Pitkä viikonloppu ja halu matkustaa johonkin? Tuttu tilanne monelle, eikö? Kohteeksi valikoituu helposti jokin eurooppainen pääkaupunki. Matkoja ei raaski tehdä niin usein kuin mieli tekisi, koska pääkaupungit ovat kalliita, majoitus usein ylihintaista, pääkaupunkien ulkopuolelle lähtemisestä helposti liikaa vaivaa jne. Mutta entä jos ei olisi? Ainakaan itse en ole oppinut käyttämään maiden sisäisiä lentoja ennen kuin menneenä kesänä, jolloin lensin muutaman pitkän välin Turkissa. Tunnin lento vai 10-12 tunnin yöbussimatka? Seikkailijalle ehkä jälkimmäinen, minulle helpompi. Ja ne lennot avaavat uusia mahdollisuuksia viettää pikkubreikkejä.
Niinpä esimerkiksi Kappadokia on helposti saavutettava kohde pitkän viikonlopun viettäjälle. Reilussa kuudessa tunnissa lentää Turkish Airlinesilla Helsingistä Istanbulin kautta Nevsehiriin. Jos tilaa etukäteen shuttle-kuljetuksen, pääsee kentältä hotellille alle kympillä (taksilla moninkertaisesti). Lennot maksavat aika tavallisesti reilut 300 euroa, mitä pidän varsin hyvänä hintana. Turkish Airlinesilla ei temppuilla light-lipuilla vaan ruumaan menevä laukku sisältyy hintaan, eikä lennolle tarvitse ottaa omia eväitä. Lukuisia kertoja Euroopan parhaaksi valittu yhtiö tarjoaa ruoan (myös erityisruokavaliot) ja juomat ja vielä useimmiten hymyn kaupan päälle. (Vinkki: turkkilainen valkoviini on espanjalaista parempaa.)
Nevsehirin lentokentällä (ulkopuolella) on pankkiautomaatti, jos et ole vaihtanut rahaa etukäteen. Neljän päivän autonvuokrauksen olisi saanut vähän reilulla satasella. Arvoin pitkään, vuokraisinko, mutta päädyin eroon kesäkiloista -projektin vielä ollessa käynnissä kävelyyn ja julkisten käyttöön. Takseissa saattaa välillä Kappadokiassakin turistilisää, mutta vuokran ja bensan hinnalla toki ajaa muutaman taksireissunkin (ja voi jatkaa turkkilaisen viinin nauttimista).
Tuntui hyvältä tulla. Siis perillä tuntui hyvältä. Aurinko oli juuri laskemassa, kun pikkubussi kurvaili kentältä kohti hotelleja. Kotona olin arponut koko matkan perumista, kun näin sääennusteet. Vielä muutamaa päivää aiemmin ennusteet lupasivat täyttä, aurinkoista ja lämmintä kesää, mutta syksy tulikin yllättäen ja ennusteet muuttuivat täysin. Sade ja 14 astetta tuntuivat siltä, että yhtä hyvin olisin voinut jäädä kotiin. Kova tuuli estäisi pallolla lentämisenkin. Mutta sade tuli vasta yöllä, aamu valkeni harmaana mutta kuivana. Seuraavina päivinä sää oli aivan paras ulkoiluun: viileähköä, mutta silti kuumana lämmittävä aurinko, yhdistelmä, jota Suomessa ei voi kokea.
Heräsinhän minä auringonnousun aikaan katsomaan, olisiko taivaalla sittenkin palloja. Tulin paljain jaloin pyjamassa ulos viileään aamuun. Ei ollut. Lennot oli peruttu jo kolmatta päivää peräkkäin. Ihmettelin, miten pilvisyys estää lentämästä, mutta sitten katsoin katolla liehuvaa Turkin lippua: se oli aika lailla jäykkänä, ei mitään kevyttä hulmuamista. Saattaisi olla pallossa aika kyytiä.
Asun taas Phocas Cave Suitesissa Çavuşinin pikkukylässä kolmisen kilometriä (kävellen) Göremestä, Kappadokian turismin keskuksesta. Pienessä hotellissa asiakkaista pidetään huolta. Kesällä minulle lainattiin hattu, koska aurinko paistoi. Tällä kertaa huolehdittiin, tarvitsisinko huivia, koska tuulee ja kaulani on paljaana. Unohdin kännykän laturin kotiin, mutta laatikosta löytyi lainakappale. Joskus pikkuhotelleissa melkein kokee olevansa kuin vaivaksi, mutta turkkilainen vieraanvaraisuus on tällaista. Siihen on suomalaisen vähän vaikea tottua.
Lentokenttäbussin kuljettaja muisti minut kesältä. Hotellilla toivotettiin tervetulleeksi kuin vanha ystävä. Lähiravintolan tarjoilija muisti minun käyneen ennenkin ja tulleen ensimmäisellä kerralla pussillinen kevytlimua mukanani.
