Ensin se oli minusta ihan kiva. Toisella kerralla ihastuin. Ihastuksensa luota kukaan ei malttaisi pysyä poissa, joten tapasimme kolmannenkin kerran. Suhteemme syveni. Mutta voiko tästä tulla mitään pysyvää, onhan se vasta 25-vuotias?
Slovenia on yksi Euroopan nuorimmista valtioista, 25-vuotias. I feel 25 -näyttely Keskuskadulla Helsingissä, seuraavana Stockmannin näyteikkunoista, avaa ihan jokaiselle, maassa käymättömällekin, kuinka kaunis ja monipuolinen se on. Eilen perjantaina avattu näyttely on avoinna 23. elokuuta saakka. Jos liikut Helsingissä ja haluat matkakuumeen kohotusta, käy katsomassa, mitä kaikkea tämä vielä ehkä aika tuntematonkin matkailumaa voi tarjota.
Slovenia on jäänyt naapuriensa Italian ja Kroatian varjoon ehkä siksi, että sillä ei ole satojen kilometrien rantaviivaa. 46 kilometrin mittainen osuus Adrianmeren rannikkoa on vähemmän kuin yksistään Rio de Janeiron kaupungilla Atlantin rantaa, mutta Slovenian viehätys onkin muualla. Voi sinne rantalomallekin mennä, mutta viikko Piranissa, Izolassa tai muussa rantakohteessa ei anna koko kuvaa siitä, mitä kaikkea Slovenia on.
Näyttelyä kiertäessäni näin paljon tuttuja paikkoja. Oli tuttuja siltoja Ljubljanasta, Bled-järveä, Bohinjia, uljaita Lipican hevosia, viinitiloja, juustoja, luonnonpuistomaisemaa, kaupunkiarkkitehtuuria Mariborista. Kaikki tämä olisi helppo kokea vaikka kahden viikon automatkalla. Slovenia on pieni maa, siellä on helppo liikkua autolla, välimatkat ovat lyhyitä, tiet hyvässä kunnossa. Näyttely loi myös uusia tarpeita: Brdan viinialueen jälkeen pitäisi käydä muuallakin, vaikka Halozessa, Karstin alueesta tuli must see, muutama muu luontokohde tallentui kameralle, että pitäisi alkaa selvittää niiden sijaintia.
Näistä syistä minä olen ihastunut Sloveniaan:
Ihmiset
Olen tavannut pääsääntöisesti vain ihania ihmisiä. Suomalainen ja slovenialainen ovat aika samanlaisia, tai ainakin minä olen tavannut vain tyyppejä, joiden kanssa on ollut helppo tulla toimeen ja jutella. Slovenialaisesta vieraanvaraisuudesta meillä olisi paljon oppimista. Viime reissulla hotellilta lähimpään ravintolaan oli parisen kilometriä matkaa. Hotellin baarin tarjoilija oli lähdössä kotiin samoihin aikoihin kuin minä ravintolaan. Hän tarjosi kyydin. Pyytämättä ja yllättäen. Matkan varrelle toki olin menossa, mutta tällainen auttavaisuus on suomalaiselle aina vähän hämmentävää.
Ruoan ja juoman laatu ja hinta
Slovenia on suomalaiselle vielä verrattain halpa matkailumaa, ja rahalle saa todella vastinetta. Olen syönyt kuuden ruokalajin menun hyvässä ravintolassa juomineen viidelläkympillä, juonut viinilasillisia eurolla. Slovenialainen keittiö on maan omia perinteitä, se on vaikutteita naapureista ja kansainvälisiä makuja.
Slovenialaiset viinit eivät ole maailmankuuluja, koska tuottajat ovat pieniä ja kansalaiset ylpeitä omistaan – eli mielellään juovat aarteensa parempiin suihin ihan itse, ja siksi viinejä ei suuria määriä riitä vientiin. Alkon valikoimissa on vain neljä, niistäkin kolme tilausvalikoimassa. Hintahaarukka on 7,99 – 123,60 euroa. Tuo kallein on kyllä kuuden pullon setti.
Pääkaupunki Ljubljana
Ljubljana on aivan erinomainen kesäkaupunki. Ljubljanica-joki halkoo sitä. Sen rantamilla on kahviloita, baareja, terasseja. Rantakatujen poikkikadut vievät vanhaan kaupunkiin, ostoskaduille, torille. Kaupungin yllä kohoaa linna, jolle voi kiivetä tai ajella köysiradalla. Ljubljanassa ei ole maailmanluokan nähtävyyksiä, must see -kohteita, mutta ehkä sen viehätys on juuri siinä: kaupunkia ei tarvitse suorittaa, sitä voi vain fiilistellä.
