Tbilisi on niitä kaupunkeja, joita on vaikea kuvailla sanoin. Siellä pitää itse käydä. Pitäisi kulkea sen katuja aistit avoinna, koska varsinkin vanha kaupunki tarjoaa aivan valtavasti ärsykkeitä. Mutta teen parhaani.
On hämmästyttävää, kuinka vähän olen kuullut ihmisten käyvän Tbilisissä. Itse olin ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten, ja kun nyt oli edulliset lennot tarjolla, tuntui juuri oikealta ajalta palata. Tbilisi oli oikeastaan ennallaan, mutta kuten arvasin, se on myös länsimaistunut huomattavasti. Siellä täällä on katutaidetta, suunnilleen kaikki sähkökaapit on maalattu, viinibaareja on lukuisia, vierekkäin voi olla trendikäs pieni cocktail-baari ja vain paikallisia käsityöläisoluita tarjoileva kuppila. Vasta kehittyvän maan tuntomerkkinä ovat myös kulkukoirat ja -kissat, joista näytetään onneksi pidettävän huolta. Koirat on merkitty ja steriloitu, ja jos joku nukkuu terassilla penkillä sateensuojassa, ei kukaan aja pois.
Tbilisi on vastakohtien kaupunki. Vierekkäin voi olla pyhistä pyhin kirkko ja kadun toisella puolella ravintolakeskittymä seinämaalauksineen, ja toisaalta suomalaisen silmin lähes raunioituneista asuintaloista parinsadan metrin päässä on Vapauden aukiolla Burberryn myymälä ja suuri ostari, joka myy kalliita länsibrändejä.
Jostain käsittämättömästä syystä kaikki lennot Euroopasta Tbilisiin laskeutuvat aamuyöllä neljän tienoilla. Itse lensin Air Balticilla, mutta samoihin aikoihin tulivat Lufthansa ja Turkish Airlines. Passijono oli älytön ja matkatavaraosastolla kaaos, joten yli tunti meni, että olin ulkona. Hotellit myyvät kuljetuspalvelujaan, mutta ainakin minulla se oli kiinteähintainen lentokenttätaksi ja sen päälle aika iso hotellin komissio, vaikka muuta väittävät. Oma vinkkini on, että lataat kotona Boltin, ostat kentältä SIM-kortin ja tilaat auton. Viikon rajattoman nettikortin sain itse reilulla vitosella, ja paluumatkalle en miettinytkään enää muuta kuin Boltia.
Vanhan kaupungin rappioromantiikkaa
On siis lähes jokaisen turistin osa aloittaa yölennon jälkeen Georgian-matkansa nukkumalla päikkärit. Aamuyöllä tulija joutuu maksamaan kuitenkin jo tuloyön. Edes muutaman tunnin unien jälkeen mistä tahansa nauttii enemmän. Herättyäni aloitin kaupunkiin tutustumisen valumalla rinnettä alas Metekhi kirkolle. Kirkossa oli harras ja jotenkin intiimi tunnelma, vaikka oli maanantai-iltapäivä. Osa luki uskonnollisia tekstejä, silloin tällöin näki jonkun suutelevan ikonia, naisia istui kirkon reunamilla penkeillä ja keskusteli hiljaa, joku sytytti kynttilöitä. Täällä kunnioitetaan vanhoja perinteitä, eikä nainen voi mennä kirkkoon housuissa, vaan siihen päälle on puettava lainahame. Myös hiukset peitetään huivilla. Kirkon puistossa istui ihmisiä, ja matkalla sisälle moni suuteli myös kirkon seinää. Tuntui vähän tungettelevalta olla mukana, mutta minusta kunnioittavasti käyttäytymällä voi kirkkoihin ateistikin mennä. Tbilisin vanhoissa kirkoissa ei missään ollut lupa ottaa kuvia.
Vanhan kaupungin kiinnostavimmat osat ovat minusta Kurajoen toisella puolella Metekhistä katsottuna. Heti Metekhisillan kupeessa on maan alle rakennettu Meidan Bazaar, joka ei valitettavasti täyttänyt ihan odotuksiani. Oletin sen myyvän autenttista georgialaista tavaraa, mutta ehkäpä sillekin on käynyt sama kuin basaareille kaikkialla maailmassa. On siellä kattava valikoima georgialaisia viinejä ja jotain mausteita, mutta melkeinpä muuten kutsuisin valikoimaa krääsäksi. Maan alle rakennettu kauppakäytävä on kuitenkin aika kaunis vilkaistavaksi.
