Type and press Enter.

Theth (Albania) antoi vuoret ja rauhan

H

yppäsin ehkä kolme kertaa maailman ympäri ajaneeseen maasturiin majapaikkani pihalta Sckoderissa seiskalta aamulla. Pelkääjän puolen etuovi suljettiin sisältä hakasella, koska se ei muuten pysyisi kiinni. Kun auto lähti liikkeelle, huomasin, että siinä ei toimi nopeus- eikä polttoainemittari. Albanialaisilla teillä ei voi ajaa niin kovaa, että nopeusmittarilla olisi väliä, mutta polttoaineen loppumisesta olin vähän huolissani. Meitä oli kymmenen ja kuljettaja. Takatilan nuoriso-osasto kälkätti tauotta. Moottorin lisäksi ainoa, mikä toimi, oli poppivehje. Oriental disco raikasi niin, että edes omiin ajatuksiin pakeneminen ei ollut mahdollista.

Pysähdyimme siellä ja täällä. Parista eri leipomosta haettiin leipää, jostain jättisäkkejä riisiä. Säkit heitettiin auton katolle. Mutta näin kai tämä menee. Theth, paikka, johon olin menossa, on sellaisen tien päässä, että ilman nelivetoa ei pärjää. Kai ihmisten lisäksi nyt sentään pari leipää kulkee samalla. Pysähdyimme ehkä puolivälissä. Sinne jätettiin leivät. Kun kurkistin baariin, kuski joi olutta. Edellisellä nopealla leipäpysähdyksellä hän osti energiajuoman. ”Soon we gonna fly”, sanoi espanjalaistyttö vieressäni. Yhteinen sävel kanssamatkustajan kanssa oli löytynyt. Olutpysähdyksellä huomasin, että riisien kanssa katolla olevat laukkumme eivät olleet mitenkään kiinni. Onnistuin jotenkin selittämään, että olisi kivempi tunne, jos sidottaisiin. Kuski kiipesi autonsa katolle ja sitoi. Kiitin. Myöhemmin tajusin, että tällä yhdellä Suomi-urpolla oli omassa repussaan sellaista kuin passi ja lompakko, jossa pari luottokorttia. Käyttörahat ja yksi kortti olivat sisällä autossa. 

Theth

Theth

Theth

Theth

Theth

Theth

Jotenkin kävi niin, että oluttauolta jo täyteen autoon tuli kaksi matkustajaa lisää. Vain ”uno kilometro” meille sanottiin. Aika pitkään kiivettiin vuorenrinnettä niin, että meitä oli takapenkillä neljä. ”Olen isosta perheestä ja tottunut ahtauteen”, sanoi hän, jolla oli ankeimmat oltavat. ”Uno kilometro” oli kyllä pisin kilometri ikinä ja kesti ehkä vartin. Maisemat olivat upeat. Nousimme vuorta koko ajan vain ylöspäin. Sitten tuli aika sanoa heipat yli puolelle porukasta. He jäivät majataloon juuri siihen kohtaan, josta nelivedon tarve alkoi. Viimeiset reilut kymmenen kilometriä meitä oli kyydissä enää viisi. 

Viimeksi mukaan tulleen saksalaispariskunnan mies oli sitä mieltä, että albanialaiset vain liioittelevat. Että kyllä loppumatkan ihan hyvin olisi omallakin autolla tehnyt. Olen kuullut saksalaisten olevan vähän pihejä. Laitoin pihiyden piikkiin. Tie alkoi muuttua koko ajan pahemmaksi. Ehkä kilsan päässä kysyin, onko edelleen sitä mieltä, että olisi kyllä ajanut itse. Kyllä kuulemma, mutta se olisi vienyt pitkän aikaa. Kun tie alkoi olla sellainen, että oma Volvoni olisi jäänyt pohjasta kiinni pysyvästi, en enää kysellyt, liioittelivatko albanialaiset. Enkä edes silloin, kun pariskunnasta jommankumman tällä kertaa kiinni sidotusta rinkasta lensi suihkusaippua tielle. 

