Tampere – ravintoa sielulle ja ruumiille

Tampere – ravintoa sielulle ja ruumiille

Olen moneen kertaan aiemminkin vannonut rakkauttani Tamperetta kohtaan. Useimmiten käyn siellä yliopistolla kouluttautumassa ja samalla yritän tutustua kaupunkiin, mutta nyt lähdin vartavasten. Ja Tampere on se, mikä on alkanut sulattaa minua ajatukselle kotimaanmatkailusta. En minä vielä lupaa mitään kelkankääntöä, mutta suostun myöntämään, että viikonloppu kotimaisessa kaupungissa voi vetää vertoja pyrähdykselle Eurooppaan (ja ympäristöpisteet ropisevat, koska juna).

Tietenkin osan lomasta tekee seura. Jos kumppanina on sielunsisko, jonka jutut on yhtä tyhmiä kuin omat ja joka innostuu tekemään mitä tahansa ehdotan, on hauskaa missä tahansa. Kun heittäytyy hotellin sängylle ja miettii, mihin asettaa jalat, katsoo toinen ja sanoo, että ollaan kuin sidostesukkamainoksesta, silloin tietää, että naurunkäkätys ei ihan heti lopu. Mutta vaikka viikonloppu oli tequilaa ja skumppaa, erinomaista ruokaa ja pulahduksia Pyhäjärveen, ystävyyttä ja naurua, se oli myös ajatuksia ravistelevaa taidetta. Ei viikonlopulta muuta voi toivoa. Kiitos Tampere!

Sademies – parasta teatteria pitkään aikaan

Tampereen teatteri

Oikeastaan suurin syy koko retkeen oli Sademies Tampereen teatterissa. Olen teatterin suurkuluttaja, mikä ei blogissa juurikaan näy, mutta tällainenkin salattu pahe minulla on. Neljän Oscarin ja kahdeksan ehdokkuuden samanniminen elokuva teki minuun aikanaan vaikutuksen, ja halusin nähdä, miten se taipuu näyttämölle. Hyvin taipuu. Toinen päähenkilön yksiulotteisuus ja muutoksen suoranainen alleviivaaminen ehkä vähän häiritsi, mutta Risto Korhonen teki Raymondina uskomattoman suorituksen. Lavastus oli myös yksi parhaista koskaan näkemistäni. Vain Kansallisteatterin Saiturin joulu kiilaa edelle.

Tampereen taidemuseo – kun taide käy tunteisiin

 Amuri

 Amuri

Halusin lähteä Amuriin. Vanha työläiskaupunginosa kiinnosti. Mutta kuinka petyinkään. Kuvittelin sen Turun Portsan kaltaiseksi puutaloalueeksi, mutta jäljellä oli vain yksi museoitu kortteli, joka valitettavasti on kiinni talven. Mutta Amurissa oli todellinen helmi: Tampereen taidemuseon Kultakutri ja muita tarinoita omista kokoelmista -näyttely ravisteli minua niin, että palaan ajatuksissani pariin työhön edelleen. Näyttely päättyy 27.1., eli vielä ehdit.

Eeva-Liisa Ahtilan videoteos Kalastajat kuvaa heppoisella veneellä merelle yrittäviä beniniläisiä kalastajia. Aallokko on hurja, ja jokaisen vaahtopään lähestyessä katsoja pelkää miesten joutuvan veden varaan. Homma on yhtä toivotonta kuin Sisyfoksen yritys vierittää kiveä vuorelle:  aina on aloitettava alusta, kun venekin vain ajautuu rantaan. Ja me suomalaiset kävellään kaupan kautta kotiin…

Juha Suonpään Isoisä pakotti katsomaan sisällissotaa nykyihmisen silmin. Teoksissa oli pohjana minullekin tuttuja näkymiä Tampereelta, vaikka juuri edellisenä päivänä vierailemani Tampereen teatteri, ja kuviin Suonpää oli yhdistänyt kuvia kuolleista sotilaista tai hevosista, marssivista sotilaista, ampumavalmiista sotilaista. Ja tämä on ollut meidän suomalaisten todellisuutta aika vähän aikaa sitten.

Tampereen taidemuseo

Tampereen taidemuseo

Tampere on maailman saunapääkaupunki

Tiesitkö, että Tampere on maailman saunapääkaupunki? Siellä on 35 yleistä saunaa. Vanhin niistä on jo reilusti yli 100-vuotias Rajaportin sauna, mutta historian havinan sijaan tutustuimme kahteen uusimpaan, Saunaravintola Kuumaan ja Tullin saunaan.

