Päivitin blogin Facebookiin taannoin, että tästä lähtee nyt kahden kuukauden road trip ympäri Eurooppaa. Siihen sitten eräs rouvashenkilö herkesi kommentoimaan: “Ootko muuten kiertänyt Suomea yhtään.” Vastasin, etten ole. Keskustelumme jatkui jonkin aikaa. Kerroin, etten oikein koe Suomea kiinnostavana matkailumaana. Että minut on lapsesta asti opetettu lähtemään rajojen ulkopuolelle. Hänen mielestään ulkomailla reissaavat vain kehuskelevat kohteilla, joissa ovat olleet, vaikka Suomessakin olisi vaikka mitä hienoja paikkoja. Yritin kertoa, että onneksi on blogeja, joissa puhutaan paljon kotimaanmatkailusta.
Tänään Instagram TravelThursdayn teemana on kotimaanmatkailu. (Pitkä hiljaisuus.) Nyt ollaan nimittäin täysin vieraiden teemojen äärellä.
Paljon on matkailupiireissä puhuttu Suomen matkailua markkinoitavan lähinnä luonnolla ja joulupukilla. Että hiljaista on ja järvistä voi juoda. On erämaata ja jänkhää ja Petteri Punakuono. Mutta samalla unohdetaan vaikka eläväinen Helsinki, saaristo, nouseva ravintolascene. Olen muutaman kerran tässä reissun aikana jopa miettinyt, että olisihan sitä kotonakin ollut vaikka mitä tapahtumia, mutta sittenkin tulkinnut sen vain hetkelliseksi koti-ikäväksi.
Olen käynyt kerran Rovaniemellä. Olin ehkä 12. Oli koulujenväliset tanhun SM-kisat. Pärjättiin hyvin. (Tervetuloa pimeään menneisyyteeni.) Olen ollut Kajaanissa jopa kahdesti. Kyllä vain, ensimmäisen kerran tanhuamassa ja toisella ehkäpä loma-asuntomessuilla. Sitten on satunnaisia keikkoja (kirjaimellisesti, koska nyt paljastuu sambamenneisyys) jossain ehkä Kuopiossa ja ties missä. Keikoilla olen ollut siis lomakohteissa. Rauhalahden muistan nimeltä, ja Yyterin. Iltapäivällä sinne, paljetit päälle, keikka, aamulla pois. Sellaista kotimaanmatkailua.
Ehkä olisi paras ihan vain panna nyt tietokone kiinni ja olla hiljaa. Eikö yleensä sanota, ettei ihan hirveästi kannattaisi huudella, jollei sanottavaa ole. Mutta on tässä postauksessa kuvia, ihan omiani. Ne ovat kotimaanmatkoilta Uudeltamaalta, idästä ja lännestä. On niissä jotain Helsinkiä ja Tamperettakin. Matka se on pienikin matka, ja mukavia retkiä ovatkin olleet. Olen nauttinut suunnattomasti. Katson myös kuvia Instasta, luen blogeja ja näen paikkoja, jotka todella ovat kauniita, mutta vain tiedän, etten ehkä koskaan näe niitä livenä.
Mutta on minulla yksi toive: haluaisin nähdä tykkylumiset puut ja etenkin poroja.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen suomenkielinen postauksesi alla olevasta linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin, Rimma+Lauran ja Murumoun kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkki vähintään yhteen näistä emoblogeista ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Tarkempia ohjeita saat tästä linkistä.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
28 comments
Minua on taas raahattu lapsena ympäri Suomea, joten mihin sitä tavoistaan pääsee ja Suomessa tykkään matkustella vieläkin. Tosin muu maailmakin kiinnostaa entistä enemmän, kun Suomi alkaa kuitenkin olla aika hyvin hanskassa. Tuli vaan mieleen, että kai me imetään matkustustapojakin lapsuudenkodista aika vahvasti. Tosin ajan kuluessa ne varmasti myös muuttuu.
Aivan varmasti tällaisetkin tavat periytyvät siinä missä puoluekanta ja arvot. Toki ollaan itsenäisesti ajattelevia, mutta jos on pienestä asti saanut hyviä kokemuksia kotimaassa/ulkomailla, helposti hakee niitä samalla tavalla myöhemminkin.
