Matkustatko sinä oikein vai väärin? Mikäli muita on uskominen, minä matkustan enimmäkseen väärin: paikat ovat aivan vääriä, määrät vasta ovatkin vääriä. Ehkä jokin muukin on väärin, mutta en vielä itse tiedä sitä.
Työpaikalla minua on kielletty puhumasta matkustamisesta. Tarkennan: yksi kollega on kieltänyt. Hänen perustelunsa on se, että kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta, ja siksi heille voi tulla paha mieli. Muut kuitenkin saavat puhua omista matkoistaan. En suinkaan ole ainoa, joka reissaa. Jo eläkkeelle jäänyt työkaverini matkusti, jos mahdollista, vielä enemmän. Hän sai puhua. Aikani olin puhumatta, mutta en voi oikein vastaamattakaan jättää, jos joku kysyy, olenko jo suunnittelemassa seuraavaa. Tällaisen älyttömän vainoamisen jälkeen lakkasin tuomasta mitään tuliaisia työpaikalle, vai pitäisikö valehdella, että Prismasta ostin. Olen miettinyt, mistä muusta ei tällä perusteella saisi puhua. Puolisosta, koska kaikilla ei ole? Mahdollisuus kuitenkin on – ainakin teoriassa. Autoista, koska kaikilla ei ole? Eikö tämä ole vähän kuin matkailu? Joku voi aina ostaa hienomman kuin toinen ja jollakulla ei ole varaa lainkaan. Entä lapset? Sehän vasta paha aihe on! Voihan olla, että joku ihan oikeasti ei voi saada lapsia.
Luonnollisesti matkustan myös aivan vääriin paikkoihin. Eurooppa ja muut länsimaat ovat kai sallittuja, mutta muslimimaat nounou ja Itä-Eurooppakin vähintään epäilyttävä. Aina silloin tällöin kuulen, ettei joku ystäväni tai tuttuni IKINÄ voisi mennä SELLAISIIN paikkoihin. Mutta mitä kukaan voittaa sanomalla tuollaista? Miten ikimaailmassa on keneltäkään pois, missä minä lomani vietän, enhän pakota ketään mukaani. Blogistakaan en ole ketään pakottanut ihmekohteistani lukemaan.
Väärin matkustamisessa ehkä omituisinta on, että blogini kommenteissa toiset matkabloggaajatkin saattavat antaa ymmärtää minun matkustavan väärin. Välillä saan lukea, että kirjoittaja ei todellakaan lähtisi tuollaiselle matkalle. Tuota, miksi pitäisi? Mutta miten on keneltäkään pois, että minä olin matkalla? En minä saa euroakaan siitä, että joku tekisi samanlaisia reissuja kuin minä. Tämä blogi ei myy matkoja. Se myy korkeintaan minun ajatuksiani niistä, mutta nekin ovat ihan ilmaisia.
Se, että joskus matkustan bisnesluokassa, on myös väärin. Sitä voi pilkata, tai koska siihen ei suoraan oikein voi iskeä, saan kuulla irvailua, miten jokin voi olla minulle liian kallista, kun kuitenkin matkustan bisneksessä. Saan matkoja joskus lahjaksi ja joistain asioista tingin mielelläni voidakseni matkustaa. Siksipä monikin asia on minulle liian kallista (näkisitpä vaikka tukkani juuri nyt).
Monilla tuntuu olevan ihan paras tieto siitä, miten KUULUU matkustaa. Se, että joskus leikkimielellä olen sanonut haluavani nähdä sata maata, on väärin. Oikein on kuulemma vain saada elämyksiä, ei tavoitella mitään. Mutta entä jos minä haluan saada elämyksiä mahdollisimman monesta paikasta, koska silloin elämysten kirjokin on oletettavasti aika laaja? En minä matkusta mihinkään vain siksi, että paikka on uusi, vaan siksi, että haluan sinne. Näin sadannen maani viime vuonna. Minusta se on tosi siistiä. Olin silloin 40. En ole odottanut unelmieni toteuttamista siihen, että jään eläkkeelle. En halua elää sitku-elämää.
Moni tuttuni ”bongaa”. Olen ennenkin puhunut erilaisista pistelaskusysteemeistä, joita arvostavat matkustavat pitkälti vain se mielessään, että saisivat kerättyä näitä kohdepisteitä. Olisiko tässä tilanne, jossa minä totean, että väärin matkustettu? Kyllä. Mutta jokainen tavallaan, olen yrittänyt opetella ajattelemaan. Ei eri tavalla ole sittenkään ole väärin, vaikka minun on hankala ymmärtää listojen lumoa.
Matkustamisen suhteen olen ollut myös erittäin väärässä. Suhteeni valmismatkoihin on ollut lähinnä ylenkatsetta. Olen kuvitellut itse olevani parempi matkailija, kun en mene pakettimatkoille. Häpeän tällaista ylimielisyyttäni. Molemmat Afrikan safarimatkat ovat olleet valmis-, tosin eivät ryhmämatkoja. Matkatoimisto on ollut osittain mukana myös Kaukasuksen ja Uzbekistanin matkojen järjestelyissä. Lähinnä niiden kautta on saanut viisumin, mutta myös esimerkiksi junalippuja. Jokainen tavallaan, olen (toivottavasti) oppinut ajattelemaan tässäkin.
”Me mennään vain Turkkiin pakettimatkalle” -puheita olen oppinut inhoamaan. Miten niin ”vain”? Jos se on se, mikä sopii juuri silloin elämäntilanteeseen ja omiin tarpeisiin, miksi ei menisi? Ei se ole mitenkään vähemmän kuin se, mitä itse teen. Sitä paitsi kadehdin suunnilleen jokaista matkaa, jonka tiedän jonkun tekevän, koska kaikki kuulostaa minusta tosi kivalta. Tahtoisin itse kaikkialle. Edelleen kuitenkin kannustan omatoimimatkailuun, koska valtaosaan paikoista pääsee itse järjestämällä huomattavasti halvemmalla, ja harvassa ovat paikat, joihin ei omatoimisesti voisi mennä. Mutta eihän siinäkään mitään väärää ole, jos haluaa maksaa ylimääräistä. Minulla ei sellaiseen tuhlailuun ole varaa.
Toinen väärin matkustettu -juttuni ovat liiat laatuvaatimukset. Ne ovat minun kipukohtani. Aika pitkän euron voisi säästää asumalla edes astetta vaatimattomammin tai notkumalla vaihtolentoa odottelemassa tuntikausia. Toisaalta ne kerrat, jolloin olemme huomanneet asuvamme jossain pommissa, eivät ole erityisesti matkustusmukavuutta lisänneet tai minua ihmisenä kasvattaneet. Ehkä vain tunnustan (ja hyväksyn) keski-ikäiset rajani ja matkustan väärin ensi kerrallakin.
Väärin matkustamista käsitteli myös Sari La Vida Loca -blogissaan. Jos minä liikuin matkakohteiden valinnan tasolla, Sari pureutui siihen, mitä kohteessa pitää tehdä (niiden muiden mielestä). Miten on, matkustatko Sinä ”oikein” vai ”väärin”?
95 comments
Loistava kirjoitus, johon pystyin samastumaan. Minä en ole matkustanut niin paljon kuin sinä, mutta matkakohteeni ovat herättäneet kummastusta. Etenkin Itä-Euroopassa matkustaminen tuntuu olevan monen mielestä ”väärin”. Aivan kuin moni haluaisi säilyttää illuusionsa harmaasta, ankeasta ja vaarallisesta itäblokista…
Itä-Eurooppa on luonnollisesti ihan kauheaa. Melkein kuin Neuvostoliitto. Niin kuin sanoit, harmaata, ankeaa, rumaa, tylsää ja mitä siellä nyt voi olla. Ihme juttu, kun minä en ole nähnyt oikein mitään tuollaista.
