Kun katson ikkunasta, sää näyttää samalta kuin vappuna Kööpenhaminassa: puolipilvistä, osin sinistä taivasta, aurinkoa, muttei vielä kesäisen lämmintä. Töihin pitäisi lähteä, mutta mieluummin selailen koneelta valokuvia ja aikamatkailen takaisin Tanskaan. Minulle käy usein niin, että kun olen kohteessa, se on ihan kiva, mutta ei tee minuun erityistä vaikutusta. Kotona, arjessa ja saatuani vähän etäisyyttä, kohde alkaa elää muistoissani aika erilaista elämää. Kööpenhaminaakin muistelen lämmöllä.
Kuinka ihastuinkaan sen vanhoihin taloihin. Keskusta-alue on ylipäätään enimmäkseen kaunista ja uutta on rakennettu vanhaa kunnioittaen. Toki paikoin näkyi rakennuksia, joista joutui miettimään, miten niille ikinä on annettu rakennuslupa. Mutta aika monesta risteyksestä jouduin pistäytymään kulkusuunnasta poiketen katsomaan kortteleiden keskelle jääneitä vanhoja ihanuuksia tai astelemaan sisäpihoille nähdäkseni, mitä kätkettyjä helmiä niissä on.
Tanskalaista tyylikkyyttä olen ihastellut aiemminkin. Tanskalaista muotia ja muotoilua tunnetaan laajalti maailmalla, mutta tämä kaipuu kauneuteen näkyy kaikkialla katukuvassakin. Monesti mietin, että onneksi en asu Kööpenhaminassa, koska siellä en kykenisi välttämään sisustamista, mikä tarkoittaisi huomatavasti vähemmän rahaa matkustamiseen. Sisustusliikkeet leviävät kadulle, tuovat parhaat puolensa niin helposti tavoitettaviksi, että ohi kulkiessani mietin, onko matkalaukussa tilaa. Ei onneksi ollut.
Lähellä Pientä merenneitoa meren rannassa kukkivat kirsikkapuut jo kuun vaihteessa. Niillä nurkilla avasin myös terassikauden juomalla kevytlimua kolmen peiton alla rantatuolissa tihkusateessa (alkumatkasta sää ei vielä suosinut). Kaikki muutkin tekivät niin. Kööpenhaminassa näytti siltä, että ulkona ollaan, jos mitenkään tarkenee. Lähes kaikilla terasseilla on peittoja, joilla jatketaan kautta molemmissa päissä kesää.
Kööpenhaminalaisista noin joka toinen taittaa työmatkansa pyörällä. Luin jostain, että turistin ei välttämättä kannata fillaria vuokrata, jollei ole pro pyöräilijä itsekin, koska saattaa olla muuten paikallisten jaloissa. Kuvittelin mielessäni päälle vyöryvää fillaristien massaa, vähän kuin mopoarmeijat Vietnamissa, mutta liikenne taisi olla ylipäätään tavallista hiljaisempaa, koska oli viikonloppu. Minulle pyörät olivat kaupunkikuvassa usein lähinnä kuin kaunis sisustuselementti.