Ja mikä parasta, minusta tuntui, etten olisi ollut mieluummin missään muualla.
Lentelin yhteistyössä Turkish Airlinesin kanssa.
30 comments
Onpa kyllä todella hämmentävä veistos! Ruoat sen sijaan näyttää kovinkin kiinnostavilta (ja nyt tiedän, miten olisin voinut käyttää Arabian lokerovatia, jonka tarpeettomana myin). Ei huono ajatus tuo tuollainen viikonloppu. 🙂
Muissa huoneissa veistokset ovat säädyllisempiä. Olen ollut neljässä erilaisessa huoneessa tuossa samassa hotellissa. Viimeisimmässä oli tanssivia dervissejä. 🙂 Turkkilainen ruoka on tosi hyvää. Että ihan voi käyttää viikonlopun pelkästään syömähommissa halutessaan.
En usko, että olen koskaan maistanut turkkilaista valkoviiniä, enkä maistamatta usko sen olevan espanjalaista parempaa. Täytynee joku päivä testata 🙂
Tuolla olisi kyllä kiva käydä. Täytyypä pistää mieleen, kun juurikin nyt noita pikaisia lomia tulee varmaan tehtyä, kun työt haittaavat taas vapaa-ajan matkoja 😀
Sitten vain hyppäät Turkish Airlinesin kuytiin ja pyydät saada maistaa molempia. 🙂 Espanjassa olen muuten silloin tällöin törmännyt siihen, ettei valkkaria edes saa. On punaista ja kuplivaa, joista jälkimmäinen on toki aina hyvä idea. Neljän päivän pikkubreikki Kappadokiaan tekintaas tehtävänsä: siellä on helppo rentoutua.
Kuule nyt sä sait mut jopa vähän innostumaan Turkista, joka ei ole ennen juuri kiinnostanut! Kuulostaa helpolta ja mukavalta ja tuo vieraanvaraisuus teki heti vaikutuksen – sun Instagramiin postaamista kuvista nyt puhumattakaan. Tää matkabloggaaminen ja muiden blogien lukeminen on kyllä turmiollista mun lompakolle…
Veistos sängyn päässä jättää kyllä aikalailla sanattomaksi! 😀
Turkki on niin paljon muutakin kuin Välimeren rantakohteet, vaikka juuri Kappadokia, joka on ihan eri maailma. Siellä on ihmisen hyvä olla. En kyllä väitä, etteikö rannallakin voisi. 🙂 Ja mitä lompakkoon tulee, Turkki on suomalaiselle aika edullinen kohde.
Kuvasi Facebookissa ja Instassa (ja toki blogissa) ovat saaneet minut jopa googlettamaan lentoja tuolle suunnalle! Ne kuumailmapallokuvat: <3 <3
Ja niitä ilmapallokuvia on tulossa taas lisää. <3 Kappadokia on niin ihana! Ihmiset, ruoka, maisemat, luonnossa liikkuminen, kulttuuri.
Hyvä juttu – ei pitkäviikonloppu tarkoita pelkästään Euroopan kaupunkeja vaan hyvillä yhteyksillä voi häipyä vaikka Turkin maakuntiin. Hienoa seutua!
Kappadokia on uskomattoman upeaa seutua. Pitäisi unohtaa vanhat kaavat ja todella mennä lyhyilläkin reissuilla ennakkoluulottomasti, mihin mieli tekee. Usein toki yhteyksien hankaluus tai kalleus on vähän esteenä. Nyt ei edes sitä tekosyytä.
Kappadokia on omallakin haavelistallani. Tuo hotelli näyttää hyvältä. Juuri sellaiseen olisi hieno mennä. Paljon olet nähnyt vaivaa päästäksesi määränpäähän. No varmasti sen arvoista. Olikohan matka kalliskin?
Ei minusta yksi lennon vaihto ole kovin suuri vaiva. Kuten kirjoitin, lennot Helsingistä Istanbulin kautta Nevsehiriin maksavat vähän yli 300 euroa. Kolmen yön majoitus Phocas Cave Suitessa näyttäisi esimerkiksi tulevana viikonloppuna olevan 250 euroa. Kalleus on suhteellista. Minusta hinta on varsin kohtuullinen. Kappadokiassa muu oleminen on edullista.
Hava Yollarista ei ole muuta kuin hyviä kokemuksia! Todella sopivan hintaiset lennot nuo. Toki sitten kuumailmapallolla menemisen kanssa saa uppoamaan sen normaalin eurooppalaisen pääkaupungin pitkän viikonloppuhinnan koko reissulle. Mutta sellainen elämys tuo, että täytyy laittaa tällainen vaihtoehto harkintaan Kappadokian matkalle.