😀
Tuo on kyllä ihan ihme homma, ettei saisi vaikka töissä puhua matkustamisesta! Itse en oikeastaan ole moiseen törmännyt, ehkä johtuen siitä että ensin opiskelin matkailualaa (ja koulussa siten kaikki haaveilivat matkailusta yhtä lailla), ja nyt olen töissä paikassa jossa jokainen matkustaa todella paljon, sekä työn puolesta että muuten, eikä matkailua siten pidetä minään ”ihmeellisenä” asiana.
Vielä enemmän hämmästyttää, jos olet muiden matkabloggaajien taholta saanut tuollaista kommentointia. Tunnen aika paljon matkabloggaajia, enkä keksi kyllä yhtäkään, jonka voisin kuvitella laukovan mitään noin typeriä juttuja.
Mun yksi sukulainen oli kerran kesäjuhlien pikkutunneilla sitä mieltä, että ”väärin blogattu”, mutta eipä siitä sen enempää… 😉
Seuraava postaus voisi sitten olla väärin blogattu -aiheesta. Olen toki saanut osani siitäkin. Mutta juu, kyllä vain matkabloggaajat ovat oikein hyviä piikittelyssä. 🙂 Loistavaa, jos sinun tuntemasi antavat jokaisen matkustaa rauhassa väärin. 🙂
Onneksi olen töissä matkailualalla niin joudun puhumaan matkustamisesta, työkseni 🙂 Aika hurjalta (ja kurjalta) tuo kuitenkin kuulostaa työpaikallasi! Mitähän kesästäsi Balilla sanotaan!
Me varmaan kanssa matkustetaan väärin kun seilataan ihan liikaa samojen vanhojen paikkojen välillä. Ja tykkään kohteista missä sataa, on kylmä ja on muutenkin synkkää…. Kun odotin ekaa muksua minulle kerrottiin että sitten lasten kanssa en pysty matkustamaan enää yhtä paljon. Tai jos matkustan, se on sitten pakettimatkoja eikä muuta. No, se on ollut kaikkea muuta kuin pakettimatkoja ja reissut eivät ainakaan ole vähentyneet.
Erinomainen postaus ja ainahan jollain on jotain sanottavaa, mutta en kyllä ymmärrä miksi tuollaisia pitää laukoa ääneen. Itse ainakin luen mielenkiinnolla juttuja paikoista mihin en olisi heti ensimmäisenä keksinyt lähteä, hankaluutena on vain tuo helposti syttyvä matkakuume… 🙂
Niin, kuukausi Balilla, päälle kolme viikkoa Malesiassa, viikko kotona ja pari viikkoa Intian valtamerellä. 🙂 En ole tainnut vielä kertoa… Mutta hyvä kun muistutit säistä! Ihan väärin meinaan on käydä vaikkapa Italiassa tammikuussa, koska siellä voi olla huono sää. 🙂 Minusta on niin mahtavaa, että otat muksut mukaan ja näette maailmaa yhdessä – vaikka sitten niissä samoissa paikoissa.
Minä matkustan myös enimmäkseen väärin. Vääriin paikkoihin, business-luokassa ja liian paljon. Yritän pitää matalaa profiilia, mutta se ei aina onnistu. Olen tykästynyt Thaimaahan ja se on aivan väärä kohde, liian helppo sanoi kerran yksi. Malediivit ovat taas liian ökypaikka, ei minulla pitäisi olla varaa moiseen. Pariisi oli oikea kohde, mutta siellä tuli tehtyä vääriä asioita, en käynyt Louvressa ja halusin nähdä Eifel-tornin, junttimaista. Lontoosta kuuluisi tykätä, mutta kun en tykkää. No, matkustelen onnellisena vääriin paikkoihin jatkossakin.
Ai sinäkin olet väärin matkustaja? Tervetuloa kerhoon! Mutta kiva on kuulla, mitkä paikat omieni lisäksi ovat vääriä ja mitkä oikeita. Tuo ”liian helppo” on ihan huippu. Kiinnostaisi tietää, millainen tyyppi tuollaisen sanoo. Kun minua kritisoidaan rahasta, totean, että omillani menen, sinne menen, mihin rahat riittävät. Paljon on sellaisia paikkoja, joihin minulla todellakaan ei ole varaa.
Loistava postaus, ansaitsisi aplodit meiltä päin!
Voi kyllä, tätä kuulee ja niin useasti. Onneksi olen sitä ikäluokkaa joka on alkanut löytämään omatoimimatkailun ja matkailee myös reppureissaten. Jälkimmäinen ei ole ehkä ihan minun juttu, mutta omatoimista sekin.
Väärin on se, että liian usein. Miten siinäkin ihminen voi kasvaa kun kokoajan saa kaiken mitä haluaa? Miten sitten voi vanhempana tyytyä mihinkään jos parikymppisenä näkee jo ”kaiken”? On todella hankala koittaa selittää ihmiselle joka on käynyt elämässään kerran Pariisissa ja kerran Kanarialla, ettei tästä maailmasta matkakohteet lopu ihmisiässäkään. Matkailu se on joka kasvattaa. Omalla tavallaan tietenkin. Ihan sama matkustaako luksustyyliin vai budjettihinnoin. Minä en myöskään käy kampaajalla, ja vaatekaupoissakin harvoin. Baareissa istuminen on todella harvinaista. Näitä asioita ei kuitenkaan katsota kieroon. Jos kuitenkin tuhlaan kaikki rahani reissuihin, se on vain niiiiin väärin, koska ei muilla ole muka mahdollisuuksia.
Ihanaa että kirjoitit tästä, minä en uskaltaisi. 🙂
Kiintiöni kritiikkiä tuli täyteen. Siksi oli avauduttava. Mutta tuo on jo ihan käsittämätöntä, että et voi kasvaa kunnon aikuiseksi, jos reissaat. En mä kestä! Kateus voittaa kiimankin, kuten Tämä matka -blogin Annalla on tapana sanoa.
Mahtavasti kirjoitettu! Itse olen tällä hetkellä Bulgariassa vaihdossa ja tuntuu, että sekin herättää ihmetystä tai ainakin kysymyksiä, että ei kai tämä ensimmäinen vaihtoehtoni ollut. No kyllä se oli, mitäs sitten?
En ole käynyt kovin eksoottisissa maissa ja noin puolet matkoistani on ollut valmismatkoja, mutta mitä sitten? Jokainen matkustakoot niinkuin tykkää, kunhan ei sillä aiheuta toisille haittaa. 🙂 Itse en ensimmäisenä olisi lähdössä osaan maista, joissa sinä olet käynyt, mutta silti arvostan persoonallisia valintojasi ja nostan hattua sille, ettei kaikki mene Kanarialle rantalomalle!
Hassua huomata myös se, miten kaltaiseni opiskelijat ihmettelevät, miten minulla on varaa matkustaa ulkomaille ”koko ajan” (noin 3-4 kertaa vuodessa). Muista asioista tinkimällä ja halvalla matkustaessa melkein mikä vaan on mahdollista.
– Venla / Breezes from my Atlas
Voin vain arvata, että Bulgaria hämmentää ihmisiä! Mutta jos ainoa tieto maasta on Mustanmeren rantalomat, ennakkoluulot ovat tavallaan ymmärrettäviä. Mutta miksi pitää tuollainenkin sanoa ääneen? Ja elämä todella on valintoja, opiskelijallakin. Ihanaa Bulgariaa!
Mahtava kirjoitus, hatunnosto. Hirveää mitä meininkiä teidän töissä on. Meillä ei ole noin paha tilanne todellakaan, mutta en minä ole huudellut kovin paljoa reissuistani koska ei muut matkusta niin usein kuin minä. Mietin tosiaan sitä mitä väärää minä matkoillani teen ja kyllä se on se lyhyt aika mikä porukkaa ihmetyttää. Silloin kun sitä lomaa ei ole paljon, niin ei vaikkapa Australiassa voi viettää aikaa viikkotolkulla. Risteilytahdilleni myöskin naureskellaan, mutta taitaapi se olla ihan huvittineisuutta 😉
Hups, tämä juttu sai aikaan melkoisen kommenttitulvan, ja olit jäänyt välistä.