Tbilisi on kukkuloiden kaupunki, ja jalkaisin kun kulkee, huomaa illalla nousseensa ja laskeutuneensa rinteen toisensa jälkeen. Paikoin vanhassa kaupungissa huonokuntoiset autot eivät pääse nousemaan katuja. Varaudu siis ehdottomasti hyvillä kengillä, jos tänne joskus lähdet. Boltilla matkat keskustan sisällä maksavat pari euroa, jos haluaa säästellä jalkojaan, mutta Bolt-matkoista huolimatta kävelin Tbilisi-päivinä reilut 15 kilometriä kunakin.
Vanhan kaupungin (Old Tbilisi kartoissa) ytimessä on muutama varsinainen erikoisuus. Toinen niistä on Leghvtakhevin kanjoni, jonka päässä on vesiputous. Lähellä putousta on Bridge of Love, jonka kaiteet kohta pettävät rakkauslukkojen painosta. Toinen erikoisuus on ihan siinä vieressä Albanotubanin alue, jossa on vierekkäin useita kylpylöitä. Alueella kulkeva ei voi erehtyä olevansa muualla kuin kuumien lähteiden alueella, sillä mineraalisen veden vieno pilaantuneen kananmunan löyhkä seuraa perässä. Kylpylöitä kutsutaan yleisesti nimellä sulfur bath. Tuon googlaamalla saa ensimmäisenä nähtäville Chreli Abanon luksuskylpylän upean julkisivun. Näin jälkeenpäin kadun, etten mennyt testaamaan kylpyläkokemusta kaikkine kuorintoineen, mutta jokin arkuus iski yksin matkaajaan. Omituinen minä.
Ehkä tunnetuin nähtävyys tai ainakin valokuvatuin lienee vino kellotorni, joka kuuluu paikallisen nukketeatterin rakennukseen. Tasatunnein tornista tulee ulos enkeli, joka soittaa kelloa. Kuvasin edellisellä kerralla koko show’n, jonka voit nähdä täältä. Korttelit kellotornin ympärillä ovat kaikkineen minusta kiinnostavia: vanhoja taloja, 500-luvulta peräisin oleva Anchiskhatin basilika upeine freskoineen, hauskoja patsaita. Sattumalta pistäydyin myös kolmen taiteilijan Kon Tiki studiossa ihan siinä lähellä ja päädyin ostamaan taulun suoraan taiteilijalta. Meillä oli hyvä kohtaaminen. Ihan vieressä on myös Erekle II Street, joka on vieri vieressä ravintoloita ja niiden terasseja.
Eläväinen ja aito Marjanishvili
Luultavasti kaikki turistit aloittavat vanhasta kaupungista, mutta en jäisi vain sinne. Vanha kaupunki ei ole missään nimessä vain turisteille, mutta jos haluaa nähdä tavallista georgialaista elämää, suosittelen Marjanishvilin aluetta vanhan kaupungin pohjoispuolella. Itse asiassa kellotornilta ei ole kuin muutama sata metriä Dry Bridge Marketille, josta voi vaikka aloittaa Marjanishviliin tutustumisen, jos kirpputorimeininki kiinnostaa. Täällä on lähinnä astioita ja erilaisia käyttötavaroita, ei niinkään vaatteita, jollei satunnaisia vanhoja sotilasasuja lasketa. Joidenkin esineiden kohdalla, esimerkiksi lankapuhelinten, mietin, mahtaako niille koskaan enää löytää ostajaa, mutta auton takakontin uumenissa sellainenkin näkyi.
Fabrika Tbilisi näkyy nimenä kaikilla mahdollisilla matkailusivuilla. Se on vanha teollisuuskiinteistö, jossa on nykyään hostelli, ravintoloita, baareja ja työskentelytiloja. Jotenkin minulla meni paikkaan maku heti portilla, kun innokas vahtimestari kielsi valokuvien ottamisen kameralla, kun vieressä useampikin tyyppi kuvaili kännykällä. Varsinkin lämpimällä säällä sisäpiha vaikutti siltä, että kyllähän siinä lounasta söisi ja ehkä neuvoa-antavankin ottaisi. Ulkoseinän ja lähikatujen katutaide minut tänne oikeastaan toi, ja siinäkään mielessä Fabrika Tbilisi ei ihan täyttänyt odotuksia.
Minä pidin eniten Kote Marjanishvili kadusta metroasemalta itään (poispäin joelta). Se oli todella eläväinen. Porttikongeissa myydään hedelmiä, yhdeltä katumyyjältä ostin sukkahousut, asemalla myydään kirjoja. Milloin vain oli mahdollista, kurkkasin porttikongeista sisään. Niissä avautui mielenkiintoisia maailmoja.