Aika monelle Theth on alkupiste. On tavallista tehdä suunnilleen työpäivän pituinen vaellus vuoren yli Valbonaan. Tämä oli suunnitelmissa suurimmalla osalla muista. Minä ajattelin vain tulla nautiskelemaan vuoristomaisemasta. Kylänä Theht ei tarjoa oikeastaan mitään. Se on yksi yhtä möykkyinen tie kuin koko matka oli. Tien varressa on joitakin majataloja, kuten omani. Osan edustalla lukee restaurant tai bar. On yksi minimarket, mutta se oli kiinni, kun yritin sisälle. 

Kaikki me ei-superulkoilijat patikoimme putoukselle. Kaikki saavat sinne saman ohjeen: ensin ohitetaan kirkko, sitten punaisen sillan jälkeen mennään vain vasemmalle. Oma reittiini molempiin suuntiin oli toki taas jotain muuta, koska tapojeni mukaan eksyin. Mennessä piti saada lounasta, joten poikkesin ohjeesta. Mutta löysin kyllä helposti perille. Paluumatkalla saatoin olla pellolla, tunkea itseni sitä reunustavan aidan raosta ja ehkä rymytä myös ojassa. Mutta löysin takaisin kirkolle, josta osasin takaisin kotiin. Saattoi siinä matkalla vastaan tulla itsekseen lenkille lähtenyt hevonen.  Mutta jotenkin täällä Albaniassa mitään tuollaista ei enää edes hämmästele. 

Theth toi levottomalle sielulle hetkeksi rauhan. Minun oli hyvä olla. Olin pakannut reppuun vain välttämättömimmät. Kaikki hengailivat ulkoilukamoissa – paitsi ne kaksi mimmiä, jotka olivat tulossa illalliselle, kuin olisivat olleet lähdössä yöhön. Huomasivat aika nopeasti tilanteen ja kääntyivät takaisin. Theth ei todella ole bileitä. Se on luonnonrauhaa. 

Odotit ehkä kuvia putouksesta, jolle sanoin tarponeeni. Joko en löytänyt sitä tai sitten se oli niin pieni, ettei lehtien takaa näkynyt. Tällä kertaa matka oli tärkeämpi kuin päämäärä. Tuo päivä oli ihana. 

Theth

Theth

Theth

Theth

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

18 comments

  1. Tulee tuosta kyydistä ihan mieleen Georgiassa kokemani reissu. 😀 kyllä niitä paikallisia kannattaa välillä uskoa ja maksaa sovinnolla kyydistä. 😀 hieno reissu ollut selkeästi ja nuo maisemat on kyllä kauniita!

    1. Matka Thethiin ei ollut varsinainen elämys, mutta sinne päästäkseen todella kannatti nähdä vaivaa. En olisi uskonut, että tällainen paikka tekee minuun niin vaikutuksen, että voisin milloin vain lähteä uudelleen.

  2. Hauska ja realistinen matkantekokuvaus. Näyttää ja kuulostaa niin tunnelmalliselta 😊 Albania kyllä kiinnostaisi kovasti ja myös sen luontokohteet. Nuo vuoret, vihreys ja joet/purot <3

    1. Joskus matkanteko on päämäärääkin jännittävämpää. 🙂 Albania oli minulle todella positiivinen kokemus kaikkineen. Tulin Montenegrosta, josta en pitänyt juurikaan. Albaniassa oli jotenkin ihan toisenlainen meininki.

  3. Kiva Theth kertomus ja hienot kuvat! Albaniassa on aina jännää ja luonto yllättää kyllä monipuolisuudellaan!

    1. Albania osoittautui niin paljon monipuolisemmaksi kuin osasin odottaa. Pitää pikapuolin palata ja nähdä nekin paikat, jotka nyt jäivät näkemättä. Patikka Thethistä Valbonaan kiinnostaisi myös.