Aika moni on nostanut esille tuon työkaverini tokaisun. Yhdestä tyypistä, yhdestä kerrasta oli kyse, ei siis työpaikan yleisestä linjasta, mutta juu, kertoohan tuo jotain – ehkä kuitenkin eniten vain siitä yhdestä sanojasta. Risteilyt ovat muuten aika paha myös. Nehän ovat sellaista ökyilyä. Juu ja yhtään ei naurata! Karibian bulkkilaivoista on kuitenkin luksus aika kaukana, ja tätä ilosanomaa olen blogissakin yrittänyt välittää.
Kiinnostava postaus. Ihmisillä on jännä tarve arvostella muiden ratkaisuja, liittyi ne sitten matkailuun tai mihin tahansa. Itse pyrin kunnioittamaan kaikkien ihmisten kaikenlaisia valintoja, mutta pakko myöntää, että joskus haksahdan itsekin arvosteluun (esim. viime vaalien lopputulokseen liittyen…). Itse en ole itse asiassa kohdannut arvostelua tai kummastelua matkoihini liittyen, paitsi joskus joku on ihmetellyt miten voi olla varaa (tänään söin 42 sentin nuudelipussin lounaaksi) ja joskus joku on kyseenalaistanut matkustamishalukkuutta ylipäätään, matkoista kun “ei jää mitään käteen”, kuten jostain fyysisestä esineestä. Mitä sitä nyt kukakin mistäkin saa. Itse koen saavani matkustamisesta ihan hurjasti, konkreettisilla tavaroilla taas ei ole niin väliä.
Ei kyllä tulisi mieleenkään arvostella kenenkään valintoja päin naamaa, mutta selän takana (hieman häpeillen myönnän ylimieliset ajatukseni…) saatan ihmetellä, miksi ihmiset haluaa mennä viikon tai parin lomalle jonnekin all-inclusiveen, näkemättä vilaustakaan kohdemaasta hotellialueen ulkopuolella. Mutta kukin tyylillään, eikä tuollainen all-inclusive-lomailukaan ole mitenkään multa pois. Ja ehkä meikäläiselläkin sen aika tulee joskus, mistä sitä tietää.
Mutta aika törkeetä jos on työpaikalla kielletty puhumasta! Tai en tiedä onko se törkeetä vai ehkä sittenkin vähän hupaisaa :). Taitaa kateus nostaa kollegalla päätään.
Joitain muotiblogeja selaillessani olen miettinyt, että tuonkin käsilaukun hinnalla tein viikonloppumatkan ja tuon hinnalla elelin niin ja niin kauan Thaimaassa. Että tosiaan kuka mitäkin mistä saa. Ei sillä, että minäkään olisin kauniiden asioiden yläpuolella ja jonkun käsveskan hinnan olisi voinut toki matkustaa. Kyllä minäkin hämmästelen all-inclusive-paikkojen viehätystä, mutta toisaalta jos olisi pari pientä lasta ja haluaisin pakoon ruoka-pyykki-siivous-rumbaa kotona, niin miksei! Mutta hassua on, jos elämä reservaatin ulkopuolella ei yhtään kiinnosta. Mutta en minä silti ehkä sanoisi, että väärin matkustettu.
All inclusive vaikkapa Marsa Alamin mahtavien sukellusvesien äärellä on loistava vaihtoehto! 🙂
Aamusukellus hotellin omasta rannasta, aamiainen, päiväsukellus, lounas, iltapäivän dyykki, illallinen… Päivän sukellusretki veneellä uusiin paikkoihin… Ei sen kummallisempaa kuin liveaboardmatka jossa asutaan viikko sukellusbotskilla. Tai majoittuminen jollain sukellukseen hyvin soveltuvalla pikkusaarella: Dimakya Filppareilla, Lankayan Sulu-merellä, Raya Yai Thaikuissa, Gili Air Indonesiassa…
Tai sama juttu Belekissä mutta golfaten.
Kun päivän mesoo auringossa vesiurheilun tai muun liikunnan parissa niin ruokapaikan etsiminen illalla ei aina jaksa innostaa, silloin usein tyytyy hotellin ravintolaan ennen kuin nukkumatti kutsuu joten siinäkin mielessä puolihoito tai All inclusive helpottaa elämää suunnattomasti.
Tykkään tuollaisesta varsinkin ”vanhoilla päivilläni”.
Toinen juttu on sitten se kun perheen kanssa reissattiin Kaakkois-Aasiassa viisikin viikkoa kerralla: Olen mm. ajanut Malesian mannerpuolen päästä päähän autolla, paikkoja katsastaen. Saarihyppely on kivaa, vaikka sen tekisikin lentäen ja maasta toiseen.
Yli 550 kohdetta plakkarissa – eikä yksikään vierailu ole ollut ”väärä”! 😀
En tiedä, miten määrittelet ”kohteen”, mutta eipä sillä väliä. Ihan parasta, että olet nauttinut kaikista! Tämän postauksen idea oli siinä, että minun matkani ovat MUIDEN mielestä väärin. Minusta kaikki enemmän kuin oikein. 🙂 Mukavia reissuja!
Melkein jo pitkän puurtamisen kasaama rasituspäänsärky parani tälle hekotellessa…
Äläs nyt, matkailu on vakava asia.
Mielenkiintoista! Minä en ole kyllä kuullut juurikaan paheksumista matkustelustani, tai ehkä se kaikki paheksunta on ollut samassa mytyssä ”milloin ihmeessä palaatte Suomeen ja kyllä se olisi hyvä lapsillekin asua Suomessa eikä ulkomailla, täällä kun on maailman parhaat koulut” -paheksunnan kanssa. Kai ne erilaiset elämänvalinnat sitten helposti ärsyttää joitain ihmisiä, en tiedä.
Joku paljon matkusteleva voisi kai moittia sitä, kun tykkään reissata Euroopassa ja löytää ihmeellisiä paikkoja täällä. En koe juuri tällä hetkellä mitään vetoa pitkiin lentomatkoihin ja aikaerorasituksiin, parasta olisi jos ei tarvitsisi lentää enää ollenkaan (nytkin lentoja tosin varattuna hmm…). Eli kai sitä sitä aina tekee asiat väärin jonkun mielestä, mutta ihan sama, jokainen tavallaan 🙂
Kyllä vain kaikissa valinnoissa voi olla jotain väärää. 🙂 Minäkin inhoan lentämistä, mutta tähän taudinkuvaan kuuluu, että koneeseen on hypättävä ja aikaeroissa kärvisteltävä. Mutta siis Eurooppahan on täynnä vaikka mitä jännää! Pitäisi itsekin enemmän koluta lähempänä.
Yksi väärin matkustaja joukon jatkoksi ilmoittautuu 🙂 Kiitos paljon hyvästä kirjoituksesta! Itse en ole tuollaista varsinaista täysin negatiivista palautetta saanut (kuin erittäin huolestuneelta äidiltä…), enkä onneksi myös mitään kieltoja puhua jostakin. Mutta kyllä monesti on tehty selväksi, että olen hullu, typerä, idiootti, kun matkustan kuten matkustan.
Toisaalta on tuo ”all-inc Kanarialle” jengi, joilta kuulee tulevansa 100-varmasti keikatuksi, sairastuvansa ja ylipäänsä on mahdotonta, että matka johonkin ”eksoottiseen” paikkaan voisi mitenkään onnistua. Sitten taas kun omat tavat ja mieltymykset eivät mene mihinkään helppoon lokeroon, tulee siitä ihmettelyä, jos toisella kertaa voin oikein äijjjänä matkata vain katsomaan urheilua ja istumaan hyvissä ravintoloissa ja toisella kertaa sitten ohjelmassa onkin ihan jotain muuta.