Saunaravintola Kuuma on Tampereen vastaus Helsingin Löylylle. Minusta niissä on paljon samaa, mutta myös kaksi isoa eroa: Kuuma on järven rannalla, Löyly meren, ja Kuumasta saa paljon parempaa ruokaa. Koska itse en avantoon uskaltautuisi missään olosuhteissa, ei veden suolapitoisuus ole minulle olennaista, mutta sen sijaan ruoan ja juoman laatu kylläkin. Kuuma tarjoaa pieniä annoksia, jotka toki voi tilata itselle tai kaverin kanssa jaettavaksi. Kuuman signature coctaileissa on käytetty luovuutta, mutta ainakin testaamamme saattoi pakottaa tilaamaan toisenkin.

Vaikka suomalainen usein suhtautuu saunaan samalla hartaudella kuin kirkossa käyntiin, eli vieraille ei ainakaan puhuta, rikkoi Kuuman sauna ainakin perjantai-iltana tätä kirjoittamatonta sääntöä. Lauteilla istuttiin tamperelaisten saunojen konkarin kanssa, joka mielellään jakoi saunatietouttaan. Ja hulluja nuo ylöjärveläiset! Sinne sujahti ystäväni avantoon – kolmesti! Minä tyydyin nauttimaan vain lämmikettä seuraksi.

Saunaravintola Kuuma

Saunaravintola Kuuma

Saunaravintola Kuuma

Saunaravintola Kuuma

Tullin sauna on urbaani keskustasauna lähellä rautatieasemaa ja yliopistoa. Se on ravintoloineen hyvinkin urbaania factory arkkitehtuuria. Lauantaina myöhäiseen lounasaikaan oli alkamassa yksityistilaisuus, joten ruoan jälkeen ei ollut mahdollisuutta löylyihin, mutta tilat vaikuttivat mielenkiintoiselta sekoitukselta uutta ja vanhaa, olihan sisätiloihin pystytetty sauna yli 100-vuotiaista hirsistä mutta muu miljöö oli äärimmäisen pelistettyä.

Jos saunominen ei maistu, Tullin saunan ruoka epäilemättä kyllä maistuu. Sienikeitto suli suussa ja kalan kastike melkein pakotti nuolemaan lautasen puhtaaksi, mutta jokin häveliäisyys esti. Saatoin joutua ottamaan aperitiiviksi gintonicin Tampere Ginistä. Kyllä vain, Tampereella tislataan omaa giniä! 

Tullin sauna

Tullin sauna

Tullin sauna

Tullin sauna

Tampere palkitsee nälkäisen (ja janoisen)

Ravintola Inez Tampere

Ravintola Inez Tampere

Ravintola Inez Tampere

Ravintola Inez Tampere

Ravintola Inez on tapastaivas. Nappasimme listalta erilaisia katkarapuja, artisokkaa, juustoja, melonia ja kinkkua, vähän perunoita, valkosipuleleipää ja mitä niitä nyt olikaan (ei ehkä kehtaa koko määrää kertoa). Melkein hyytyi taukoamaton puhe, kun ruoka vei kielen. Inez oli kyllä mainio nimenomaan seurusteluravintola. Siellä oli naisseurueita, pariskuntaporukoita ja suloisia treffipareja.

Meininki oli leppoisa, mutta ammattimainen. Seinän tequilamainos pakotti testaamaan. Pyysimme annokset. Hämmästys oli melkoinen, kun pöytään ei kalautettu suola-astiaa ja sitruunalohkoja – ja juoma oli kuohuviinilaseissa! Mitä tämä tämmöinen tequilameininki on? Tässä astui kuvaan ammattimaisuus. Tarjoilijalla oli mukanaan kolmas lasi, jolla hän näytti, miten jalo juoma kuuluu nauttia. (Oma tyylinäytteeni kuvassa.)

Hei Muumi!

Muumi museo

Muumimuseo on Muumi-fanien keidas mutta tarjoaa kaunista katsottavaa myös niille, jotka eivät fanita Muumeja ihan täysillä. Minua viehättivät eniten pienoismallit, jotka todella on rakennettu yksityiskohtia kunnioittaen. On Muumimamman hillokellaria (johon mamma pyylevine pyllyineen ei kyllä olemassaolevasta luukusta taitaisi mahtua) ja Muumipapan puutyöverstasta. Museossa on mahdollista myös kuunnella katkelmia saduista neljällä kielellä ja sillä tavalla eläytyä taas vähän lisää satumaailmaan.

Kuvia ei valitettavasti ole, koska tekijänoikeudet kielsivät kuvaamisen museossa.