Porot on ihan parhaita! Niitä kannattaakin mennä katsomaan. Meidän parin viikon takaisella Lapin reissulla nähtiin niitä jatkuvasti. Ne on ihan tosi hienoja.
Jotenkin siihen mun poroideaaliin kuuluu myös lumi. Eivät hyttyset. En kyllä tideä, onko Lapissajo kesäkuussa hyttysiä. Olen auttamattoman out kaikesta lappiin liittyvästä. Mutta ne porot kyllä tahtoisin nähdä.
MInäkin haluan nähdä ne tykkylumiset puut ja porot sekä nukkua iglussa. Muutamia vuosia sitten en juuri Suomessa reissannut. Nautin toki silloinkin Suomi-kesästä, mutta ettäkö reisuun. Miksi ihmeessä. Nykyään reissaan myös Suomessa. Tavallisesti pyhitän koko heinäkuun Suomelle. Tänä kesänä odottaa Hanko, elämäni ensimmäistä kertaa.
Enkä malta odottaa <3.
Hanko on kiva. Olen ollut siellä kerran kesällä. Kivoja ravintoloita. No niin, en lausu taaskaan enempää, koska mitään en tiedä. Talvella se on yhtä ankea kuin about kaikki muutkin “kivat kesäkaupungit”. Ajatus iglusta tai lumihotellista tai mitä ne ovatkaan, kuulostaa tosi kivalta, mutta kun jostain luin, että kosteus hiipii luihin ja ytimiin, ajattelin, etten mä sittenkään.
Ei muuta sitten kuin ensi talvena hyppäät oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kauratat lappiin ihailemaan niitä puita ja poroja 🙂 Tiiätkö muuten mitä. Itse olen myös ala-asteikäisenä harrastanut, ja kilpaillutkin, tanhuamisen parissa 😀
Ou nou! Toinen tanhutyttö!
Lapin-matkailu on käsittääkseni kamalan kallista. Jonkin mesenaatin kyllä tarvitsisin tähän hommaan. Sitä odotellessa pysyn mukavuusalueellani visusti.
Luulen, että moni ei edes samalla tavalla miellä pientä päiväseltään tehtyä piipahdusta vaikkapa naapurikaupungissa matkailuksi, vaikka se tavallaan sitä onkin. Eli miksi kotimaan matkailun pitäisi olla hotelliöitä tms “virallista” matkustamista. Mutta kyllä, minunkin pitäis matkustella Suomessa paljon enemmän, ja haluaisinkin, mutta nykyään sen pitkälti estää etten asu Suomessa! Silti tälle kesälle ainakin yksi “matkakohde” Suomessa on ohjelmassa, vaikka toki enin aika lomasta menee ystävien ja sukulaisten tapaamiseen.
Matkavakuutukseni mukaan 50 kilometrin päässä kotoa olen matkalla. 🙂 Eipä sillä, että niitä varsinaisesti matkaksi ajattelisin, mutta toisaalta voisi ajatella, että kaikki oman arkisen elämänpiirin ja ystävien ja sukulaisten tapaamisen ulkopuolella on jonkinlaista matkailua, vaikka sitten helsinkiläisen kesäpäivä Porvoossa tai Tammisaaressa.
Olen aika lailla samassa tilanteessa, sillä me lähdettiin lapsena lähes aina ulkomaille, ihan 1v lähtien. Mä en ole käynyt Suomessa juuri missään, ja nykyiselläänkin matkustaminen rajoittuu mökille Itä-Suomeen ja satunnaisille työmatkoille Helsinkiin. Yritän siis kotimaan suhteen panostaa siihen, että osallistun kotona Oulussa eri tapahtumiin, syön ravintoloissa jne. Onneksi täällä riittää tarjontaa 🙂 Minäkin haluaisin nähdä tykkylumiset puut vaaleanpunaisessa auringonlaskussa. Olen nähnyt niitä maisemia kyllä lapsena ja nuorena (koska ulkomaiden lisäksi käytiin kyllä välillä “Lapissa” laskettelemassa), mutta en osannut niitä silloin arvostaa. Nyt osaisin.
Tuo on muuten niin totta, että lapsena ja nuorena ei osannut arvostaa sellaista, mistä nyt on ihan haltioissaan. Tällainen on minulle ollut esim. Kappadokia. Lapsena tosiaan loma oli sitä, että lähdettiin pois Suomesta. Omalla ekalla matkallani olen ollut nelikuisena. Sieltä se kulkurin veri taitaa olla peräisin.