Tässä kun viimeisen puolentoista vuoden aikana takana on mm. Jordania, Marokko, Albania, Kosovo, Kambodza, olen kyllä erittäin onnellinen siitä, että olen jo aikoja sitten oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä pisaraakaan. Tai, no, äidin mielipiteistä täytyy vähän yrittää välittää, kun se tiedustelee onko siellä Jordaniassa kuinka paljon maantierosvoja…
Pää kolmantena jalkana kiertomatkalla riehuttuani aina välillä mietin, että pitäisipä seuraavaksi mennä viikoksi oikeasti all-inc-mestaan vain relaamaan. Sitten tulen järkiini. Ei sillä, että minusta niissä jotain vikaa olisi, mutta kun en millään viihtyisi huone-ravintola-allas-ranta-akselilla viikkoa. Minun äitini on jo lakannut ihmettelemästä. Ottaa vain kalenterin esiin ja kysyy, koska koira tuleekaan taas hoitoon ja koska haen pois.
Todella hyvä kirjoitus. Sulla on sana hallussa ja luin postauksen toistamiseen läpi ajatellen: ”Miksi pitää arvostella toisia!” Omasta mielestäni jokainen elää ja teker, miten parhaaksi näkee. Omasta elämästä saa nauttia. Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan ”sä teet väärin, kun..” Matkustaminen tuntuu välillä olevan tabu. Olen myös törmännyt tuohon ettei omista matkoista saa puhua, mutta sitten kuitenkin odotetaan tuliaisia. Sun postaukset ja reissut ovat kiinnostavia ja inspiroivia. Jatka samaan malliin! 🙂
Kiitti, Jenna. Ihmisen perusluonteeseen tuntuu kuuluvan tyytymättömyys ja arvostelu. Maailmanmatkaajissa mukana oleminen takaa mulle onneksi illan kuukaudessa, jolloin ei tartte puhua mistään muusta kuin matkoista, ja kukaan ei ajattele, että elvistelen.
Olipa hyvä kirjoitus! Olen myös muutaman kerran tainnut itse matkustaa väärin. Esimerkiksi Islantia moni ihmetteli, miten sinne nyt mennä, kun siellä on niin kylmäkin. Miksei johonkin lämpimään. Muuten eniten ihmetystä on herättänyt matkojen määrä. Toisaalta kävin todella harvoin ulkona syömässä, kannoin töihin eväät rasiassa, ostin maltillisesti uusia vaatteita ja kävin harvoin baareissa, mutta se ei vähentänyt ihmettelyä. Toinen oli se, miten voin olla ”koko ajan” lomalla. Toiset kun päättävät ottaa kaikki kesälomansa yhtenä pötkönä ja viettää sen mökkiä kunnostaen, niin minä pätkin lomiani sopivasti useampaan osaan ja lähdin matkoille. Sekin taisi olla väärin.
Sitten joidenkin hc-matkailijoiden kesken on ehdoton nou nou, jos menee pakettimatkalle. Menin kuitenkin viime vuonna yksin viikoksi Kreikkaan ja se oli ihan puhdas pakettimatka, joka irtosi edulliseen hintaan. Nautin siitäkin ihan yhtä lailla kuin muista matkoistani. Ainut ero oli se, että matkanjärjestäjän bussi kuljetti lentokentän ja hotellin välillä, joten jos joku tästä ylenkatsoo, niin sitten ylenkatsoo.
Juu, Islannissa on liian kylmä, lomallahan kuuluu auringon paistaa ja tyypin maata rannalla. Ihan muutaman kerran piti myös selitellä Grönlantiin menoa. Aika hyvä vastaus kysymykseen, miksi menet johonkin ihme paikkaan, on, että on koska se on siellä. Siihen on paha sanoa vastaan. 🙂
Hyvä Annika, tosi hyvä postaus!
Nyt täytyy todeta, että olen itse ollut todella onnekas, ettei minulle ole tullut juurikaan tuollaista päänaukomista kohdalle. Tuo on ihan järkyttävää, että joku kieltää sinua puhumasta matkoista töissä? No, tiedät varmaan itsekin mistä kiikastaa…. Multa olisi varmaan päässyt tuossa kohdassa sammakko suusta, kuulostaa kyllä tosi erikoiselta tämä kollegasi!
Itse puhun reissaamisestani nykyään niiden ystävieni kanssa, joiden tiedän olevan aiheesta kiinnostunut. Näin vaihdetaan molemminpuoleisia kokemuksia ja keskustelu on antoisa. Toisaalta sitten, olen kokenut muutaman ystäväni (siis ihan ystävä, ei kaveri) taholta sitä ettei reissukuulumisia kysellä juuri ollenkaan, vaikka olisin juuri tullut 3vk reissulta jostain kaukaa. Olen oppinut olemaan liikaa puhumatta reissaamisesta, siitä saattaa monet ajatella helposti että ”kehuu” (vaikkei todellakaan ole tarkoitus, kun matkustaa paljon niin se nyt vaan on luonnllinen osa elämää) ja siten on parempi olla hiljaa. Tää on hankala juttu kokonaisuudessaan.
Jokainen yleensä puhuu itselleen tärkeistä asioista, kuka lapsista, työstä, autoista, leffoista, kirjoista, matkoista… Vain yksi tuntuu olevan muista pahempi. 🙂 Usein puhun vain, jos joku kysyy tai jos muut puhuvat matkoista.
Höh no kuulostaapa tympeältä meinigiltä työpaikalla 🙁 Mä kun olen matkailualalla töissä, niin harvemmin kuulee mitään vastaavia kommentteja. Tosin yksi tuli yllättäin ihan viime viikolla, kun mainitsin että taidan pyörähtää Uruguaissa mutkan Argentiinan matkalla, niin yksi (meistä vähiten matkustanut) tuhahteli, että no mitä sitä nyt sinne tuommoiseen menneisyyteen jumittuneeseen paikkaan kannattaa mennä. Tulikin sitten heti vasta kommentti toiselta työkaverilta, joka siellä oli käynyt, että no ehdottomasti kannattaa ja perään litania syitä miksi 😀
Myönnän, että itseäni ei Itä-Eurooppa hirveästi kiinnosta omana matkakohteena, mutta tykkään kuitenkin lukea sun ja muiden juttuja paikoista, joihin itse en ole ainakaan vielä menossa. Ei se, etten itse sinne ole menossa heti pian, tarkoita sitä, etteikö siitä voisi olla kiinnostunut, kun joku muu siellä käy 🙂
Jokaisessa paikassa on suunnattomasti syitä matkustaa. Ehkä sen oppii ymmärtämään vasta, kun on jonkin verran kierrellyt.
Ota nyt seuraava huumorilla – ja ehkä se viinilasi kourassa – mutta, kuten tiedät, olemme moneenkin otteeseen hiukan keskustelleet tästä maabongauksesta, niin iso osa näistä luettelemistasi ”väärin niin tai näin” on osaltamme mielestäni tullut taklattua siten, että kun itse ja työkaverit tietävät, että menemme enimmäkseen aina uuteen maahan ja etsimme sitten meille sopivan tavan kulloinkin sinne matkustaa, niin kukaan ei ihmettele mitään, ei kohdetta eikä tapaa. Ihan kuin meidän matkustusharrastus olisi jotenkin ihan eri juttu kuin se, että joku pohtii, että lähtisikö Madeiralle vai Kanarialle. No ehkä se onkin. Mutta meille sopiva.
Tuosta, että työpaikalla jostain ei olisi sopivaa puhua, niin olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että aika outo työyhteisö!
Minulle ei oikein auennut, mitä ajoit takaa. Minulle on oikeastaan aivan sama, mitä kukaan tekemisistäni ajattelee. Kunhan halusin avata, kuinka tahvoja kanssaihmiset useinkin osaavat olla – myös minä. 🙂
Mahtava kirjoitus! Pystyn itsekin samaistumaan moneen mainitsemaasi kohtaan. Tuollaiseen kommentointiin en ole kuitenkaan työpaikalla/lähipiirissä törmännyt. Tosi raivostuttavaa, voin vain kuvitella!
