Tirana oli jotain ihan muuta kuin olin odottanut. Toki tiesin Balkanin alueen kehittyneen ihan hurjasti viime vuosina, mutta koska Albania oli niin pitkään kehittymätön ja suljettu, en ymmärtänyt muutoksen voineen olla näin valtava – tai enhän minä tietenkään tiedä, millainen Tirana on ollut, mutta muistikuvani Sarandesta vajaan kymmenen vuoden takaa olivat niin muuta kuin se, mitä Tirana nyt oli.
Tulin taksilla Shkodërista. Busseja olisi ollut, mutta voin vähän huonosti. 50 euroa tuntui sillä hetkellä sadan kilometrin ja parin tunnin matkasta oikein kohtuulliselta. Kun lähestyin kaupunkia, en mitenkään käsittänyt, että se moderni keskusta saattoi olla Albaniassa tai että se olisi Tirana, jonka odotin olevan rähjäinen ja kämäinen. Jonkinlaista pääkatua ajellessa näkyi tyylikkäitä ravintoloita, loungeterasseja, merkkiliikkeitä, vaikkapa Pretty Ballerinas ja vastaavia. (Liikkeistä kuulin myöhemmin, että vaikka näyttäisivät miltä, mitään ei kannata ostaa, koska oletettavasti koko liike on feikki. En tiedä, onko näin, mutta varuillaan saa olla.)
Se alue keskustassa joen molemmin puolin, jossa turisti luultavasti parhaiten viihtyy, on aika pieni. Se on helposti käveltävissä. Bllokun kaupunginosa on kai tällä hetkellä muodikkain. Siellä on jonkin verran katutaidetta, vähän persoonallisempi kauppoja. Yritin kävellä sunnilleen kaikki Bllokuksi karttaan merkityt kadut. En vaikuttunut mutta alue tuntui kivalta. Ylipäätään Tirana tuntui kivalta paikalta vain kävellä ympäriinsä. Koin sen myös turvalliseksi.
Tiesin olevan vaikka mitä museoita, jotka olisivat avanneet historiaa tai antaneet katsauksen vaikka mihin, mutta päätin pysytellä tällä kertaa ulkona. Luultavasti kohde, jonka kaikki käyvät katsomassa, on Pyramidi (Pyramid of Tirana). Sen sanotaan olleen kallein Albaniassa koskaan rakennettu rakennus. Alun perin se on rakennettu 1980-luvulla kommunistista maata pitkään johtaneen Enver Hoxhan perinnöksi. Kun kommunismi romahti, Pyramidi lakkasi olemasta museo ja sillä on ollut lukuisia käyttötarkoituksia sen jälkeen. Nyt se on surullinen muisto menneisyydestä. Sen pinnan marmorilaatat on kuljetettu turvaan, ikkunoita on rikki, seinät ovat töherrysten peittämät – ja kansanhuvi on yrittää kiivetä ylös sen liukasta pintaa.
Tiranassa ei näkynyt juurikaan mitään oikeasti vanhaa. Siksi oli yllätys nähdä kaunis, vanha Tanner’s bridge keskellä urbaania miljöötä suuren moskeijan kupeessa. Moskeijalta lähtee viihtyisä kävelykatu, jonka alkupäässä siinä moskeijan kulmilla on moderni ja kallis ostari. Sen varrella on myös Tirana Castle. Sillä on satoja vuosia vanha historia, ja vanhoja muureja on jäljellä, mutta sisältä paljastuu ehkä muodikkaampi ja vetävämpi ravintoloiden ja putiikkien keskittymä kuin mikään vaikka Helsingissä. Ja voi mieletön, millaista ruokaa sain siellä! Tartuf Shop Restaurant on nimensä mukaisesti tryffelikauppa ja -ravintola. Sen palvelu on ihanaa, ruoka loistavaa ja hinnat hämmentävän edulliset. Oli siellä ihana viinibaarikin. En enää muista, mitä päädyin sen terassille juhlimaan, mutta jokin syy minulla oli ottaa tarjoilijan parhaaksi kehumaa kuohuviiniä, joka oli kallista, mutta onneksi erinomaisen hyvää.
2 comments
Jos Tirana oli jotain ihan muuta kuin olit odottanut, niin kyllä se näemmä on myös jotain ihan muuta kuin mitä se oli keväällä 2005, kun itse siellä kävin. Se vuoden 2005 Tirana olisi vastannut paremmin käsityksiäsi… Rähjäisen oloinen ja aika mitäänsanomaton se oli silloin, mutta mistään en ole saanut yhtä hyvää pizzaa kuin Tiranasta.
Näyttää siltä, että Tirana voisi hyvinkin olla uuden visiitin arvoinen.
14 vuotta on siis todella muuttanut kaupunkia! Oli toki Bllokussakin vielä korjaamattomia taloja, mutta pääosin kaikki, mitä näin, oli todella siistiä ja modernia. Ja mitä ruokaan tuli, se oli minusta hyvää kaikkialla, missä söin.