Täällä myös yksi kotimaan matkailua surkean vähän harrastanut ilmoittautuu… Mun mielestä Suomi on upea ja täältä löytyy varmasti älyttömän paljon nähtävää, mutta yksi mulle tärkeä aspekti puuttuu – kulttuurishokki. Haluan, että mun ympärillä puhutaan vierasta kieltä, että ruokaa tilatessa joutuu arvailemaan vähän liiaksikin ja että kulttuurierot ylipäätänsä värittää mun matkakokemuksia. Haluun eksyä maailmalle aika ajoin 🙂
Hyvin kiteytetty! Jotenkin noin minäkin sen ajattelen. Toisaalta nyt, kun olen matkustanut aika paljon, ehkä kultturishokki olisi kovempi jossain jänkhällä tai eräkämpässä kuin missään muualla. 🙂
Onhan se vähän niin, että jos täytyy tehdä valinta kotimaanmatkan ja ulkomaanreissun välillä, niin jälkimmäisen siinä lopulta kuitenkin valitsee. Jos olisi rajattomasti aikaa ja rahavaroja käytettävissä, niin mikäpä siinä sitten olisi ympäri Suomea reissailla. Tosin viime viikonloppuna Haminassa kävin yhdessä kivassa kahvilassa, ja huomasin sen sulkevan ovensa yhdeltä iltapäivällä. Kauneimpana mahdollisena kesälauantaina!! Että kyllä vaan löytyy kotimaanmatkailuakin hankaloittavia ja tylsyttäviä tekoja monesta paikkaa. Tyydyn kyllä toistaiseksi lähialuematkailuun ja kaukomatkoihin. :–D
Nimenomaan! Aika ja raha ovat kuitenkin rajalliset. No ei kaikilla, mutta ainakin mulla.
Kahvila kiinni yhdeltä? Eli matkailla kannattaa vain aamupäivisin? Entä jos lomalla tekee mieli nukkua vähän pidempään? 🙂
Mulla on vähän sama juttu, että kotona suunnattiin aina ulkomaille ja sille tielle on aika vahvasti jääty. Tosin nykyään (ja varsinkin nyt kun ei ole lomaa) oon yrittänyt tutustua yhä enemmän lähiseutuihin ja ottanut kaiken irti Oulusta ja onneksi näitä kotimaan pikkupyrähdyksiä on suunnitteilla enemmältikin tälle kesälle.
Tuo on niin totta: jos ei ole lomaa, mutta kaipaa irtiottoa, pienikin pyrähdys pois kotoa toimii hyvin. Viikonlopussa toki ehtii vaikka .baltiaan, mutta Oulusta se tulee vielä vähän kalliimmaksi kuin Helsingistä. Silloin lähialueiden on riitettävä. Ja aivan varmasti kohteita on, ja tosi kivojakin, jos niitä haluaa löytää.
Voi että, Rauhalahden muistat, ainakin nimeltä. Se kun on yhtä kun minun lapsuus, sillä asuimme lähistöllä ja etenkin kesät tuli vietettyä Rauhalahden rannalla ja leirintäalueella muiden kiusana, ja hotellinkin tunsin silloin huoneita myöten, vaikka en olekaan siellä koskaan yöpynyt. Mutta kun ei muutakaan tekemistä ollut, niin koluttiin lähitienoot läpikotaisin 😀
Porot ja tykkylumiset puut haluaisin minäkin kokea!
Valitettavasti muistot Raihalahdesta ovat aika vähäiset. Jokin hämärä muistikuva bussilla pihaan ajamisesta, mutta siinä ei ehkä ihan koko totuus paikasta. 🙂
Hassua, kuinka moni on sanonut kommenteissa haluavansa nähdä tykkylumet ja porot. Minä kun luulin, että olen suunnilleen ainoa, joka niitä ei ole nähnyt.
En myönnä hieman tyrskähtäneeni tanhukisoille 😀 Mutta joo, vähän samoja fiiliksiä mulla. Kotimaahan en panosta läheskään yhtä paljon kuin ulkomaihin. Suomessakin kyllä kierrän aina välillä. Mutta päiväreissut tai viikonloput ei nyt ole ihan samalla mittapuulla parin viikon ulkomaanreissujen kanssa. Ehtiihän siinäkin toki paljoa nähdä, mutta en mä kyllä tällä hetkellä raaskisi varmasti edes viikon lomaa viettää kokonaan vain Suomea kiertäen. Sinänsä harmi, mutta ehkä kotimaan aika on sitten myöhemmin.