Hyvä, ettet ole. Mutta nyt tiedät, mitä saattaa olla edessä. 🙂
Aplodeja! Rohkea ja hauska kirjoitus! Nauratti moneen kertaa – kiitos. Olen itse viime aikoina tutustunut bulgarialaiseen tyyppiin ja hänen kertomuksiensa vuoksi se on nyt myös matkalistani kärjessä. Hipsinkin tästä lukemaan sinun kirjoituksiasi aiheesta 🙂
P.S. Työkaverisi on pösilö…
Kiitti, varsinaisesti en ajatellut juttuani huumoriksi, mutta mahtavaa, jos siitä on saanut myös viihdettä. Toivottavasti olen Bulgaria-jutuissa saanut välitettyä edes osan siitä hyvästä fiiliksestä, joka minulle maasta jäi.
Mielenkiintoinen postaus! Inhottavaa, että tuollaisia kateellisia ihmisiä löytyy 🙁
SIlmiini särähti tämä kohta tekstistä: ”Edelleen kuitenkin kannustan omatoimimatkailuun, koska valtaosaan paikoista pääsee itse järjestämällä huomattavasti halvemmalla, ja harvassa ovat paikat, joihin ei omatoimisesti voisi mennä. Mutta eihän siinäkään mitään väärää ole, jos haluaa maksaa ylimääräistä. Minulla ei sellaiseen tuhlailuun ole varaa.”
Juuri tällainen ajattelutapa tappaa palvelun. Jos ei ole varaa tai halua maksaa saadakseen palvelua (oli sitten kyseessä pakettimatka tai vaikkapa ravintolassa käynti), niin ei kannata valittaa jos sitä ei saa myöskään niillä aloilla joilla sitä haluaisi saavan. Toki, jos sitä palvelua ei tarvitse, miksi siitä maksaakaan, mutta en ajattelisi pakettimatkojen maksavan ”ylimääräistä”. Se, että kaikki on usein helpompaa kuin omatoimimatkalla, maksaa. Se, että matkanjärjestäjällä on velvollisuus korvata mahdolliset puutteet, maksaa. Se, että kohteessa on lomailijan apuna ammattitaitoinen suomalainen henkilökunta, maksaa.
Jokainen matkustaa tavallaan (ja maksaa siitä, mitä tarvitsee), mutta pakettimatkojen hinnoittelussa on myös jotain perää. Eron huomaa viimeistään sitten, jos jokin menee lomalla vikaan. Sitten tajuaakin, kumpi matkustustapa on tuhlailua.
On erilaisia tapoja matkustaa. Minä en maksa ns. helpoissa kohteissa matkatoimistolle, koska en koe siihen mitään tarvetta. Silloin maksaminen on minun mielestäni ylimääräistä. Sen sijaan mielettömän hienot Afrikan-reissut ovat olleet matkatoimiston järjestämiä, ja niistä elämyksistä maksaminen oli kaiken arvoista. Jos joku haluaa maksaa palvelusta, jota oikeastaan ei tarvitse, voi niin tehdä, mutta en lähtisi syyttämään sellaista, joka ei maksa. Minulla ei ole mennyt mitään niin pieleen, että olisin joutunut matkustustapaani katumaan. Ja tähän asti säästämilläni tuhansilla ja tuhansilla euroilla pystyn aika vaivatta kattamaan monta juttua – jollei hyvä vakuutus korvaa. 😉
Loistava kirjoitus! Osittain huvittava, mutta myös hämmentävä. Hämmentävä sen takia, että joku tosissaan kieltäisi matkustamisesta puhumisen – tai mistä tahansa muusta asiasta. Itsekin olen onneksi selvinnyt aika vähällä – mitä nyt nuorempana joutui kestämään niitä kateellisten (baareissa juoksijoiden) ”pappa betalar” -heittoja. Onneksi nykyään kaveriporukasta löytyy vähintään yhtä paljon matkustavia.
Raha-asiaa en halunnut ottaa ollenkaan puheeksi, mutta kyllä vain sekin aika ajoin nousee jossain esille. Onhan noita kyselijöitä, millä rahalla matkustan. Omilla ja puolison, vastaan. 🙂
Hyvä kirjoitus! Oikein tai väärin, kunhan matkustaa! 🙂
Ja jos ei matkusta, antaa sellaisen reissata, joka haluaa. 🙂
Haha, hyvä kirjoitus! Osittain olen samoihin juttuihin törmännyt joko omassa tai ystävien elämässä… On se kyllä kumma juttu, mikä saa ihmiset ajattelemaan noin. Elämä ja asiathan on priorisointi juttuja, ja toiset nyt vaan tykkää sitten vaikkapa matkustaa. You go girl! 🙂
Niinpä niin, mikä tekee matkustamisesta erilaista kuin mökkeilystä, veneilystä, puutarhanhoidosta, golfaamisesta, hevostelusta? Kaikki voivat olla aikaa ja rahaa vieviä ja viedä tekijänsä koko sielun mukanaan.
Mielenkiintoinen teksti! Ja heti rupesin kadehtimaan muun muassa palmusunnuntain jumista kallion sisässä :D. Itse kuulen arvostelua eniten juuri päinvastaisista asioista. Minä reissaan liian tavallisissa kohteissa ja pysyn ihan liian kauan paikallani yhdessä kohteessa. Ihmisiä on vaikea miellyttää omalla matkustamisellaan. Ihmisiä on toisaalta vaikea miellyttää ylipäätään missään asiassa. Siispä, jatka samaan malliin. Sillä vaikka jatkaisit mihin tahansa malliin, niin se tuskin olisi arvostelijoiden mielestä oikea malli :).
Nyt kiinnostaa! Millaiset kohteet ovat ”liian tavallisia”? Oikeesti, mä en kestä. Kuten sanoit, teki niin tai näin, varsinkin paljon matkustava taitaa matkustaa aina väärin.
Huikea postaus, paras minkä tänään lukenut! Toisaalta itse olen kyllä huomannut sen, että usein nämä ”väärin paikkoihin” suunnatut reissut kiinnostavat ihmisiä enemmän – tosin kommentilla että ”itse en uskaisi sinne matkustaa”. Ja itsellä kun moniin tällaisiin kohteisiin on ollut vielä lapset mukana, niin johan siinä on keskusteluja saatu aikaiseksi niin sukulaisten kun tuttujen kesken 😀
Meitä väärin matkustavia on paljon. Melkein jokainen tähänkin ketjuun osallistunut on saanut siitä osansa edes jollain tavalla. Muu kuin kerran kesässä Välimerelle ja ehkä talvella Thaimaahan -systeemi tuntuu olevan väärin.
Tää oli hyvä juttu. Luinkin tän jo eilen, mutten ehtinyt vielä kommentoimaan. Mä oon töissä suurimmaks osaks lakannu puhumasta mun matkasuunnitelmista koska moni siellä ei niitä yksinkertaisesti vaan ymmärrä. Mun mielestä jokainen matkustaa omalla tavallaan ja omanlaisiin kohteisiin, eikä sitä tarvitse sen kummemmin muille perustella. Musta on niin ihailtavaa että sä seuraat omaa reittiäs ja uskallat ja haluat lähteä melkein ihan mihin vaan. Mä tiedän hyvin tarkasti mitä haluan tehdä matkoillani, enkä koe mitään vääryyttä siinä etten välttämättä halua tehdä sitä samaa mitä muut tekee omilla matkoillaan. Esim. en liiemmin välitä hotelleista, turistikohteista, museoista jne. Jotenkin tiedän aika voimakkaasti mitä mä haluan matkoiltani, ja se on sellanen mielentila että jos haluan jonnekin niin sitä ei voi kukaan tai mikään mun mielessä muuttaa. Matkustan mieluusti samoihinkin paikkoihin jos oon joskus niihin tykästyny, enkä koe sitä mitenkään oudoksi.