Kaupunkilaiset itse kuulemma viihtyvät vähän sivummalla, eivät ihan rannassa, jonka paikat ovat enimmäkseen turistien valtaamia. Mutta kun tietää, mihin mennä, voi istua vaikka kadulle levittäytyneelle terassille, ottaa lasin viiniä, syödä pientä iltapalaa ja kuunnella fuusiojatsia (helpompaa kuin luulin) pimenevässä Slovenian illassa.
Luonto
Aktiivisinkin aktiivilomailija saa purettua energiansa Sloveniassa. Bohinjista kuulin järjestettävän kolmen valtion pyöräilyjä, eli polkaistaan muutamassa tunnissa Italian ja Itävallan kautta takaisin Sloveniaan. Vuorille voi kiivetä, osuuhan Alppien häntä, Juliaaniset Alpit, Slovenian maille. Voi vaellella valitsemiaan matkoja Alpe-Adria Traililla, joka sekin alkaa Itävallasta ja jatkuu Italian kautta Sloveniaan. Sen 46 etappia ovat kaikki noin 20 kilometrin mittaisia. Ja mitä noita nyt onkaan.
Koska olen itse enemmän mallia luonnossa on kiva kulkea, ei niinkään haastaa itseä, olen saanut osani Slovenian kauniista luonnosta pienellä pätkällä Alpe-Adria Trailia Šmartnosta Dobrovoon, kuljeskellut Bohinj-järven tuntumassa metsäpoluilla katsomassa rotkoa, kavunnut vesiputoukselle, kuljeskellut Bled-järven rantamilla. Ja tietenkin ajellut skootterilla ja ihaillut kumpuilevaa maastoa ja sotilaallisessa järjestyksessä seisovia viiniköynnöksiä.
Monipuolisuus
Sloveniassa on yhdessä kompaktissa paketissa kaikkea mahdollista. Se on merenrantaa ja vuoristoa. Se on kaupunkielämää ja pikkukyliä. Se on luontoa ja huippumuotia, vaatimatonta perusruokaa ja drinkkibaareja, kylpylöitä ja hiihtokeskuksia, leirintäalueita ja luksushotelleja. Ensimmäisellä vajaan viikon reissulla ehdimme autoilla rannalta Ljubljanan kautta kylpylään ja Mariboriin, toisella kurvailin muutamassa päivässä Ljubljanasta Brdan kautta tippukiviluolaan ja ihailemaan Lipican hevosia, kolmannella reilussa viikossa (julkisilla kulkien) Bohinjin ja Bledin kautta Brdaan ja Ljubljanaan. Tällainen sopii niin loistavasti kaltaiselleni elämysten ahnehtijalle, jota ei haittaa, että maisema vaihtuu, mutta joka toisaalta voi haluta takaisin (ja mennä myös) johonkin vain siksi, että siellä oli ihana hotelli ja maailman parasta kuohuviiniä.
Kaikki Slovenia-juttuni ovat luettavissa täällä.
Slovenia-tietoutta myös osoitteessa slovenia.info
14 comments
Näyttäisi vielä ihastuttava Piran sekä Izola ja Koper olevan näkemättä eli vielä kannattaa palata
Rannikolla olen ollut vain Piranissa. Siitä on vuosia aikaa, mutta muistaakseni kaupunki oli kiva. Silloin tuli taas varattua hotelli viimetipassa, joten ihan parasta mahdollista ei sattunut kohdalle. Izolaa olen kuullut kehuttavan. Ehkä seuraavalla kerralla pitäisi taas mennä rannikolle. Ja jonnekin viinialueelle. Ja luontooon. Seuraava kerta siis todellakin tulee vielä.
Slovenia on hieno maa – kompakti, siisti, upeat vanhat kaupungit ja mahtava luonto (mereltä vuoristoon). Ljubjana on pääkaupunkina sopivan pieni, ja Bled järvialue ja Kranjin keskiaikainen kaupunki lähellä. Itse ihastuin Ptujin pieneen kaupunkiin (Slovenian vanhin kaupunki), kaupungin yläpuolella olevaan linnaan sekä vieressä virtaavaan Drava jokeen. Tämän joen varrella olen syönyt yhden parhaimmista aterioista – ja läheinen boutique hotelli tarjosi mukavat puitteet rennolle lomalle. Olin myös muutamia öitä paikallisilla maatiloilla, jotka tarjoavat majoitusta ja hyvää ruokaa matkailijoille. Kaksi kertaa vasta käynyt Sloveniassa – ja paljon vielä nähtävää, vaikka olenkin maan eri paikkoja käynyt läpi.
