Olemme aika usein olleet vuodenvaihteen jossain reissussa. Useimmiten olemme jääneet viettämään iltaa omalle hotellille, esimerkiksi Singaporessa söimme ensimmäisen kerran eläissämme waiguhärkää ja jatkoimme iltaa allasbileissä. Dohassa illallinen Intercontinentalin ravintolassa ei oikein vastannut kallista hintaansa. Tunnelma oli välitön ja leppoisa, henkilökunta mukavaa ja palvelualtista, mutta 120 euroa ruokailijaa kohden tarjotusta ruoasta ja lasillisesta kuohuviiniä oli ylihinnoiteltua. Olimme kuitenkin heränneet niin myöhään varaamaan pöytää, että hotellin ravintoloista tilaa oli enää tässä yhdessä (kalleimmassa). Timeoutdoha-sivustolla oli noin 40 eri suositusta illallispaikoiksi, ja koska kaikki olivat kansainvälisten hotellien ravintoloita, oli helppo ratkaisu jäädä kotikulmille.
Taas käytin aikaani lomamatkojen suosikkitoimintaani: ihmisten tarkkailemiseen. Minulla oli suora näköyhteys seurueeseen, jonka henkilösuhteita arvuuttelin. Ihan parasta viihdettä! Tämä seurue oli selvästi paikallisia, tai ainakin islaminuskoisia vaatetuksesta ja tavoista päätellen. Kun muut kippistelivät kuohujuomalaseilla, tälle joukolle tarjoiltiin appelsiinimehua, mutta erilaisuudestamme huolimatta mahduimme samaan ravintolaan mainiosti. Alkoholipolitiikkahan on Qatarissa varsin tiukkaa. Jos mielii maljaa kuohuvalla nostaa, on mentävä kansainvälisten hotellien ravintoloihin. Muualla ei anniskella teetä (tai kahvia) väkevämpää, jollei vesipiippua sellaiseksi lasketa. Piippujen poltteluhan on hyvin tavallista, ja arabimaissa näyttää olevan aivan oma ammattiryhmänsäkin: miehet, jotka pitävät yllä hiilten hehkua padassa ja vaihtavat punaisena hehkuvia hiiliä polttelijoiden piippuihin.
Toiveikkaina ajattelimme pääsevämme hotellin yökerhoon jatkamaan iltaa, mutta toive oli turha. Jäimme aulan baariin. Siinä olimme aitiopaikalla katsomassa – ainakin minulle – aivan uutta uudenvuodenperinnettä: ilmapallojen rikkomista.
Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt joltakulta kysyä, mikä pallojen särkemisen tarkoitus on. Yksi pallo rikottiin lähes vasten kasvojani, mutta paukauttaja vain hymyili. Tuottaako rikkominen onnea? Tietääkö joku?