Kun olin vaihtamassa blogia uudelle alustalle ja mietin nimen vaihtamista, yksi olisi ollut Viemutminnevaan. Kertonee tosiaan omasta suhteestani maailmaan. 🙂 Siinä missä minä menen hotelliin ja museoon, menet sinä luontoon. Kaksi erilaista tapaa, mutta molemmat täsmälleen yhtä oikeita (tai vääriä).
Äh, mä olen oppinut antamaan piupaut elämässäni muiden mielipiteille. Aina tekee jotain jonkun mielestä väärin. Jos elämäänsä alkaa elämään muiden ehdoilla tai muiden mielipiteiden mukaan, on tuskin koskaan itse onnellinen.
Monet on kauhistelleet varsinkin lapsen raahaamista maailman eri kolkkiin. Me taas ollaan ajateltu asia niin että lapsia syntyy kaikkialle maailmassa ja jotenkin ne useimmiten siellä pärjäävät, miksi siis meidänkin lapsi.
Antaa kaikkien kukkien kukkia myös tässä asiassa!
Ehkä annoin väärän kuvan tekstissäni siitä, että antaisin muiden mielipiteiden vaikuttaa. Ainoastaan töissä vähensin puhumista ja lakkasin tuomasta tuliaisia. Oikeastaan ”vääristä” kohteista jupiseminen antaa vain kimmoketta kiertää vielä enemmän näitä ihme kohteita. 🙂 Oma elämä, omat valinnat.
Tietenkin matkustaminen lapsen kanssa on erilaista kuin kahden aikuisen, mutta kuten sanoit, lapsia on kaikkialla maailmassa, ja te epäilemättä kuitenkin asutte ja elätte reissussakin oloissa, joissa suurin osa maailman lapsista ei elä. Tarkoitan siis sitä, että oloissa ei ole mitään kauhistelemista. Eihän lapsi tarvitse kuin rakastavat vanhemmat ja ravintoa, noin karkeasti.
Mielenkiintoinen postaus ja näkökulma! Ja wow, oot ehtinyt kyllä reissata aika paljon 😀 Mun mielestä jokaisella pitää saada olla se täysin oma tyyli matkustaa, joillekin se on joka vuosi samassa kohteessa, joillekin uusien maiden näkeminen ja joillekin uusien kokemusten etsiminen samoista kohteista. Kukin kuitenkin tyylillään. Itse kuulun niihin, jotka ei välttämättä aina kaipaa uusia kohteita, koska monesti tulee haaveiltua paluusta esim. Australiaan ja nyt Hongkongiin. Oma työni on niin 100% matkailupainotteista, että kukaan ei oikein pääse ihmettelemään tai kyseenalaistamaan, mutta aika oudoltahan se tuntuu, että sitä joku meistä väärin matkustaisi. Jatka siispä samaa rataa 😀
Olenhan minäkin tässä jo ehtinyt seitsemän kertaa Venetsiaan… Vaikka kulkijan tauti onkin, rakkaudet ovat ikuisia. 🙂 Kyllä vain minustakin jokaisella pitäisi saada olla oma tyylinsä matkustaa – tai olla kokonaan matkustamatta (sekin kuulemma on vaihtoehto?)
Oho, onpa täällä kommentteja.
Mullakin on ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään matkoista ja kyseessä jopa läheisempiäkin ihmisiä kuin työkaverit. Toinen ryhmä on se, jotka kysyvät millaista olij a, jos innostuu kertomaan enemmän kuin yhdellä lauseella, vaihdetaan puheenaihetta tai lähdetään pois tilanteesta.
Mäkin sain reilu 10 vuotta sitten kommenttia, että miksi te siellä Itä-Euroopassa käytte, kun lännessäkin on paljon paikkoja.
Mielenkiintoisia tosiaan ovat noikin reaktiot, jos erehtyy sanomaan, ettei erityisesti tykännyt Roomasta tai ennen kaikkea Pariisista.
On noissa sun matkakohteissa paljon sellaisia, joista minä en ole kiinnostunut. Toki niistäkin olen lukenut.
Pääasia kuitenkin on, että me jokainen elämme omaa elämäämme niin kuin parhaimmaksi näemme. Toisten arvojen mukaan eläminen ei mua todellakaan kiinnosta.
Kukin taaplaa tyylillään. Go for it eli tee juuri niin kuin itse haluat.
Juu, olen käynyt 101 maassa. Jollei ole sairastunut näin pahasti kulkijan tautiin, varmasti joukossa on sellaisia, jotka eivät kaikkia kiinnosta. En vain ymmärrä, miksi sellaista kenenkään pitäisi kovaan ääneen sanoa. Toisaalta mitä sitten, vaikka sanoisi – riittäähän, että minä olen niistä nauttinut!
Mulle tuli ihan uutena juttuna tämä ”väärin matkustaminen”. Kommenteista päätellen moni muukin on törmännyt tähän ongelmaan, joten olen ilmeisesti melko onnekas matkailija. Tai sitten tulisen temperamenttini vuoksi arvostelijat ovat pitäneet suunsa supussa! 😀 Hauska aihe ja kirjoitus. Työyhteisöäsi ajatellen on vaan pakko kommentoida, että jokainen meistä tekee oman valintansa sen suhteen, mihin omat rahansa käyttää. Monella on se harhaluulo, että paljon matkustavat ovat jotenkin etuoikeutettuja ja rikkaita. Eihän se niin ole, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Me vain teemme tietoisesti sen valinnan, että käytämme säästetyt pennoset reissaamiseen, kun joku toinen käyttää ne johonkin muuhun. Siksihän tässä elämässä töitä painetaan niska limassa, jotta sen saadun palkkion voi käyttää juuri siihen, mitä eniten rakastaa. Olkoon se sitten matkailu tai vaikka jäätelö. Tsemppiä työviikkoon! 🙂
Loistavaa, jos sinä et ole meitä väärin matkustavia. 🙂 Kyllä minä koen todellakin olevani etuoikeutettu, kun voin matkustaa. Mutta kuten sanoit, elämä on valintoja. Tämä on minun valintani. 🙂
Upeita kuvia! Oot käynyt mahtavissa paikoissa! Me ei olla käyty kovinkaan eksoottisissa kohteissa, mutta pienituloisena lapsiperheenä saadaan kyllä myös kuulla ihmeellisiä kommentteja matkustamisesta. Kun eihän pienten lasten kanssa voi matkustaa, eikä varsinkaan vauvan!! Siitä myös valitetaan, että miten meillä voi olla varaa kun ei parempituloisillakaan perheillä ole. Ja tämä: Miten niin sulla ei ole varaa hienoihin kenkiin jos teillä on varaa matkustellakin koko ajan?! No, siksipä juuri 🙂
Niin, niiden kenkien hinnalla saa lennot yhdelle, kahdelle tai koko perheelle – riippuen kengistä. 🙂
Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti! Mä en ole vielä saanut matkustelusta sen suuremmin kommentteja, muista sitten enemmänkin, toisten ihmisten elämäntapoja kun on niin helppo arvostella. Kaikki parhaat pointit onkin tullut jo esille muissa kommenteissa mutta halusin siltikin vaan kommentoida tätä hyvää tekstiä 🙂
Niin, väärin eletty. 🙂
Minäkin matkustan väärin. Perisyntini ovat etenkin Itä-Eurooppa, jossa luonnollisesti heti maahan tullessa turisti ryöstetään, raiskataan ja viedään vielä elimetkin. Toinen perisyntini on autolla matkustaminen. Osin käytännön syistä ja osin oman tieni kulkijana matkustan autolla ajellen pitkin Eurooppaa. Siinä(kään) ei kuulemma ole yhtään mitään järkeä. Ja joskus matkustan myös liian usein, siinä vaiheessa kun saman vuoden aikana olin tekemässä jo kolmatta tai neljättä matkaa Baltiaan Viroa pidemmälle niin epäiltiin jo salakuljettajaksi ja ties miksi. Väärin tai ei niin minä kuitenkin nautin tavastani matkustaa.
