Yhtenä vaihtoehtona viime syksyn matkalle oli tämä sama Puglian alue, mutta silloin päädyimme Marokkoa kiertämään. Innostus seutuun tuli nimenomaan Alberobellon trullitaloista. Niin hassuilta ne näyttävät, että pitihän ne omin silmin nähdä. Barista on Alberobelloon junalla vajaan 1,5 tunnin matka. Suhteeni Trenitaliaan on heikko. Liian monta kertaa olen odotellut, vaihtanut reittiä, pelännyt, tuleeko juna koskaan, myöhästynkö, että hetken jo harkitsin auton vuokraamista. Puglian alueella liikennöi kuitenkin Ferrovie del sul est -niminen junafirma, ja koska lippu on suuntaansa vain 4,90 euroa, päätin sittenkin hypätä junaan.
Asema on kaikille firmoille Barissa yhteinen, ja FSE:n junat lähtevät perimmäisiltä raiteilta. Siellä on myös sympaattinen pieni lipputoimisto, jossa palveli suloinen vanha mies. Junakin tuli ja olimme aikataulun mukaan liikkeellä. Vuoroja on suunnilleen kerran tunnissa, mutta aikataulut on helppo varmuuden vuoksi tarkistaa FSE:n netistä (onnistuu, vaikkei kieltä osaisikaan).
Noin puolta tuntia ennen Alberobelloa maisemassa alkoi näkyä satunnaisia trullitaloja, yksittäisiä siellä täällä. Rautatieasemalta varsinaiselle Unescon maailmanperintölistallekin päässeelle trullitaloalueelle on vähän matkaa käveltävä. Mäkeä suoraan vain seuraamalla päätyy oikeaan paikkaan. Minä lähdin vahingossa autoilijoille tarkoitettujen kylttien mukaan vasemmalle ja kiersin turhan laajan kaaren.
Autiot parkkialueet, kiinni olevat baarit ja ravintolat selvästi turistikeskuksena toimivalla aukiolla kertoivat omaa kieltään siitä, että turistikausi ei ole nyt. Sain kulkea aika pitkänkin matkaa mäkeä ylös trullitalojen välissä näkemättä ketään. Olo oli aika jännä: olin yksin kuin jossain maahisten maassa. Sitten näin nuoren miehen kantavan koiraa kainalossaan, ja vähitellen alettiin tervehtiä niistä muutamasta liikkeestä, jotka olivat auki. Säälihän minun näitä kauppiaita tuli, mutta kun en matkamuistokrääsää muualtakaan osta, en osta säälistä täältäkään. Yksi rouva sai minut liikkeeseensä sisälle sillä verukkeella, että näen aidon trullitalon myös sisäpuolelta. Jo kohta oli kädessä viinilasi ja rouvan suusta pulppusi puhetta parhaista Puglian alueen viineistä. Ei maistamani hullumpaa ollutkaan, mutta en halunnut alkaa kantaa. Sitä paitsi en minä hotellissa ala pullokaupalla itsekseni juoda. Kohta maistelin limoncelloakin. Hellyin tälle innokkaalle piirittämiselle ja päädyin pikkupullon ostamaan. Se on helppo matkalaukussa saada kotiin.
Hauskojahan trullitalot ovat, mutta ne on sittenkin aika äkkiä nähty. Kävin kirkossa ja kaikilla pikkukujillakin, jotka reitille osuivat, ja silti sain kulutettua ehkä kolme varttia. Mielelläni olisin pysähtynyt lasilliselle, ihmetellyt trullitupaa sisältä ihan rauhassa, mutta yhtään avoinna olevaa baaria en nähnyt. Yhden ravintolan ikkunassa sanottiin loman loppuva 1. helmikuuta. Pari kuukautta olivat pitäneet lappua luukulla. Olin päivää liian aikaisin. Että puolensa ja puolensa olla täällä nyt, melkein yksinäni, kuin kesällä kaikkien muiden kanssa, mutta silloin palvelujen tarjonta olisi ihan erilaista.
Trullialueen halkovan tien toisella puolella taloja ei ole tuotteistettu. Jokin ravintola näkyi olevan, mutta rihkamamyynti on rajoittunut trullikirkon puoleiseen rinteeseen. Talot selvästi ovat koteja. Aika söpö ajatus asua tuollaisessa pikku tötterössä. Mutta koska täällä tuntuu kaikkialla olevan verrattain viileää näin talvella, mietin, miten nuo talot lämmitetään näin talvella. Savupiiput niissä kyllä näkyy olevan.
Olin jo lähdössä takaisin Bariin, kun oivalsin jotain hyvin tärkeää: lounas. Jos en syö Alberobellossa, jään ilman, koska Barissa olisin liian myöhään. Oli lähdettävä etsimään avoinna olevaa ravintolaa. Ensimmäinen oli Trattoria Amatulli. Astuttuani sisään tyhjään trattoriaan kesti kotvasen, että pullea kokki tuli minua vastaan. Sain ruokalistan ja kehotuksen odottaa kymmenen minuuttia. Sen verran kesti, että paikkaan tuli toinenkin mies, joka paljastui omistajaksi. Ruoka oli erinomaista, samoin mutkaton palvelu. Hapuileva italiani ei ollut ongelma, keskustelimme yhdistelmäkielellä molemmat. Pohjoisempana Italiassa asenne kielipuoliin on ollut huonompi. (Miten hienoa olisikaan puhua sujuvasti!) Antipastoannos oli niin suuri, että mitään muuta ei olisi pitänyt tilatakaan. Viiniä tarjottiin heti alkuunsa otettavaksi puoli litraa! Jos neljännes kuitenkin riittäisi.
Siinä ylensyödessäni (taas) meni juna, jolla aioin palata. Mutta meneehän noita uusia.
Trattoria Amatullissa, Alberobellossa 31.1.2014
2 comments
Moi! Näitä matkailujuttuja on mukava lukea, mutta usein käyt niin erikoisissa paikoissa, että en ole niistä koskaan kuullutkaan. Ehdotan siis, että voisitko laittaa alkuun vaikka jonkun kartan tai ainakin selityksen , mikä on maa ja paikka, jossa kulloinkin liikut?
Hei, kiitos palautteesta. Olen tuota karttahommaa joskus itsekin miettinyt. Jutun alalaidassa on aina tunnisteet. Niistä selviää ainakin maa. Kurkkaa niistä, jollen saa karttoja aikaiseksi.