Hyvää yötä ja huomenta Lapland hotellista

Lapland Hotel Tampere

Minusta Tampereella on hyvä hotellitarjonta. Olen aika monessa ehtinyt pääni tyynyyn kallistaa, mutta tämänhetkinen suosikkini on Lapland hotel. Yövyin siellä työmatkalla syksyllä ja nyt uudelleen. Perushuoneet ovat aika yksinkertaisia mutta kodikkaita. Sängyllä odottaa torkkupeitto, seinällä teeman mukaisesti poron sarvet. Minulle hotellihuoneen tärkeimmät ominaisuudet ovat hyvä sänky ja hiljaisuus, ja nämä toteutuvat hyvin. 

Lappi-teema näkyy parhaiten aamiaisella, jonka valikoimassa on paljon tavanomaisesta vähän poikkeavaa. Join puolukka-mustaherukkamehua ainaisen appelsiinin sijaan, tilasin munakkaan savuporolla, päällystin karjalanpiirakan lohilevitteellä, nautin marjasmoothien pehmeydestä, napsin jälkkäriksi leipäjuustoa ja lakkahilloa. Aamiainen oli rehellisen ylpeästi suomalainen. (Älä pelästy, kyllä munakokkelia ja pekoniakin oli tarjolla ja appelsiinimehua ja muuta perinteistä.)

Lapland Hotel Tampere

Lapland Hotel Tampere

Lapland Hotel Tampere

Matkan toteuttamiseen osallistuivat Visit Tampere, Lapland Hotels, Kuuma, Tullin sauna ja Ravintola Inez

Ajankohtaisia menovinkkejä ja kaupungin ikisuosikkeja löydät Visit Tampereen sivuilta täältä

Tampere by night

Next Post:
Previous Post:
There are 16 comments for this article
  1. Anmarien at 15:54

    Tampere on myös itselleni yksi lemppareista kotimaanmatkailussa. Osittain myös siksi, että kaupunkiin voi pääkaupunkiseudulta piipahtaa päiväseltäänkin. Kaupungissa viehättää erityisesti se, että tekemistä ja käyntikohteita löytyy, mutta samalla päivän saa kulumaan vain kävelemällä ympäriinsä ja käymällä muutamassa hyvässä paikassa syömässä. Yllättävän usein Tampereella on tullut myös yövyttyä ja Lapland Hotels on kyllä ketjuista myös oma suosikkini paikkakunnalla!

    • Annika Author at 23:24

      Tampereessa on kyllä jotain tosi viehättävää. Ja ihmiset siellä tuntuvat olevan jotain ihan rotua. Paljon iloisempia ja ystävällisempiä kuin täällä Helsingissä. 🙂

  2. Vilma at 01:31

    Onpa ihanaa ja virkistävää lukea postauksia kotimaan matkailusta, ja etenkin mun kotikaupungista, Tampereesta! Jotenkin siellä 20 vuotta asuneena ja lopulta pois muuttaneena tuppaa unohtumaan kuinka ihana paikka se on. Ja en muuten tiennyt tästä sauna-pääkaupunki jutusta ollenkaan, joten opinpa myös uutta, kiitos!

    • Annika Author at 23:29

      Olen itse aika vähän harrastanut kotimaanmatkailua, mutta Tampereelle päädyn silloin tällöin työn takia. Silloinkin yritän aina ehtiä katsomaan jotain uutta kaupunginosaa vaikka. Nyt lähdin ihan vartavasten viettämään viikonlopua, ja oli kyllä mainio paikka – taas kerran.

  3. Espanjaan at 19:03

    Tampere on yksi meidänkin suosikeista. Ei tietenkään vähiten siksi, että se on mieheni lapsuus- ja kouluajan kotikaupunki, vaikka asummekin nyt Helsingissä. Vähän väliä jokin vetää meitä sinne. Se jokin saattaa olla jokin iso tapahtuma esimerkiksi Tampereen sävel kesäkuun alussa, jonne varmasti suuntaamme ensi vuonnakin tai jokin kiinnostava konsertti Tampere-talolla tai vaikka kotoinen Nekalan alueen asukkaiden muistelutapahtuma Nekalan siirtolapuutarha-alueella. Olen viime vuosina yrittänyt kovasti mainostaa sitä ulkomaisille vieraillemme, jotka nähtävästi ovat omien maidensa matkaoppaista lukeneet Suomi-vinkkejä Turusta, Raumalta, Lahdesta, Järvi-Suomesta ja Lapista, mutta paljon vähemmän Tampereelta. En ymmärrä, miksi Tampere ei ole enemmän esillä ulkomaisille turisteille. Vasta viime vuosina olen saanut muutamat käymään ainakin Muumi-museossa, Vapriikissa ja Pyynikin näkötornin donitseilla, mikä onkin sitten osoittautunut järvinäkymineen yhdeksi parhaimmista kokemuksista Suomessa. Kannatan Tamperetta!