Taas opin uusia syytöksiä! Mahtavaa, kuinka väärin sinäkin matkustat! Eipä ole kukaan salakuljettajaksi sentään vielä sanonut, vaikka joinain vuosina matkoja ollut toista kymmentä. Osaatko sanoa, mitkä olisivat oikeita tapoja, koska lentäminen on tietty pahasta mutta jos autoilukin on? Fillarilla Eurooppaan?
Fillarilla matkustaminen tyrmättäis varmaan liian erikoiseks ja epäiltäis ehkä mielenterveyttäkin 🙂 Ehkä sohvamatkustaminen olis se nykyajan hyväksytty tapa matkustaa, silloin olis kaikilla samat mahdollisuudet, ei tuhottais ympäristöä, eikä loukattais toisia kulttuureitakaan…
Mutta aina on jollakulla uudemmat härpäkkeet, joilla surffailla ja nojatuolimatkailla. 😀
Erittäin hyvä kirjoitus! Itse olen löytänyt matkailun ilon vasta vanhempana ja on aika tyrmäävää, kuin paljon matkustelusta puhuessa törmää asenteeseen ”toisilla sitä on varaa” ja ”kaikilla ei ole mahdollisuutta”. Toki kaikilla ei oikeasti ole mahdollisuutta, en ole itsekään kultalusikka suussa syntynyt, mutta nämä kommentit tulevat hämmentävän usein ihmisiltä, joilla on iso omakotitalo ja/tai uusi auto, kalliit harrastukset, varaa shoppailla, käydä kampaajalla joka kuukausi tai juosta jatkuvasti baarissa juhlimassa. Tällöinhän kyse ei ole siitä, etteikö olisi varaa, vaan ne varat vain halutaan käyttää johonkin muuhun kuin matkusteluun.
Omaan päähän ei mahdu kuinka on hyväksyttävää ja normaalia arkea leikkauttaa ja värjäyttää hiuksensa kampaajalla lähes joka kuukausi ja kuluttaa siihen 10*130e = 1300e/vuosi, mutta 400 euron omatoimimatka on jo pröystäilyä.
Itse valitsen toisin, matkat ja niistä saadut kokemukset tekevät elämästäni rikkaamman kuin yksikään uusi auto tai hieno kampaus voi koskaan tehdä.
Nimeomaan elämä on valintoja. Myönnän, että ihan kamalasti en matkailun vuoksi joudu tinkimään. Minulla on talo, auto on menossa vaihtoon jne., mutta pienistä puroista matkakassakin kertyy. Esimerkkisi kampaajakäynneistä on osuva. Minulla loistavat harmaat ohimoilla… Suurimmalla osalla työssä käyvistä olisi kyllä jonkinlaiseen matkailuun halutessaan varaa. Kuten sanoit, ei kaikilla, mutta suurimmalla osalla. Mutta jos se ei ole tärkeää, kuten meille maankiertäjille on, silloin tekee muita valintoja.
Niinhän se on, että mitä tahansa muiden (omista valinnoista poikkeavia) valintoja voi arvostella, tai sitten yrittää ottaa muiden erilaiset ajatukset rikkautena. Minua ei ole syytetty erityisesti väärin matkustamisesta, ehkäpä senkin vuoksi että kerron matkoista ja ylipäänsä puhun ja kuuntelen matkustamisesta aina niin innoissani, ettei kukaan kehtaa kommentoida siihen mitään negatiivista 😀 Rahojensa laittaminen matkustamiseen usein ja pitkään on kai kuitenkin yhä sen verran harvinainen valinta, etteivät kaikki vaan sitä ymmärrä. Onneksi niin voi kuitenkin tehdä, ja nauttia kaikesta mitä siitä saa, riippumatta muiden mielipiteistä.
Mukavaa, että sinä matkustat oikein. 🙂 Mietin vähän, kenelle puhun ja mitä. On ihanaa, jos on juttukaveri, jonka kanssa voi intoilla ihan täysillä.
Säästä, säästä voi puhua ihan missä vaan. Kenellekään ei tule paha mieli ja kaikki voivat osallistua.
Itse olen selvinnyt hyvin helpolla tässä värin matkustettu -mielessä. Muistan vain muutaman kommentin, joissa liiallista matkustusvauhtiani on kritisoitu. ”Mitä järkeä on edes mennä johonkin jos olet siellä vain jokusen tunnin?” Aina on järkeä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että muutaman tunnin kierroskin jossain paikassa on valtavasti enemmän kuin se, ettei ole nähnyt paikkaa lainkaan. Mutta toisaalta tunnustan myös, että omat reissuni omaavat jossain määrin maanisia piiteitä. Tämä juuri päättyväkin on kestänyt lähes puoli vuotta ja ollut käytännössä koko ajan liikettä.
Itä-Eurooppa, pitääkö joku (järkevä ihminen) sitä oikeasti vielä epäilyttävänä kohtena? Näin juuri Afrikan halki matkustaneena voin todeta. että Bulgariakin oliIhan kuin kotiinsa olisi tullut. Mutta niinhän se on, kaikki on suhteellista ja riippuu siitä, mihin vertaa.
Minä mielelläni näen paikkoja pidempään, mutta eipä ole sinunkaan tapasi väärin. Nyt kun käytyjä maita on 101 ja reissukilsoja takana aika paljon, olen huomannut haluavani olla pidempään yhdessä paikassa, tutustua vähän enemmän. Mutta ehdottomasti kaksikin tuntia on enemmän kuin ei yhtään!
Pitkäaikainen lukija kommentoi nyt ensimmäistä kertaa 🙂 Meille on monet kerrat kommentoitu matkustamisesta, että maksaisitte tekin asuntolainaanne tuolla rahalla! Hittoako se kenellekään kuuluu toisten lainat ja matkat. Ja en edes viitsi aloittaa lapsettomuutemme taivastelemista….
Mutta asiaan, Itä- Eurooppa ja vanhat neuvostotasavallat ovat aivan aliarvostettuja, kannattaisi monen ihmettelijän tulla tähän päivään sieltä 80- ja 90- luvulta. Mitä tulee pakettimatkoihin, niin esim. monille Kreikan saarille ainoa tapa päästä suoralla lennolla, on valmismatka. Arvostamme tätä tämänikäisinä (40+), ne toista vuorokautta kestävät yhdensuuntaiset matkat olivat ihan jees ”silloin joskus”, mutta enää ei kiitos. Toisaalta, pitkä viikonloppu Bakussa oli tosi jees.
Kiitos vielä blogistasi, olemme saaneet siitä paljon iloa ja inspiraatiota. Keep up the good work!
Viltsu
Hei, ihanaa, että kommentoit! Ja ihanaa, että sinäkin elät elämääsi juuri niin kuin itse haluat! Sitku-elämää eläviä riittää. Matkustaa voi sitku asuntolaina on maksettu. Mitä jos tekee molempia? Minulla ei lainaa enää ole, mikä tietenkin mahdollistaa myös jokseenkin kaiken laittamista matkustamiseen.
Mielipiteitä on aina niin kovin monia. Kaikki luokittelu ja yleistys on aina typerää. Itse matkustan enimmäkseen väärin ja omaa polkuani tallaten . Jopa oikeisiin paikkoihin tehdyt matkat teen vastoin yleisiä odotuksia, itselleni oikealla tavalla – ja hyvä niin! Etiopia muuten kiinnostaa just nyt aika paljon.
Ajattele, oikeat paikat muuta väärä tapa. Sekin voi olla mahdollista. 🙂 Mutta en lakkaa ihmettelemästä, miten itselle oikea voi olla jonkun muun mielestä väärä. Eihän hänen tarvitse tehdä samoja juttuja!
