Vähitellen kotiutumassa Syracusaan

Tulin torstaina tänne Syracusaan Sisiliaan, Ortygian saarelle. Air Berlinin lennot Saksan kautta olivat kohtuuhintaiset, mutta molemmat lennot aika paljon myöhässä. Paluumatkalla vaihtoaika on paljon lyhyempi, mutten taida aloittaa murehtimista nyt. Jään sitten vaikka Düsseldorfiin. Catanian lentokentältä kulkee busseja Syracusaan tunnin välein. Matka ilmastoidulla bussilla vei reilun tunnin ja maksoi 6 euroa. Ummikkokin löytää kyllä oikean auton ja lippukojun. Niin selvästi kaikki on merkitty.

Aika on mennyt tutustuessa paikkoihin. Olimme täällä muutama vuosi sitten syksyisellä Sisilian-kierroksella ja silloin ajattelin joskus tulevani takaisin. Ortygia on Syracusan vanha osa, muutamalla lyhyellä sillalla mantereeseen yhteydessä oleva saari. Suurin osa saarta on jalankulkualuetta, mutta paikallisilla ilmeisesti on lupa autollakin ajella – myös yksisuuntaisia väärään suuntaan.

Ortygia on pieni, mutta kapeille kujille on helppo eksyä ja yhtäkkiä päätyä taas meren rantaan aivan väärälle puolelle saarta. Näin on käynyt jo monesti, vaikka pääpiirteissään kaupungin piti olla minulle tuttu. Asuntoni on aivan meren rannassa, Lungomare Alfeolla, terassiravintolan yläkerrassa. Rannan kävelykatu on iltaisin meluisa. Sitä kai tarkoittaa “keskeinen sijainti”. Korvatulpat ovat aivan välttämätön varuste, jollei osaa nukkua esimerkiksi rokkikonsertissa. Saisivat sisältyä hintaan. Muuten 800 euron vuokra kahdesta viikosta on minusta ihan kohtuullinen. Asunto on pieni, mutta ihan hyvin varusteltu. Oranssit seinät ovat ehkä vähän räikeät suomalaiseen makuun, ja kierreportaat nukkumaparvelle kohtuullisen kapeat ja jyrkät. Humalassa en moisiin uskaltaisi, että jos juopottelun tarve tulee, se on täytettävä parvelta käsin. Ei taida tulla.

Samanlaista aktiivilomaa tästä ei taida tulla kuin viimekesäisestä Ligurian-kuukaudesta. Rapallosta oli vaivatonta lähteä junalla jokseenkin kaikkialle, ja lähialueille vuoroväli oli tiheä. Ei tarvinnut etukäteen aikatauluja katsella. Rautatieasemalle käveli asunnoltani ehkä kymmenessä minuutissa. Täällä vuoroja on melko harvassa, joten on pakko vähän suunnitella. Myöskään muutaman kilometrin välein ei ole uutta pikkukaupunkia katsottavaksi. Asemat myös sijaitsevat täällä Syracusassa mantereen puolella, johon on jonkin verran enemmän käveltävää. Ragusaan ja Notoon olen kuitenkin suunnitellut retkiä, miksei Cataniaankin, vaikka siellä olen jo edellisellä kerralla käynyt. Myönnän naureskelleeni ilmaisille kuljetuksille ostareihin, mutta taidanpa tällä kertaa lähteä itse Sicilia Outlet Villageen. Vaatii kyllä suurehkoa shoppailun tarvetta ajella ensin tunti bussilla Cataniaan ja sieltä ostarikylään vielä toinen mokoma. Onneksi matka Cataniaan edistää matkantekoa, onhan suunta oikea.