Toisaalta pallolla lentää kalliin illallisen hinnalla. Kaikki on niin suhteellista. 🙂 Mutta Hava Yollari on hyvä. Juuri eilen ostin seuraavat lennot samoilla siivillä. Ei tartte puljata matkatavaroidenkaan kanssa, kun 30 kiloa sisältyy tavallisen lipun hintaan.
Turkish Airlanesia ei suotta ole nostettu parhaimpien lentoyhtiöiden joukkoon. Olen yhden Istanbulin reissun tehnyt TA:n lennoilla ja uusi reissu edessä parin viikon päästä. Siellä ei kuivia sämpylöitä tarjota 🙂 Kiitos kivasta postauksesta!
Turkish Airlines on hyvä. Ei siitä mihinkään pääse. Parin viikon päästä minäkin taas hyppään kyytiin.
Hyvältä kuulostaa, Turkki ja etenkin Kappadokia on aika huipulla Euroopan bucket listalla. Lentoyhtiökin kuulostaa oikein passelilta. Se on aina plussaa, jos ei tarvitse tuoda omia eväitä, ja hinnoissa ei kikkailla matkatavaroiden suhteen, eikä silti tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Miusta tuo luolahuone veistoksineen on aika upea!
Ei sillä että vaikka kolmen tunnin lennolla pakko olisi syödä, mutta arvostan kyllä lentoyhtiön palvelua tarjota lämmin ateria juomineen. Monenlaiset erityisruokavaliotkin on huomioitu, ja varatessa voi valita vaikka kasvisruoan.
Tykkään tosi paljon Phocas Cave Suitesin huoneista. Olen yöpynyt siellä ennenkin ja yhteensä neljässä erilaisessa huoneessa. Jokainen on vähän erilainen mutta kaikki kivoja.
Ihan kivan näköinen huone vaikka tosiaan, tuo veistos on hiukan outo 🙂 Kappadokia on kiinnostanut minua jo pidempään ja taitaa olla bucket- listallanikin. Jään seuraamaan reissun etenemistä.
Minulla on kesältä jo juttuja Kappadokiasta, jos haluat niitä aiempia lueskella. Kappadokia todella ansaitsee paikkansa to go -listalla.
Ei oo aiemmin käynyt mullakaan mielessä, käyttää kohdemaassa maan sisäisiä lentoja jatkeena, kiitos hyvästä vinkistä!:)
Jotkin itsestäänselvyydet ovat liian ilmeisiä. Mutta niiden oivaltaminen avaa vaikka mitä mahdollisuuksia.
Näistä sun jutuista saa kiinnostavan kuvan Turkista. Tätä ennen Turkki ei houkutellut yhtään (paitsi se ruoka!) Kappadokiassa kuumailmapalloilu on haaveilun arvoinen juttu.
Turkki ON kiinnostava. Kuumailmapalloilu on ihan parasta. En ole kokeillut sitä missään muualla, mutta Kappadokiassa siinä yhdistyy aamun hiljaisuus, auringonnousu ja ainutlaatuiset näkymät.
Turkki on mulle varsin tuttu paikka ja ihan kyllästymiseen asti pyöriny siell, mut sait mulle hieman turkki kuumeen, niin hämmentävää kuin se onkin 😀 On se silti ihana paikka että ihan kymmeniä kertoja tullu kierreltyä siell suunnilla.. Toki ei lempimesta mut kyl siel on 😉 Ihanan kattava postaus
Kymmeniä kertoja Turkissa! Wau! Oma ”ennätykseni” on 21 kertaa Italiassa. 🙂 Mutta jotain tein oikein, jos uinuva Turkki-kuumeesi taas heräsi. 🙂
Tämä oli hyvä postaus johdattamaan sun muihin Kappadokia-postauksiin 🙂 kiinnostus heräsi!
Niitä on kesältä jo useita ja vielä on muutamia tulossa. Blogissani melkoinen annos Kappadokiaa. 🙂
Onko tää kirjoitettu mulle henkilökohtaisesti, hah? 😀 Ehkäpä Turkkiin joskus uskaltaisi matkustaa, Kappadokia kyllä kiinnostaa Istanbulin, Ankaran ja Izmirin ohella. Turkissa on myös ehkä maailman parhaat jälkiruoat, tai ainakin baklava, muita en oikeastaan ole maistanut.
En ole ennen kuullut, että joku on kiinnostunut erityisesti Ankarasta. Pitääpä tutkia, mitä kaikkea siellä on. Nyt poliittinen tilanne kuitenkin sellainen, että Ankaran jätän tuonnemmaksi. Kirjoittelinkin viimeksi turkkilaisesta ruoasta. 🙂 Osui siihen yksi baklava-annoskin.