Blogi on ollut hiljaa. Ei ole ollut rahkeita kirjoittaa, mutta jos on jäänyt tarinoita kertomatta, on niille varmasti vielä aikansa. Torstaina hyppään koneeseen. Minulla on menolippu. Ei, tilanne ei ole niin onnellinen, etteikö tarvitsisi palata, mutta en tiedä mistä palaan. Suunnitelmia on syntynyt jotenkin kuin ohimennen, mutta ne ulottuvat vasta kuukauden päähän. Koskaan ei voi tietää, minne päädyn. Ehkä selaan Skyscannerin ”minne tahansa” -toimintoa ja päädyn taas Aasiaan? Ei voi tietää. Mutta nyt tuntuu kyllä, että pysyn Euroopassa. Kaukoidän väkimäärät tuntuvat nyt liialta.
Ensimmäinen etappini on Ateena, jossa vain vaihdan konetta ja jatkan Parokselle. Finnairin lentoaika on kyllä outo. En ole keksinyt, miksi reittilento eurooppalaiseen pääkaupunkiin on perillä aamulla kolmelta. Olen ollut Kreikan saarilla viimeksi joskus opiskeluaikana ystäväni kanssa, sitä ennen muutaman kerran teininä. Aika on vierähtänyt viimeisimmästäkin jo epäilemättä reilut 20 vuotta. Manner-Kreikassa olen ollut sen jälkeen kyllä ja Ateenasta piipahdin parilla lähisaarella ihan vain päiväristeilyllä. Minulla on ollut pitkään ajatus Santorinista, mutta sittemmin olen alkanut vierastaa sitä. Siitä on tullut silmissäni Instagram-turistien paikka. Epäilemättä Paros ja Mykonos, joille olen menossa, ovat lähes yhtä turistisia, mutta niille kuitenkin päädyin. Olen Kreikassa viikon.
Kreikasta matka jatkuu Bulgariaan. En vielä tarkalleen tiedä, mikä minua siellä odottaa. Olen suomalaisen toimittajajoukon mukana. Tietääkseni hyppään moottoripyörän kyytiin muutamaksi päiväksi (mennään ulos mukavuusalueeltani, mutta olen utelias ja valmis kokeilemaan täysin jotain uutta) ja tutustun Mustanmeren rannikon meininkiin. Edellisestä visiitistä maassa onkin aikaa, mutta silloin totesin sen ehdottomasti kaikkia ennakkokuvitelmiani kiinnostavammaksi.
Kirjoitin aikaisemmin unelmien toteuttamisesta. Lomani kolmas viikko on monivuotisen unelman toteutus. Se kiteytyy tähän lyhyeen keskusteluun:
– Unelmat on tehty toteutettaviksi.
– Sanoo nainen, jonka Vespa roudataan Toscanaan.
– Niin. Just.
Edessä on viikko Toscanassa omalla Vespalla. Kaikki on vielä ihan levällään, paitsi kuski, paku, laivaliput, ja minulla lento Varnasta Bergamoon. Tästä tulee joko jotain aivan eeppistä tai täysi pannukakku. Tiedäthän, kun haaveilee jostain vuosia, ja toteutus ei ole sinne päinkään. Mutta toisaalta Italia ei luultavasti petä. Jos jokin menee pieleen, saan luultavasti katsoa kypärä päässä peiliin.
Toscanasta minulla on vuorokausi aikaa roudata luuni Sloveniaan. Kuinka olenkaan kaivannut sinnekin! Tällä kertaa en mene juomaan skumppaa Brdaan, vaikka juuri nyt en muuta haluaisi tehdä. Teen matkan yhdessä Slovenian Tourist Boardin kanssa, eikä suunnitelma ole vielä valmis, mutta olen ollut maassa kolmesti, ja joka kerta se on ollut upea. Varsinkin ihmiset ovat ihania. Heissä on paljon samaa kuin meissä suomalaisissa, esimerkiksi hiljaisuuden sieto. Ei tarvitse täyttää kaikkea tilaa äänellä. Ajattelin muuten ajella matkan kahdessa osassa ja viivähtää yhden yön Venetsiassa. Kun katsoin omia kuviani Venetsian aamusta, myin kohteen itselleni yhdeksännen (!) kerran.
Yhden asian teidän matkastani vielä: se jatkuu Montenegroon. Jos hyvin käy, siitä tulee Thelma ja Louise -viikko. Jos ei käy hyvin, on vaan Thelma. Tai ei vissiin edes Thelmaa vaan ihan vaan Annika, joka ajelee julkisilla. Ystävän kanssa ollaan siis pyöritelty viikon Montenegro-seikkailua, mutta katsotaan, miten sen käy.
