantavat vauvojaan liinassa selässä, ihmiset ovat hämmästyttävän pienikokoisia. Suurimmasta osasta rakennuksista on pidetty hyvää huolta. Toisaalta jos ei ole, kasvaa katosta pian horsmaa. Jotain kulissimaisen epätodellista paikassa on, ja ehkä siksi ihastuin siihen kerta kaikkiaan.

Merellä, ehkä Nigaraguan kohdalla, 28.12.2013