Qatarin oli vallannut jonkinlainen urheiluhuuma. Asia Gamesit olivat olleet juuri ennen tuloamme, kaikenlaisia kisoja oli haettu pidettäväksi, ja jos oikein muistan, joitain oli maahan saatukin. Qatar Exxonmobil Open ATP-tennisturnaus järjestetiin kymmenennen kerran 2. – 7.1.2012. Lippuja oli myynnissä ostareilla ja varsin kohtuulliseen hintaan: alle viidellä eurolla voi katsoja pelejä koko päivän. Itse asiassa halvimmat liput olivat reilut kaksi euroa. Niillä pääsi pikkukentille. Vitosen lipuilla oli oikeutettu pääkatsomon keskiosaan, eli ihan hyville paikoille. Koska olemme matkoilla käyneet katsomassa koripalloa ja baseballia, innostuimme nyt tenniksestä, onhan turnauksessa mukana koko joukko maailman huippunimiä.
En oikein osannut keskittyä pelien seuraamiseen, koska atmosfääri kaikkineen oli niin mielenkiintoinen. Milloin laskin, paljonko sheikkejä (Sanoimme siis sheikeiksi kaikkia perinteiseen valkoiseen mekkomaiseen vaatteeseen ja päähuiviin pukeutuneita miehiä.) istuu vastapäisessä katsomossa, milloin keskityin johonkin muuhun epäolennaiseen. Sen verran kuitenkin seurasin, että huomasin todeksi, millaista tenniksen seuraaminen on: pää todella kääntyy puolelta toiselle pallon mukana, jos istuu kentän pitkällä sivulla. Jotenkin olin televisiosta saanut käsityksen, että pelikenttä olisi suurempi kuin se todellisuudessa on. Lukioaikana olen kerran itse ollut tenniskentällä, joten omat kokemukseni pelistä ovat kovin vähäiset.
Eräs varsin epäoleellinen seurattava oli tuomari. Minusta oli hupaisaa seurata suoraan vastapäätäni omalla korkealla tuolillaan istunutta miestä, joka kovin epävirallisen oloisesti roikotteli ja heilutteli jalkojaan ottelun aikana. Samassa katsomossa kanssamme ollut naiskatsoja alkoi huudella tuomarille. Se tuntui varsin hämmentävältä. Aikuinen nainen. Taisi hän huudella suoraan kentälle pelaajallekin. Jos istuu ensimmäisessä rivissä, on oikeasti todella lähellä pelaajaa.
Kaikkein suurimpia tennisnimiä ei meidän katsomossa istuessamme pelannut. Valitsimme ensimmäiseksi otteluksi venäläisen Dimitry Tursunovin ja espanjalaisen Albert Ramosin pelin. Tursunov oli tuttu nimi vuosien takaa. Silloin seurasimme hänen ja Jarkko Niemisen välistä ottelua televisiosta. Taisivat pelata Wimbledonissa. Kumpikaan ei muista, miten pelissä silloin kävi, mutta se oli suomalaiselle tennikselle merkittävä ja tuli siksi suorana televisiosta. Tursunovin nimi siis jäi mieleen. On hänen nimensäkin minusta jotenkin aika hauska. Siksipä siis halusimme kannustaa Tursunovin voittoon, mutta erittäin lupaavan alun jälkeen kävi niin, että Tursunovin pelit Qatarissa jäivät tähän yhteen. Kovasti niisti ja yski tauoilla. Flunssa kaatoi venäläisen. Voi Dimitry! Kuittasi hän kuitenkin osallistumisesta kymppitonnin (dollareina).
Samaan aikaan viereisellä kentällä pelasi qatarilainen nuori mies italialaista nuorukaista vastaan. Tuon pelin aikana katsomossa oli paljon “sheikkejä”. Kovin oli Italian poika parempi, eikä qatarilainen saanut yhtään pistettä. Voi, tuli melkein sääli nuorta miestä. Näytti ihan lapselta vielä.
Tursunovin pelin jälkeen seurasimme hetken nelinpeliä, jossa oli mukana Jo-Wilfrid Tsonga. Eipä ollut tyyppi minulle tuttu, mutta koska vähän innostuin tenniksestä, tutustuin otteluiden jälkeen kaikenlaisiin taulukoihin. Tsongahan oli kaksinpelin ATP-listalla sijalla 6! Ei ihan turha jätkä! Mieheni, joka enemmän on seurannut tennistä, tiesi, että monet osallistuvat nelinpeliin ihan vain rahasta. Tässä Qatarin turnauksesta pelkästä osallistumisesta 1. kierrokselle saa 5000 dollaria. Tsonga parinsa kanssa hävisi ottelunsa.
Oli hauska seurata katsojien reaktioita, kun miehet astelivat kentälle. Suurimmat suosionosoitukset sai juuri Tsonga. Katsojien kamerat suuntautuivat myös enimmäkseen hänen suuntaansa. Viereisellä kentällä oli samaan aikaan toinen nelinpeli, eikä sillä puolen ollut juuri lainkaan katsojia. Jotenkin kävi heitä(kin) sääliksi. Näin myös Roger Federerin, turnauksen toiseksi sijoitetun, suuren toimittajalauman ympäröimänä kisa-alueella.
Mielenkiintoinen kokemushan tämä oli, vaikken tenniksestä juuri mitään ymmärrä! Kaikenlaisia tunteitakin se herätti, enimmäkseen kai äidillisiä. 🙂
