The Pearl Qatar on Qatarin vastaus Dubain The Palmille, eli täysin ihmisen luoma, keinotekoinen saari kaupungin kupeessa. The Pearl ei ollut ainakaan vielä 2011 kokonaan valmis, mutta varsin hyvän käsityksen siitä sai, kun yhtenä iltana otimme taksin ja lähdimme katsomaan. Dohassa on muuten todella halpaa ajaa taksilla. Hinta mittarissa on jokseenkin sama kuin se olisi Suomessa. Ero vain on, että yksi euro on lähes viisi riyalia. Koska julkista liikennettä ei ole ja välimatkat ovat varsin pitkiä, on taksi oikeastaan ainoa vaihtoehto, jollei vuokraa autoa. Jollei koko päivää käytä paikasta toiseen liikkumiseen, tulee taksi ehdottomasti vuokra-autoa edullisemmaksi.
Pyysimme taksia ajamaan The Pearlille, ja siihen se meidät jätti: Rolls Royse -kaupan eteen. Jaaha, että sellainen paikka tämä Pearl, tuumin. Jotta Rolls Royset eivät osoittautuisi satunnaiseksi poikkeukseksi, oli vastapäätä Ferrari-liike.
Pearlin rantabulevardi on ehkä kilometrin mittainen ja lähes ympyrän muotoinen. Kaaren toisella reunalla on siis meri ja toisella korkeita, uusia taloja, joiden alakerrat ovat vieri vieressä luksusmuotiliikkeitä ja ravintoloita. Ylemmät kerrokset ovat asuinhuoneistoja. Kattohuoneistojen ikkunat olivat kolmen kerroksen korkuisia. En taida osata laskea niin pitkälle, kuin vaatisi, jotta saisi hinnan niille asunnoille.
Pienellä alalla on kaikki ne liikkeet, joiden suunnittelijoiden nimiä voi lukea muotilehdistä. Suurin osa on taas sellaisia, että eihän minulla ole varaa edes ovea avata. Ei sen puoleen että olisi kummemmin kiinnostustakaan mennä luomuksia hypistelemään. Mutta onhan liikkeiden ikkunoita hauska katsella. Mukana ovat mm. Alexander McQueen ja Stella McCartney, joiden liikkeitä en ole kovin monessa paikassa nähnyt.
Ravintolat ovat myös varsin hintavia. Joukossa on myös yksi Gordon Ramsayn ravintola, jossa hampurilaisesta saa maksaa 50 euroa. Ei se tietysti ihan mikä tahansa hamppari ole, vaan erottuu vayguhäränpihvillä bulkkipurilaisesta. Muistin lukeneeni, että rannassa on myös The Noodle house. Olihan se, kauimmaisessa reunassa, aivan täynnä, ja sieltä sai erinomaista ruokaa, mutkatonta palvelua ja hintaan, joka mahdollisti syömisen loman muinakin päivinä.
Ei voi sanoa Paearlin olleen mitenkään ruuhkaisa. Suurimmassa osassa liikkeitä myyjät saivat viettää iltaansa ihan keskenään. Kahviloiden ulkoterassit sen sijaan olivat melko täynnä viileästä illasta huolimatta. Mutta paikalle sattuneiden ihmisten katseleminen olikin ihan parasta. Miehet valkoisissa vaatteissaan ja naiset mustissaan isuivat kahvilla ja polttelemassa nargilea (vesipiippu). Yksi nuoripari oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista: Nuorukaisella oli hiekanvärinen vaate ja koristeellinen huivi pitkähkön ja laineikkaan mustan tukkansa verhona. Tyttö oli paljetein koristellussa abayassaan, huivissaan ja voimakkaassa meikissään käsittämättömän kaunis.