  4. Ihan mielettömät maisemat ja kauniit kuvat! Ja aikamoiselta seikkailulta kuulosti tuo automatka. Albania on alkanut kypsyä mielessä itselläkin, vitsi kun tulee koko ajan “uusia” mielenkiintoisia kohteita, joihin tulee yhtäkkinen tarve päästä mahdollisimman pian. 😀

    1. Matkablogien lukeminen todella synnyttää tarpeita! 😀 Oma ensimmäinen lyhyt visiitti Albaniaan vuosia sitten ei ollut mitenkään erityisen kiva. Satoi kaatamalla, kohde oli kämäinen. Jäi olo, että ei kiitos enempää Albaniaa minulle. Mutta silloin tällöin näin sittemmin juttuja, joissa fiilis oli ihan erilainen. Nyt kokemukseni oli hyvä. Maassa on paljon vielä kehittymisen varaa, mutta enimmäkseen tuntui, että siellä oli hyvä olla.

  5. Tää oli aivan ihana postaus <3 Tunnelma vei kertaheitolla omaan Albanian reissuuni reilu 5 vuotta sitten. Kierreltiin silloin ympäri Albaniaa julkisilla kulkuvälineillä ja osa matkoista taitettiin juuri tuollaisilla pikkubusseilla, joissa osa matkustajista istutettiin kiinteiden penkkien sijaan muovijakkaroille. Albanian maaseutu, kalkkunalaumojaan paimentavat vanhat miehet ja se seesteinen tunnelma ovat jääneet iäksi mieleen ja tehneet Albaniasta yhden mun lempikohteistani. Ihana kuulla, että sitä tunnelmaa on paikoin vielä jäljellä, vaikka Albaniaa on kohdannutkin viime vuosina varsinainen turistibuumi.
    Omalla reissullani luontokohteet jäivät väliin, mutta Thethin kaltainen vuoristokohde houkuttelisi todella paljon! Ehkä pitäisi joskus palata Albaniaan kiertelemään aiempaa paremmin vuoristoseutuja ja pieniä kyliä.

    1. Tämä ei varsinaisesti ollut pikkubussi vaan tilattu kuljetus, joka haki ovelta ja vei seuraavalle ovelle. Mutta ai järkytys, jos tuossa menossa olisi pitänyt istua ilman turvavyötä jollain jakkaralla! Minuun jäi myös elämään ajatus Albaniasta ja auton vuokraamisesta. Thethiin en suinkaan lähtisi itse ajamalla pönkimään, mutta olisi vapaus ajella ja nähdä maata vähän turistireittien ulkopuolelta.

  6. Ensinnäkin, ihanat vuoret (tiedät varmaan rakkauteni vuoriin :))! Piti ihan googlettaa, että mitä vuoristoa tuo on, mutta en osannut tulkita karttaa oikein. Jotain Balkanin vuoristoa?

    1. En minäkään oikein tiedä, mitä vuoristoa se on. Tiedän vain, että siellä oli tavattoman kaunista ja mielettömän hyvä olla.

  7. Hah, näin jotenkin itseni eksyneenä pellonreunassa ja ojanpientareella. Jotenkin tykkään tuollaisesta vähän “hälläväliä” meiningistä mitä näköjään albanialaisetkin harrastaa. Se tuo mieleen nuo lukemattomat reissut Aasiassa, jossa epätoivo kohtaa tuon tuosta, mutta kertaakaan ei olla tien päälle jääty. Mutta siis ihanan näköinen paikka!

    1. Minä tarvitsen juuri tällaisia kokemuksia, että vaikka kaikki ei menisi ihan pilkulleen ja sääntöjen mukaan, lopputulos voi olla yhtä hyvä tai parempi kuin oma säntillinen tapa tehdä. Kärsivällisyys ja erilaisuuden sietokysy kun ovat aika olennaisia ihmisille.

  8. Elämyksellinen matka tuonne! 😅 Tosi kivan näköinen paikka, harmi kun ei omalla Albanian reissulla käyty täällä.

    1. Joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä. 🙂 No ei se nyt ollut. Kyllä päämäärä oli ehdoton ykkönen, mutta matkat kyllä varsinaiset elämykset. Paluumatkan isäntä oli ihan omaa luokkaansa hänkin. Auto paljon parempi, mutta vauhti ja isännän kiihtyvyys omaa luokkaansa myös. 🙂

  9. Matkalla sitä rauhoittuu parhaiten veden äärellä tai vuorimaisemassa niin kuin nämä. 😍

    1. Pakko on alkaa uskoa, että näin on!