Type and press Enter.

Täysin erilainen joulu

Olen paennut joulua jo aika monta vuotta, ja jos olen ollut olosuhteiden pakosta Suomessa, olen tainnut olla paikalla mutta en läsnä. Joulu ei vain koskaan ole tuntunut minusta sellaiselta, kuin se naistenlehdissä ja somepostauksissa vaikuttaa olevan. Epäilemättä sellainen joulu olisi tavoiteltava ja voi olla, että sellaisesta pitäisin, mutta minä en elä täydellisten perhejoulujen elämää. Viime vuosina olen tehnyt joulujuttuja Malediiveilta, Thaimaasta. Espanjasta, Kiinasta ja Hongkongista. Mutta sitten tuli korona ja reissumuija oli pakotettu jäämään kotiin.

“Sä oletkin ehtinyt aika moneen paikkaan yhden joulun aikana.” Tämä Instagramissa saamani viesti kuvaa jouluani aika hyvin. Siihen mahtuu myös tunteita yhtä laajalla otannalla kuin paikkoja: pettymyksiä, surua, huolta, iloa, lämpöä, rakastumista, kaipausta. Mutta tonttulakki kulki mukana, kuten se on kulkenut jouluissa maailmalla. Tässä on siis vähän erilainen “legendaarinen joulupostaus”, jollaiseksi joku blogin lukija tonttujoulujuttujani joskus sanoi.

Jouluaattona Helsinki oli hiljainen. Luulin useiden ravintoloiden olevan auki, koska korona pitäisi ihmiset kaupungissa, mutta avoinna olivat vain satunnaiset, ja kännykkäliikenne osoitti, että kaupunki tyhjeni entiseen tapaan. Mutta minä kampasin tukkani, puin mekkoa päälle ja nautin joululounasta Kämpissä. Ei minun lounaalla yksin pitänyt olla, varaus oli kyllä kahdelle – eikä minulle tehty ohareita. Uskoisin, että ystävä olisi ollut mieluummin kanssani kuin sairaalassa.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Aattoilta oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Vaikka kartan joulua, jostain syystä kuitenkin halusin mennä jouluisimpaan paikkaan sopivan ajomatkan päässä kotona. Porvoo oli yhtä hiljainen kuin Helsinki. Satunnaisia perheitä oli iltakävelyllä. Koirat oli puettu tonttulakkeihin. Tunnelma oli lämmin. Ihmiset hymyilivät vastaantulijoille. (Vai johtuiko se tonttulakistani?) Porvoon paahtimolla tarkastelin kanssakulkijoita. Baaritiskillä istui mies yksin. Joku tuli ostamaan kahvia. Yhdelle seurueelle tuli viisi fetapiirasta. Heidän suhteensa jouluruokaan vaikutti samanlaiselta kuin minun. Muutama koiraa ulkoiluttava pariskunta pysähtyi lasilliselle. Vielä yksi yksin oleva mies tuli nauttimaan kakkua. Ehkä hän kaipasi jälkiruokaa. Tuntui hassulta olla yksin, mutta vaikeaa se ei ollut.

Untitled
Untitled
Untitled

Paluumatkalla vietin perhejoulua: kävin sanomassa isälle heippa. Siinä hautausmaan parkkipaikalla tuli itku.

Untitled

Sellaista vaan, että jos satut päätymään joskus Imatralle jouluna, ei ole huono idea ottaa eväitä mukaan. Jos jouluruoka maistuu, ei ole riskiä jäädä nälkäiseksi, mutta jos tuntuu, että 50 euron joulupöytä ei ole se, mitä tahtoo, valinnat ovat hyvin vähissä. Oikeastaan niin vähissä, että ravintolaruokaa ei keskustan alueelta saa. Kuulemma yksi grilli olisi ollut auki, mutta sitä ei löytynyt. Muutama pubi oli auki. Joulupäivän ilta imatran baarielämässä oli omanlaisensa elämys sekin. Rauhallisessa Pub Vahdissa käytiin yhdellä tai nuoremmat vähän useammalla. Viereisessä Osmo’s Cosmoksessa olut virtasi vuolaammin, karaokehuoneessa syntyi uusia tulkintoja ja silminnähden myös pareja ainakin jouluillaksi.

Untitled
Untitled

Imatran valtionhotelli on arkkitehtuuriltaan niin ainutlaatuinen suomalaisessa maisemassa. Sisälläkin on linnatunnelmaa, ja ulkoa ei Disney-linnasta erottaisi. Koskinäkymästä ei tällä kertaa ollut iloa: koski ei kuohunut vaan näkyvillä oli vain uoma. Mutta helppo oli kuvitella, millainen olisi tunnelma kesällä istua omalla parvekkeella aamukahvilla ja kuunnella kosken pauhua.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Joulun viimeinen kohde oli vielä muutama sata kilometriä pohjoisempana. Imatralla oli maa valkoinen, ja ajellessa jännitti, olisiko pohjoisempana yhtään enempää lunta. Varsinainen talvifiilis tuli vasta navigaattorin valitsemalla ei takuulla suorimmalla reitillä. Etelä-Suomen päättymätön marraskuu vaihtui talven ihmemaahan tuon mutkatien varrella. Perillä tonttukin riisui lakkinsa ja joi skumppaa kuun loisteessa Koli Relax Span paljussa.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Meillä aikalailla päinvastoin, Joulu on oikeastaan yksi mukavimmista ajoista olla Suomessa. Toisaalta koska silloin on ylimääräisiä pyhäpäiviä, niin sen vuoksi silloinkin tulee välillä oltua reissussa. Tämä joulu oli oikein mukavaa ottaa rennosti ja olla kotona. Noin muutoin olisi kyllä mukavaa, että reissuun viimein pääsisi.

    1. Jouluun on niin erilaisia suhteita ihmisillä. Omani on niin huono, että mieluiten en olisi sen kanssa missään tekemisissä. Siksikin olen karannut jouluiksi pois. Muutenkin olen vähän loma ei ole loma kotona -tyyppejä, joten menee vähän vapaat hukkaan samoissa nurkissa notkuessa.

  2. Erilainen vuosi, erilainen joulu. Mutta ei tuo ollenkaan pahalta näytä. Moneen paikkaan olet ehtinyt, ja luntakin löytänyt!

    Minä keksin haluta jouluksi Venetsiaan, lempikaupunkiisi, ja muutaman mutkan ja esteen kautta sinne pääsinkin. Typotyhjä Venetsia oli todella mieleenpainuva kokemus. Ja voin siis vahvistaa, että Venetsia on edelleen olemassa ja siellä se odottaa Sinua käymään, ehkä jo tänä vuonna! Väitän, että kesällä pääsee taas kunnolla matkustelemaan.

    Oikein hyvää uutta vuotta ja monipuolista reissuvuotta!

    1. Eiiiii! Ei saa kertoa minulle mitään tuollaista! Halkean kateudesta! Joulu melkein tyhjässä Venetsiassa! Ei ihminen voi kovin paljon muuta toivoa. No voi. Esimerkiksi joulua safarilla tai Karibialla tai tai tai. Mutta tuo kuulostaa niin ihanalta – ja erilaiselta.

      Jouluni oli nyt tällainen. SIinä oli paljon hyvääkin. Koli on ihana. Olen myös oppinut nauttimaan erilaisista asioista kuin ennen. Se on ollut tärkeä opetus tänä omituisena aikana.