Samalla kadulla oli ehkä Tbilisin trendikkäin kahvila Groovy Roasters, jossa söin erinomaisen lounaan. Oli kiva saada jotain vähän kevyempää monipäiväisen hatsapuridieetin jälkeen. Jos taas näillä huudeilla haluaa baari- tai terassikierrokselle, kävelykatu Davit Aghmashenebeli Avenue tarjoaa kymmeniä paikkoja vierivieressä. Arkipäivänä lounasaikaan oli hyvinkin väljää, mutta kadun läpi käveleminen vaati sisäänheittäjien armeijan kohtaamista.
Mtatsminda ja vähän chachaa
Mieltymykseni näköaloihin vei minut ensin suorastaan lähes päihtymään pieneen Chacha corneriin. Päätin siis vielä viimeisenä iltana hakeutua funikulaarille ja sillä ylös kukkulalle katsomaan auringonlaskua. Vilnius Squarelle (funikulaarin ala-asemalle) kävellessäni huomasin söpön pienen baarin, ohitin sen mutta palasin takaisin. Kyllähän nyt hyvänen aika pitäisi vähän tutustua georgialaiseen chachaan, kansallisjuomaan! Ajattelin maistaa yhden, mutta isännän mielestä kaksi olisi ihan minimi, jotta voisin vähän vertailla. Ehkä sitten saatoin maistaa neljää ja samalla vaihtaa omistajan kanssa ajatuksia maailmanpolitiikasta. Askel oli aika kevyt siitä matkaa jatkaessani.
Kävipä sitten niin, että funikulaariasemalla parveili porukkaa, koska vehje lakkaa toimimasta (ainakin näin syksyllä, muista vuodenajoista en tiedä) jo neljältä. Boltilla ylös pääsee kohtuuhinnalla, ja kun kyselin porukkaa jakamaan autoa kanssani, päädyin ruotsalaisten verovirkailijoiden yksityiseen kyytiin.
Maisema ylhäältä on kyllä upea, vaikka auringonlasku jäi aika vaisuksi. Päädyin verotyyppien perässä myös fiiniin Funicular ravintolaan, mutta totesin sen omalla rahalla maksettavana liian kalliiksi. (Olisinko voinut lyöttäytyä seuraan ja maksattaa ateriani ruotsalaisilla veronmaksajilla…) Alakerran ravintola oli vähän edullisempi (myös vaatimattomampi), mutta illallinen ulkona terassilla lämpölampun alla, kun ilta pimeni ja kaupungin valot syttyivät alapuolella, oli mukava kokemus.
Tämän kaiken ja epäilemättä paljon muutakin, kuten vierailun taideakatemiassa, jonka olin ymmärtänyt olevan näkemisen arvoinen (en ehkä nähnyt oikeita asioita) ehdin kahdessa päivässä. Lomastani puolet vietin Sighnaghissa, rakkauden kaupungissa. Kaksi päivää oli ihan liian vähän, sanosin. Uskoisin neljän olevat sopiva määrä, jos pysyy vain Tbilisissä.
Lue lisää: Sighnaghi – rakkauden ja viinin kaupunki Georgiassa
Ruoasta ja viineistä en tainnut puhua mitään, mutta Tbilisi on täynnä viinibaareja ja ravintoloita, joista saa aivan järjettömän hyvää georgialaista ruokaa kohtuulliseen hintaan. Pääruoka, hatsapuri, lasi viiniä ja pullo kuplavettä maksoi lähes poikkeuksetta 15 – 18 euroa. Kaksi ihmistä pääsee halvemmalla, koska ehkä kukaan ei kykene syömään hatsapuria yksin.
Olen niin onnellinen, että menin. Kymmenen vuotta sitten Tbilisi teki jo vaikutuksen, mutta nyt sain siitä paljon enemmän irti. Yhtenä syynä taitaa olla se, että kaupungista oli paljon enemmän tietoa saatavilla, kiitos blogien. Itse hyödynsin paljon mm. Wander-lushia, jonka kirjoittaja asuu kaupungissa. Ihan yhtä onnellinen en ollut herätessäni aamukolmelta paluulennolle, mutta meitä kohtalotovereita oli siellä omituisten lentoaikojen vuoksi satoja.
16 comments
Mukavat muistot Tbilisistä ja ’Gruusiasta’ muistui mieleen.
1978 ja 1985 olen siellä vieraillut.
Paljon on varmaan kaupunki muuttunut, mutta kuvistasi löytyy paljon tuttua vanhaa.
Voisin kyllä kolmannenkin kerran sinne reissata.