Kiitos Jani vinkeistä. Pitää tutkia noitakin kohteita seuraavien retkien varalle. Maatilamatkailun mahdollisuus oli ihan uutta tietoa, mutta miksipä sitä ei olisi, onhan Italia naapurissa tunnettu agriturismoistaan.
Itse pääsin 2 kertaa sloveniaan koulun prjoktin ansiosta. Rakastuin Sloveniaan heti. Tosiaan ihmiset on ystävällisiä, hyvä enkku (tai ainakin opiskelijoilla joiden kanssa teimme töitä) Ljubljana on ihana pieni kaupunki ja keskusta ihanasti kokonaan kävelykatua ja siistit, ilmaset yleisvessat. Oman kokemuksen mukaan (ainakin kollegat) todella urheilullisia, ihanat vuoristomaisemat, ja tosiaan halpaa. Hamstrasin Lidlistä 5 pakettia brysseliläistä suklaata joka maksoi siellä päälle 2e, kun sama suomessa päälle 5e. Slovenia on ehdottomasti mun lemppari maa euroopassa, ja pitäisi käydä siellä joskus ihan omalla ajalla ja vuokrata auto.
Totta muuten, että Sloveniassa puhutaan yleisesti aika hyvin englantia. Viimeksi olin kyllä autoineni vähän hätää kärsimässä, kun piti palauttaa auto ja etsiä sitä ennen bensis. Missään ei näkysynyt ihmisiä, ja kun löysin, oli ensin kieliongelmaa ja sitten vielä satuin tapaamaan ei-autoilevan, joka ei tiennyt asemista mitään. Mutta hyvin sekin päättyi.
Heh 😀 Tämä otsikko houkutteli kyllä lukemaan 😀
Enpä ole Sloveniassa käynyt, mutta selkeästi pitäisi. Olen kyllä siitä lähtien pitänyt maata mielessä, kun Finnair aloitti suorat lennot Ljubljanaan. Eli aika monta vuotta 😀
Jokaisen pitäisi käydä Sloveniassa. 🙂 Tai toisaalta ei. Jos maasta tulee massaturismikohde, se epäilemättä menettää paljon nykyistä viehätystään. Niin on käynyt luvattoman monille kohteille. Mutta kyllä sinne vielä mahtuu, ainakin metsään, jota on pinta-alasta melkein yhtä paljon kuin meillä Suomessa.
Olen tainnut tässä vuoden mittaan rakkauttani Sloveniaan julistaa niin oikealle kuin vasemmalle. Maassa on vaan sitä jotain, joka vetoaa. Enkä tosiaan ole huonotuulista slovenialaista tavannut.
Sinutkin maa lumonnut? Se kyllä taitaa saada ihastumaan itseensä melkeinpä jokaisen. Ja ehdottomasti ihan huippuihania ihmisiä!
Kyllä vain, Slovenia on tosiaankin valloittava maa. Meitsi ihastui kerrasta, ja takaisin on kova hinku jo nyt, vaikka reissusta ei kovin kauaa ole. Mun mielestä hienointa Sloveniassa on luonto (monia muitakin hyviä puolia löytyy, kuten kirjoitit).
Onneksi Slovenia ei ole kaukana. Juuri laitoin yhden kuvan Instaan, ja kun hain sijaintia, Insta kertoi ystävällisesti, että etäisyyttä Brdaan on vain jotain reilut 1700 kilometriä 🙂 Sinne on helpompi palata kuin johonkin kaukokohteeseen. Tekin muistaakseni telttailitte, joten olet luontotyttö enemmän kuin minä, mutta kyllä vain luonto on upea minustakin.
Näyttääpä mahtavalta! Pakko päästä käymään tuolla Sloveniassa, niin monet sitä on jo kehuneet!
Sloveniaan tuntuu ihastuvan ihan jokainen, joka sinne menee. Koska sillä ei ole samanlaista tunnettua mainetta kuin naapureillaan, sitä ei arvaisi niin monipuoliseksi ja kivaksi kuin se oikeasti on. Suosittelen todella!