Olen ihan sinut tanhumenneisyyteni kanssa, joten saa sille tyrskähdellä. Ei se kansallispuku kaikkein cooleinta kamaa silloin ollut, mutta eipä mulla muita “urheilumitaleita” ole, joten ratsastetaan nyt tällä. ;D
Aina voi perustella, että sitten eläkkeellä matkustan Suomessa. Ei kukaan sitten muista, että on tullut luvattua…
Kiva postaus. Mä tykkään kovasti matkustaa kotimaassa, mutta kieltämättä Suomen kohteista lukeminen on jotenkin tylsää, vaikka itseasiassa niistä ehkä eniten etsin itse tietoa viime hetkillä viikonloppuretkiä varten… Tätä postausta oli sen sijaan hauska lukea. Tanhuaminen ja samba toivat jännän lisän! 😀 Wau! Niin ja olethan sie nähnyt ainakin kuvien perusteella paljonkin.. ja noh, maailma on vaan niin suuri ettei ihan kaikkialle ehdi. Niitä poroja kyllä suosittelen lähteä katsomaan asap ;).
(Ps. Vika kuvateksti voi olla jollekin hämäävä, kun rauniokuvissa on Raaseporin linna)
Kiitos, kun huomasit kuvatekstimokan. Jäi vahingossa laittamattakin se kuva, jossa olisi ollut Mustion linna.
Ja kiva kuulla, että postaus oli viihdyttävä. Muuta ei oikein irronnut aiheesta, josta mitään en tiedä. Satunnaisia blogi- ja työmatkoja on kiittäminen, että olen edes nämä paikat (Helsinkiä lukuunottamatta) nähnyt. Kaikista olen nauttinut ja aina miettinyt, että pitäisi enemmän. Ja sitten ostanut taas ne lentoliput johonkin toisaalle.
Jotenkin se reissaaminen tuntuu hankalalta kotimaassa kun vaan veri vetää muille maille. 😀 Mut siis ekaa kertaa viime vuonna olin Lapissa ja olihan ne porot nyt jänniä ja se hiljaisuus jokapaikassa hämmentää pk-seudun kasvattia. Kyl mä aina ylpeänä kerron Helsingistä ja sen hienoudesta ulkomaalaisille uusille tuttavuuksille ja yritän edistää näinkin kotimaanmatkailua. 😀
Minulle on kylliksi hiljaisuutta kotona, kun laitan ovet ja ikkunat kiinni. 🙂 No ei, esimerkiksi aavikolta nimenomaan on jääny parhaiten mieleen hiljaisuus ja pimeys, koska ei mitään katuvaloja. Jotain samanlaista ehkä voisi tavoittaa Lapissa. Sitten eläkkeellä.
Sama juttu, kotimaanmatkailu on jäänyt aika vähälle, lukuunottamatta niitä paikkoja, joissa on sukulaisia. Pari retkeä Lappiin ja yksi Kainuuseen karhuja katsomaan, siinäpä se. Vieraat maat huutavat nimeäni niin paljon kovempaa, vaikka arvostan kyllä Suomeakin, ja toivon sitä tässä ajan mittaan näkeväni enemmän. Jotenkin silti ne lennot ihan toiseen suuntaan napsahtavat taskun pohjalle niin paljon helpommin, ja toisaalta – sama raha siihen usein menee, tai jopa vähemmän. Kylläpä on muuten raivostuttava kommentti tuo, että ulkomaanmatkaajat vain kehuskelevat kohteillaan jne. Argh.
Yritin tälle kommentoijalle sanoa, että meidän aika paljon matkustavien juttuja ei kannata lukea, jos Suomi kiinnostaa ja että bloggaamiseen vähän niin kuin kuuluu kertoa, missä on ollut. Mutta siis Suomi-matkailusta. Kun mulla ei ole edes niitä muualla asuvia sukulaisia. Akseli on Turku-pk-seutu, ollut koko ikäni. Lapsena kävin kerran Tampreella, koska sieltä lähti lento johonkin, ja kerran Kotkassa, koska se oli matkalla Pietariin. 🙂