Oho, no sinun muistosi tosiaan ovat vanhempia kuin omani. Äitini kävi muistaakseni myös 80-luvulla ja puhuu edelleen Gruusiasta ja Georgialaisista ihanista ihmisistä.
En ole Tbilisissä käynyt, vaikka todella paljon sitä kuulee kehuttavan. Ja kivalta kaupunki kyllä myös kuulostaa. Ja toki aitoa hatsapuria olisi mainiota päästä maistamaan. Viinien perään en niin ole, mutta paikallinen ruoka tosiaan kiinnostaa.
Ruoka yksistään on mainio syy matkustaa Georgiaan!
Georgiaan voisi tehdä matkan kyllä ihan vain uskomattoman herkullisen georgialaisen ruuan takia! Sen verran mukavuudenhaluainen kyllä myönnän olevani, että jos yölento on ainoa vaihtoehto, niin matka jäisi varmaankin väliin. Jos kyse siis olisi vain muutaman yön pituisesta reissusta.
Olin itse siis vajaqan viikon. Puolet vietin Tbilisin ulkopuolella. Yölennot ovat kyllä ikäviä, mutta en niiden takia jättäisi mitään maailmankolkkaa näkemättä. 🙂 Ruoka on ihan käsittämättömän hyvää. Onneksi Helsingissä on muutama autenttinen paikka, jossa pääsee4 ainakin makumatkalle.
Kun olin vuosi sitten Bakussa, siellä kehuttiin Tbilisiä kovasti. Eikä nähtävästi turhaan. Tbilisi vaikuttaa tosiaan paikalta, jossa voi viihtyä. Joulukuussa menen ja olen neljä yötä. Vinkit tulevat siis tarpeekseen, ja tulivat juuri oikeaan aikaan! Sellaista voisin vielä kysyä, että jos mieleen jäi ravintola tai pari, joita voisit vinkata, niin ottaisin kiitollisuudella vastaan.
Olen lisäksi Kutaisissa kolme yötä, kun lennot ovat sinne. Olen onnistunut välttämään yölennotkin lentämällä Wizzairilla Tallinnasta. Lentoajat ovat mukavat, mutta en tiedä, onko tuo kokonaisuus nyt sittenkään kovin tehokas, kun pitää laivailla Tallinnaan ja takaisin ja sitten vielä jotenkin järjestää se Kutaisista Tbilisiin ja takaisin siirtyminen. Toisaalta Kutaisikin vaikuttaa ihan mukiinmenevältä paikalta, ja onhan se mukavaa nähdä pääkaupungin lisäksi jotain muutakin.
Kuviasi on ilo katsella. Varmaan Tbilisissä on kaikenlaisia monumenttejakin, ja näen ne sitten siellä, mutta nämä vähän syrjäisemmät ja ränsistyneemmät kulmat, niitä en ehkä löytäisi jos et sinä niitä etukäteen näyttäisi.
Kutaisi ei sanonut minulle mitään, joten googlasin. Näkyy olevan aika kaukana Tbilisistä, mutta busseja ja marshrutkoja, pikkubusseja, varmasti kulkee kahden ison kaupungin väliä, kun niillä pääsee monta kertaa päivässä myös esim. Sighnaghiin, joka on pieni paikka.
Itse asiassa yksikään kuvani ei ole mistään syrjästä. Tbilisin vanha kaupunki on paikoin varsin ränsistynyttä. Olen itse vähän huono monumenttien kiertelijä. Siksi niitä ei blogissa oikein näy, mutta sellaisista on ehkä helppo löytää vinkkejä.
Tuo ainoa ruokakuva on ravintolasta nimeltä Hide ihan Metekhi Bridgen vieressä. Sitä voin lämpimästi suositella. Se näyttää kalliimmalta kuin on, ja ruoka oli tosi hyvää. Kuvan ruoat ja pullo kuplavettä maksoivat vähän yli 20 e. Lisäksi mainitsin jutussa trendikahvilan, josta sai erinomaista ruokaa, mutta se ei ollut erityisen georgialaista. Valitettavasti en yhtään muista muiden paikkojen nimiä. Paitsi näköalapaikan ravintolan, mutta sitä en omalla kokemuksellani lähtisi suosittelemaan.