On jo aika paljon minulla kasassa siihen verrattuna, mitä joskus on ollut. Oikeastaan olisi pitänyt aloittaa suunnitelmat heinäkuusta ja olla kesäkuussa inspiraation varassa. Silloin on vähemmän turisteja, helpompi saada majoitusta kohtuuhintaan tai ylipäätään mitään viime tipassa. Kai minä vaikka sitten Mykonoksella avaan koneen ja suunnittelen vähän lisää. Paroksella lupaan itselleni olla vain (ja kirjoittaa vaikka blogia. Kyllä, se takuulla aktivoituu taas! )
Onko sinulla reissusuunnitelmia kesälle?
10 comments
Hyvältä kuulostaa, mahtavaa reissua! Kreikkaan paluu houkuttelisi minuakin, minulla on hyvä matkakokemus Mykonokselta yhdeltä keväältä. Keväällä oli ihmeen vähän turisteja enkä saanut kohteesta bilehile-käsitystä. Ravintolat tosin voi olla kalliita. Bulgariassa ja Sloveniassa on varmaan myös hyviä kohteita, kun välttelee turistimassakatukohteita löytyy niitä alkuperäisempiä. Toskanakin on aika upea maisemineen
En tiennyt Mykonoksen bilemaineesta, mutta kai minä pari päivää voin bilettääkin. 🙂 Ainakin majoituksen hinta oli näin kesäkuun alussa vielä kohtuullinen. Olen ollut Bulgariassa ja Sloveniassa aiemminkin enkä ole kokenut niitä mitenkään ruuhkaisiksi. Katsotaan, mihin niissä päädyn.
Vierivä kivi eikä liikkuva matkailija ei sammaloidu — aikamoinen “ristiin rastiin” meno. Pari kuukautta on tosin pitkä aika kulkea. Bulgaria on mukava maa – varsinkin keskiosan kaupungit, joissa olet ehkäpä jo käynytkin. Rannikosta en osaa sanoa mitään. Ja Slovenia, jossa pitäisi joskus käydä uudestaan – Ptujin kaupungissa.
Itse lähden kuukauden matkalle Helsingistä Busaniin — Siperian ja Mongolia kautta. Todellinen “road-trip”..
On siinä vähän joo poukkoilua, mutta Italia ja Slovenia kyllä naapureita. Ei mun reissuissa usein ole mitään logiikkaa, paitsi omani – ja se riittää. Ptujista en olekaan kuullut. Pitääpä googlailla. Hyvää matkaa myös sinulle!
Ihanaa reissukesää sinulle😃 Kuulostaa mahtavalta. Meillä sattuu olemaan mökki, joten pääosa kesälomasta täytyy uitella varpaita Saimaan rannalla. Valitettavasti meilläpäin ei näy norppia, satunnaisia majavia vaan. Toivottavasti säät suosivat. Yleensä on tehty joku pikku (max viikon) reissu, mutta nyt senkään varaamisesta ei ole pystynyt tekemään päätöksiä. Lentodiilejä kyllä edelleen tutkiskelen, ehkä sieltä joku natsaa. Ellei, seuraan vaan sinun reissujasi sieltä Saimaalta käsin.😁
Joskus olisin ehkä tyytyväinen, jos osaisin asettua aloilleni vaikka sitten mökille Saimaan rannalle. Ehkä sellainenkin päivä tulee. Nyt on polte liian suuri lähteä maailmalle. Eiköhän jokin kiva diili sinullekin löytyisi?
Kuulostaa upealta kesältä! Noin pitkään reissuun mahtuu jo vähän kaikkea, ei tarvitse miettiä, lähteäkö kaupunkilomalle vai rannoille, kun voi saada molemmat!
Mun pisimmät reissut on olleet kolmen viikon luokkaa, ja siinäkin alkaa olla jo muutama päivä liikaa. Alkaa kaivata jo kotikulmia. Tosin siinäkin käy yleensä niin, että muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen olisin jo valmis pakkaamaan taas laukut…
Hyvää, rentouttavaa, virkistävää lomaa!
Kiitos! Tuntuu, että jo vuorokaudessa on ainakin mielelle tapahtunut jo paljon.
Ehkä blogiani seuranneena tiedät, että oma pisin on ollut 4 kuukautta. Yritin pidentää sitä puoleen vuoreen, mutta pomo ei kesken kaiken suostunut. Satunnaisia haluan kotiin -hetkiä voi väsyneenä tulla, mutta enimmäkseen olen näin onnellisimmillani.
Kuulostaapa ihanilta suunitelmilta. Minäkin haluaisin kaikkialle tuonne, Mykonokselle., Italiaan, Sloveniaan ja Montenegroon!! Minun kesälomareissu suuntaa Singaporeen ja Balille, hyvin epätyypillistä miinulle, sillä yleensä vietä kesäni Euroopassa 🙂
Minä taas olen ollut muutaman viime kesän juurikin Aasiassa ja päätin nyt vuorostaan olla vähän lähempänä. Eivät sinunkaan suunnitelmasi ollenkaan hullummalta kuulosta! Nauti!