Hiljainen Sagres, vilkas Lagos ja upea Algarven rannikko

Algarve on matkakohteena ihan helmi. Sen sanotaan olevan Euroopan aurinkoisin maakunta. Sateettomia päiviä on vuodessa 300. On toki vähemmän yllättävää, että lokakuuhun osuu joitain kymmenistä sadepäivistä, mutta silti sanoisin, että lokakuu on hyvää aikaa matkustaa varsinkin, jos ei kaipaa rantahelteitä.

Lensin Lissaboniin, olin perillä yöllä, vuokrasin auton ja ajoin puolen tunnin matkan päähän Montijoon nukkumaan. Aamulla heti kääntyi nokka kohti etelää. Sää oli valitettavasti huono eikä Algarve näyttänyt parastaan, mutta se ei estänyt huomaamasta, että Atlantin rannikon rannat ovat upeita. Algarve on myös surffaajien paratiisi. Epäilemättä kausi alkoi olla jo loppupuolella, mutta kyllä surffikouluissakin vielä näkyi porukkaa.

Kävin parilla rannalla. Praia da Bordeiralla olisin tehnyt pitkän kävelyn, jos ei olisi alkanut sataa. Yli kolmen kilsan mittainen ranta olisi ollut kävelyyn ihan täydellinen. Tästä rannasta heräsi pelkästään hyvän milene ajatuksia. Sen sijaan Praia da Amado ei herättänyt samanlaisia tuntemuksia. Palvelut ovat keskellä rantaa, ja molemmille puolille laskeudutaan portaita. Toiseen suuntaan maisema oli upea, toiseen ei. Upeammalla puolella perhe koirineen nautti autiosta rannasta. Sinne minäkin olin taas vähän kävelylle menossa, mutta tuli sade rankka ja fiiliksen vei.

Jatkoin kohti etelää. Toivoin sateen rauhoittuvan. Pysähdyin vielä Miradouro da Cordoama, näköalapaikalla, jolta on ihan mieletön näkymä Cordoaman rannalle. Tie oli loppupätkän huono, mutta kyllä sen helposti ihan tavallisella pikkuautolla ajoi. Näin jo vähän kauempaa, että rannan ylle on muodostunut upea sateenkaari. Edessä ajanut ei pitänyt kiirettä, joten aika paljon värit ehtivät hälvetä, mutta oli silti upea. Tuuli oli kova, kamera jalustoineen kaatui, mutta säästyin vahingoilta. Säästä huolimatta alkoi tuntua, että Algarve oli aivan nappivalinta lomalle.

Asuin pari yötä Sagresissa. Vähän petyin. Olin kuvitellut kaupungin toisenlaiseksi. Toisaalta koska se oli niin rauhallinen ja asuin vielä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ytimestä, oli todellakin rauha ja hiljaisuus nukkua hyvin. Sagres vaikutti elävän surffareista ainakin rantakadun liikkeistä päätellen. Ihan hyvä ravintolatarjontakin siellä oli, joten tukikohdaksi kaupunki oli ihan mainio. Cabo de São Vicente, Manner-Euroopan lounaisin kolkka majakoineen kerää turistit katsomaan auringonlaskua, ja nätti paikkahan se ehdottomasti oli, mutta jos nykytiedoillani valitsisin asuinpaikkaa Algarven tästä osasta, valitsisin eläväisemmän Lagosin.

Lagosiin tein päiväretken. Sen viehätys on suuressa kävelykeskustassa, rantabulevardissa ja katutaiteessa. Lagosissa on keskustasta ihan kävelymatkan päässä myös joitain rantoja, mutta Algarven parhaiksi en niitä sanoisi. Sain kaupungista hyvät vibat jo heti mennessä. Tai no ihan alku ei oikein onnistunut. Noudatin GoogleMapsin ohjeita ja ajauduin kaikkein kapeimmille keskustan kujille ennen kuin tajusinkaan. Kun pääsin pois ja sain auton parkkiin, tilanne korjaantui. (Vinkki: Ihan vanhan kaupungin ytimessä on iso ilmainen parkkipaikka. Siellä päivystää muutama laitapuolen tyyppi, jotka yrittävät pummata rahaa palveluksistaan. Lähinnä he osoittavat, missä on vapaa paikka. Mitään virallista roolia heillä ei ole.)

Lagos on parhaimmillaan aamulla. Lounasaikaan se alkoi lokakuussakin olla suorastaan ruuhkainen. Joltain nettisivulta löysin katutaidekierroksen, joka vei paikoin aika kauaskin keskustasta. Jos löydät saman, sanoisin, että ei maksa vaivaa. Mitään erityisiä töitä keskustan ulkopuolella ei ainakaan minun silmiini osunut. Jonkin verran toki näin paikalliselämää, mutta Lagoskin taitaa olla jo jossain määrin turistien kansoittama ja monet asunnot ulkomaalaisomistuksessa. Jokin tuossa vähän rappioromanttisessa, paikoin ränsistyneessä, paikoin kunnostetussa, kaupungissa minua viehätti. Lagos on selvästi myös yöelämän keskus. Paljon näkyi baareja ja yökerhoja, joiden aukioloaika näkyi olevan 22–06 – suunnilleen se aika, jonka minä tuolla matkalla nukuin.     

Algarve on vähän vaikea maakunta liikkua pelkillä julkisilla. Se on epäilemättä mahdollista, mutta vuokra-auto antoi minulle vapauden poiketa missä vain mieleni teki. Yksi mieliteko oli Burgau. Olin lukenut sen olevan pikkuinen, värikäs kylä Sagresin ja Lagosin välissä. Sehän riitti syyksi pistäytyä. Sanoisin, että Burgau on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se on rento, pieni ja rantaelämästä elävä. Koko kylä ei ole järin monen korttelin kokoinen, mutta siellä on pitkä ranta, muutama kivan oloinen ravintola. Siellä oli ihana istua hetkeksi terassille ja kuunnella meren pauhua, kulkea hetki rannalla, katsoa onnellisia koiria. Suuri osa rannasta oli sallittu myös nelijalkaisille. Burgau tuntui viehättävän kaiken ikäisiä turisteja: oli lapsiperheitä, surffareita, eläkeläispareja – ja minä.

Tällaiselta näytti Algarve ensimmäiset pari päivää. Pysy kuulolla, jos haluat nähdä yhden maailman upeimmiksi kutsutun patikkareitin, paratiisisaaren tai vähän lisää portugalilaista kaupunkielämää.

Patikasta voit lukea lisää: Seven Hanging Valleys trail – patikoimassa Algarvessa
Ja Algarvesta muutakin: Ilha da Armona – paratiisisaari Portugalin rannikolla ja Tavira, Portugali