Aivan mielettömän ihanaa matkaa sinulle! Minä lähden lauantaina Curacaolle. 🙂
Oi että, Tbilisi vaikuttaa ihanalta paikalta! Mua kiinnostaa paljonkin käydä Georgiassa ja oon vähän sivusilmällä Tbilisiä katsellut, mutta nyt tuli entistä kovempi palo päästä sinne. Yleensä mun haaveilut ovat kaatuneet noihin hankaliin lentoaikoihin. Paljonko sulle tuli ns. lisäkustannuksia ja lisävaivaa hankalista lennoista? Tarkotan ylimääräsiä hotelliöitä tai hankalia kentällä nukkumisia yms? Pitää myös miettiä, miten myyn ajatuksen epämukavasta matkanteosta matkakumppanille… 😀 Monta päivää suosittelet käytettävän tähän kohteeseen?
Tbilisi on ihana!
Ei minulle varsinaisesti tullut lisäkustannuksia. Toki kun lento on perillä aamuvarhaisella, pitää maksaa jo se edellinen yö, koska aamuviideltä ei lasketa vielä aikaiseksi sisäänkirjautumiseksi, ja vaikka heräsin 3.30 kotiinpaluuyönä, piti maksaa koko yö. Mitään kentällä nukkumisia ei ollut. Mennessä olin 9 tuntia Riiassa, mutta siinä ehti mainiosti kaupungille moneksi tunniksi. Sanotaanko, että matkanteko oli rankkaa, mutta ei mitenkään erityisen paha.
Tbilisiin varaisin 4-5 päivää. Omat kaksi oli tosi vähän. Jos haluaa nähdä mitä tahansa muuta lisäksi, sen mukaan sitten lisäpäiviä. Esim. Sighnaghiin riitti hyvin pari yötä, mutta Georgiassa on ihan hurjasti kaikkea. Minulla on kymmenen vuoden takaa muita juttuja. Ehkä luit niitä jo? Helposti pelkkiä ihania juttuja tutkimalla saa menemään kymmenestä päivästä kahteen viikkoon, sanoisin. Mutta Tbilisi ja jokin muu kohde yhdessä ehkä 6-7 päivää.
Nyt on Tbilisi nähty ja koettu. Neljä yötä tuntui minusta riittävän siihen, että kaupungista sai aika hyvän käsityksen. Linnoitusta en viitsinyt mennä katsomaan, mutta Siionin kirkon harras tunnelma teki vaikutuksen. Georgialainen ruoka oli hyvää ja edullista, hotelli oikein hyvä ja tasoon nähden minusta hyvänhintainen (Courtyard ihan siinä Vapaudenaukiolla, maksoi satasen per yö). Väkikin ystävällistä, vaikkei yhteistä kieltä aina löytynyt. Kaupunki oli kuitenkin vähän turhan ränsistynyt makuuni, ja Rustaveli-kadun mustalaislasten hyökkäyksiä en myöskään jää kaipaamaan, vaikken itse joutunutkaan kohteeksi. Hotellissa erikseen näistä varoitettiin ja pari insidenttiä näinkin.
Kiitos Wander-lush-vinkistä, sieltä löytyi sekä tekemistä että hyviä ruokapaikkavinkkejä!
En rakastunut Tbilisiin, mutta olihan se mielenkiintoista nähdä.
Kiva kuulla fiiliksiäsi. Minä nimenomaan tykkään kaupungin ränsistyneestä ilmeestä, mutta ymmärrän hyvin, että se jakaa mielipiteitä. Todella olisi mukavampaa ilman päälle käyviä lapsia. En osannut varautua mutten onneksi kohdannutkaan. Ihan takia voisin vaikka muuttaa Georgiaan. 😊
Tallinnasta Kutaisiin ja siitä yöbussi Tbilisiin on myös ihan hyvä vaihtoehto. Oletuksena Tbilisin keskustassa 0320. Tosin näillä keleillä 4h bussi muuttuikin 10h bussiksi, ja useita oli kuulemma jäänyt matkalle. Menoon tuo ei siis juuri vaikuta, mutta paluu mukavasti kolmen maissa iltapäivällä.
Olenkin kuullut, että Tallinnasta on halpa yhteys Kutaisiin. Kymmenen tuntia bussissa ei tunnu ihan huippuidealta, mutta kesäkelilä ihan hyvä vaihtoehto tämäkin. Lennot olivat sen verran edulliset, että mukavuus edellä mennessä sittenkin mieluummin lennän.
Kiitos. Aikas hieno kertomus Tbilisistä. Jos vaimo ontaa luvan, niin luulempa viettäväni 60 vuotispäivääni siellä. Tosin maaliskuussa saattaa olla varsin erilaista
Maaliskuu alkaa olla varmasti jo keväinen. Vahvasti suosittelen vaimon taivuttelemista luvan antamiseen (ja jos oikein hyvä tuuri käy, lähtemään mukaan). Tbilisi on hieno kaupunki.