Plääh, mä en jaksa tollaisia muiden matkustelujen ihmettelijöitä. Kateutta lienee suurin osa siitäkin puheesta… Itse muistan ikuisesti, kun lähdimme useita vusoai sitten ollessani lukioikäinen isäni työn vuoksi kesälomalle Albaniaan, niin naapurin setä ihmetteli, voiko sinne edes mennä kun eihän siellä voi edes syödä mitään. Ehdotti omien eväiden mukaan pakkaamista. 😀
Omia eväitä Eurooppaan? 😀 Osa kommentoijista matkustaa itsekin paljon. Siksipä minua vielä enemmän ihmetyttää!
Ihan huippu postaus! Huomasin täällä hymyileväni ja nyökettelevän päätä hyväksyvästi. Hirmuisen samoja ajatuksia! Vaikka emme ihan nuin moniin ”vääriin” kohteisiin ole matkustaneetkaan niin miksi ei? Pakettimatkoista sama fiilis. Why not, mutta silti mieluummin se omatoiminen ihan jo rahan säästämisen kuin senkin vuoksi, että omatoimisesti todennäköisesti näät ja koet enemmän. Ja en kestä mikä tyyppi sulla kollegana!!
Eipä ole mitään mun juttua kommentoitu niin kuin tätä. Tuntuu herättäneen reissunaisissa ja -miehissä ajatuksia. Kommenteista päätellen myös mm. omatoimimatkailukin on väärin. Teet niin tai näin, menee aina väärin päin. 🙂
Hauska kirjoitus! Itse asun Sveitsissä ja mieheni ollessa lentoyhtiöllä töissä, pääsimme matkustamaan stand-by statuksella ja nautimme todella paljon matkustamisesta. Noista sun vääristä matkakohteistakin on osa tullut nähtyä ja monta muuta. Onneksi täällä Sveitsissä ei kauhisteltu meidän matkustelua, mutta sitäkin enemmän sukulaiset ja ystävät Suomessa, huh-huh! Meillä oli silloin jopa tapana lähettää postikortteja, koska minustakin on kiva saada postikortti jostain lomalta. Mutta se aiheutti niin paljon paheksuntaa, että luovuimme korttien lähettämisestä kokonaan. Tosin nykyisin ei ihmiset muutenkaan taida kovin paljon kortteja lähetellä…
Oon vasta hiljattain löytänyt sun blogin, mutta tykkään tästä TOSI paljon! On ollut mielenkiintoista lukea sun juttuja esim. paikoista, joissa itsekin ollaan oltu tai joihin ollaan suunnittelemassa matkaa. Ja uusia matkaideoitakin olen saanut. Kiitos! 🙂
Postikortit on ihania! Lähetän enää aika satunnaisesti ja silloinkin sellaisille, joista varmasti tiedän, ettei tule turpaan. Taitaa olla niin, että toisille on väärin, tekee niin tai näin. Paras kai vain tehdä niin kuin itse hyvältä tuntuu. 🙂 Ja ihana kuulla, että olet tykännyt blogistani. Ihanaa kevättä sinne Sveitsiin. Olen kolmesti ollut ja tykkään maasta tosi paljon. Vain maan kalleus on harmittanut.
Minä olen pahinta lajia väärin matkustaja,sillä olen käynyt Israelissa 9 kertaa.Kaikki ns valmismatkoja,mutta viimeisillä kerroilla en ole ollut ryhmän mukana kuin kuljetuksissa ja hotellin ruokailussa.
No sinähän olet! Mahtavaa, että tunnustaudut ja liityt mukaan väärin matkaavien alati laajenevaan joukkoon. 🙂 Mutta nyt alkoi kiinnostaa: mikä sinua viehättää Israelissa noin paljon? Minäkin ehdottomasti siis pidin maasta, mutta noin suurta paloa ei herännyt. Hyvin voisin kyllä uudelleen mennä.
On sitä multa usein kysytty vaan en osaa eritellä sen kummemmin. Tiedän ihmisiä jotka ovat käyneet siellä vaikkapa 20 kertaa ja vastaus on sama. Siellä tuli heti tunne että nyt olen kotona. Jotkut vertaavat lapinhulluuteen.
Minä olen ollut Italiassa 18 kertaa. Ymmärrän siis hyvin, että johonkin maahan syntyy suhde, että sinne vain haluaa takaisin ja nähdä koko ajan enemmän.
LOISTAVAA!! Allekirjoitan joka sanaa!
Vähän tuulettelin ajatuksia…
[…] viikonloppuna Travellover-blogista mielenkiintoisen kirjoituksen väärin […]
[…] viikonloppuna Travellover-blogista mielenkiintoisen kirjoituksen väärin […]
– No missä sä nyt taas olit matkalla?
– Nouakchotissa.
– ??
– Se on Mauritanian pääkaupunki.
– ??
– Saharassa.
– Jaa. Mitä siellä oli?
– Ei siellä mitään ollut. Hiekkaa. Maitopurkkeja, joissa on kamelin kuva lehmän sijaan.
– No mitä ihmettä sä siellä teit?
– En oikein mitään. Kävelin ja kattelin paikkoja. Oli oikein kiva reissu.
Väärin matkustettu siis. Onneksi kukaan ei pakottanut juttukaveria matkalle mukaan. Väärin matkustettu oli sekin viikonloppu, kun perjantaina lähdin töistä suoraan lentokentälle ja hyppäsin New Yorkin-koneeseen vain palatakseni duuniin taas maanantaiaamuna suoraan Seutulasta (Finnairin äkkilähdöt olivat mainio juttu, sääli kun lopettivat ne). Ei kuulemma yhtään mitään järkeä. Minusta se viikonloppu oli aivan mahtava.
Ja väärin matkustettu on tietysti sekin, että kerran vuodessa lähden Las Palmasiin, asun joka kerta samassa hotellissa, syön samoissa ravintoloissa, valitsen jopa samoja ruokia (on muuten hyvää!). Tekee niin tai näin, yleensä se on jonkun mielestä väärin. Olkoon. Minähän siellä matkalla olen, ja omasta pussistani maksan.
Niin että matkustetan vaan jatkossakin ihan väärin, ja nautitaan siitä!
Tunnustan! En olisi Nouakcotia osannut kartalle laittaa! Hyvä vastaus muuten kysymykseen, miksi menet sinne tai tänne on, että koska se on siellä. Ei muuta perustetta oikeastaan tarvita. Suurin osa maailman paikoista on näkemisen arvoisia – ihan vain, koska ne ovat olemassa. Olet vissiin reissannut aika paljon, jos Mauritaniaankin olet päätynyt! Mahtavaa!
Ihan äkkiseltään en näe minäkään järkeä viikonlopussa New Yorkissa pitkien lentojen vuoksi, mutta toisaalta pienikin matka on parempi kuin ei matkaa ollenkaan, että sen puoleen miksi ei, jos vain on mahdollisuuksia!
Väärin matkustaminen on niin helppoa. Aina tosiaan on jonkun mielestä väärin: milloin liikaa, liian vähän, liian kauas, liian lähelle, liian outoon tai liian tuttuun paikkaan. Minä en ainakaan lähtisi tuollaiselle matkalle! No, sehän ei ole minun matkojeni mittari. 🙂 Omillani ostan, tapaan sanoa. Paitsi silloin, jos teen yhteistyötä hotellien, matkailutoimistojen tai muiden kanssa. Sekin on väärin, ehdottomasti. Paras oli yksi nillittäjä viime kesänä: olisi tuokin yhteistyö pitänyt tehdä jonkun sellaisen kanssa, jolla ei itsellään olisi ollut varaa. Sellaisten blogeissahan yleensä on yhteistöitä 5-tähden hotellien kanssa. 🙂 Nautitaan reissuista, jokaisesta väärinkin matkustetusta!