    • Annika Author at 23:34

      Tampereella on kyllä erittäin vilkas kaikenlainen tapahtumatarjonta. Pitäisi itsekin useammin lähteä tapahtumiin, mutta olen siinä tosi huono. Teatteriin tai konsertteihinkin tulee lähdettyä kotikaupungin ulkopuolelle ihan liian harvoin. Pitäisi ryhdistäytyä. Olisihan Suomessakin vaikka mitä.

  4. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta at 16:53

    Tampere on niin kiva! Huomaan suorastaan kadehtivani, kun ystäväni tekevät sinne viikonloppumatkoja milloin teatteriin, milloin johonkin kivaan ravintolaan ja laittavat kuvia someen. Niitä Keski-Euroopan matkoja en ollenkaan kadehdi. Mutta 35 yleistä saunaa: mun täytyy ehdottomasti matkustaa Tampereelle!

    • Annika Author at 23:36

      Katsotaan Eurooppaa vähän eri vinkkelistä. Sieltä Roomasta käsin Tampere lienee eksoottinen. Ihan en osaa itse täältä Helsingistä käsin näin ajatella. Toisaalta kadehdin kyllä pikeastaan kaikkien kaikkia matkoja, koska niin mielelläni lähtisin ihan mihin vaan. 🙂

  5. Emma / Mutkia Matkassa at 19:30

    Ihanaa, että sulla oli kiva Tampereen viikonloppu! Ja oli kiva nähdä! Mun pitäisi itsekin muistaa tehdä enemmän kivoja juttuja täällä kotikaupungissani – ja kesällä toki muistaakin, mutta näin talvella se on haasteellisempaa kun edes ole oikein saunaihmisiä.

    • Annika Author at 23:37

      Oli kyllä! Ja tosiaankin oli kiva nähdä!
      Eipä tule itsekään Helsinki-juttuja kirjoiteltua. Toisaalta elämänpiirini on täällä kamalan pieni: työpaikka – ruokakauppa – koti. Tällaista tuppaa arki olemaan.

  6. Stacy Siivonen at 21:12

    Tuttu näkymä Tullissa, kutsun paikkaa Ankkalaksi, koska kylpyankat. Samassa paikassa on Dream Hostelin vastaanotto ja Dreamissa olen ollut useasti. Minun passissani lukee Tampere, eikä se ole asia, jonka saisin muutetuksi, koskapa se on syntymäkotikunta. Minun pitäisi luoda jonkinlainen suhde tähän kaupunkiin, joka on ollut minulle aina niin ankkala. Vihaavatko kaikki muutkin syntymäpaikkaansa?
    Matkamessuilla ihmettelin, kuinka Valkeakoski meni teatterit edellä, koska onhan siellä nyt Rapolanharju, vaikka, mutta ehkäpä haluat joskus tutustua Valkeakosken teatterielämään.
    Minä tunnen näyttelijän Tampereelta, mutta muuten on teatterielämä tuntematonta. Tampereen teatterissa tiemmä kummittelee.
    Valitettavasti missasin kaikki esitykset, jotka liittyivät sisällissotaan. Koska isän puolen sukuni oli tamperelaista työväkeä, suvulla oli iso panostus sisällissotaan. Ajattelen niin, että työväentalolla oli kaikki, mitä voi kutsua vapaa-ajan toiminnoiksi ja sitten kun värvättiin ihmiset kaartiin, niin ne lähtivät, niin kuin tehtiin kaikki muutkin hommat työväentalolla yhdessä. Kun kuulut tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, niin asemasi takia jo joudut tukemaan taistelua, en usko siinä olleen mitään sen ihmeellisempää vakaumusta useimmilla.
    Samoiten tuo työväenkortteli, joka oli minulle yhtä kiinni, mutta jonne menen vielä. Olen saanut isän isoisän ensimmäisen osoitteen Tampereella ja se oli noiden korttelien taloissa. Enää ei ole niitä rännikatujakaan. Hakukoneeseen kun pistin sen osoitteen, Kalliokadun, niin löysin tutkimuksen Tampereen prostituoiduista. Sinne siis yleisesti tultiin ja kaikki eivät heti löytäneet paikkaansa tehtaassa. Sanotun sukulaiseni imaisi nainen nimeltä Emma Mäsä Rantaperkiöön, minne nousi uudisasutusta Hatanpään kartanon alueille. Emma oli kuollessaan pari vuotta vanhempi kuin mitä minä nyt. Oli se kovaa aikaa ja ne olivat kovia ihmisiä.
    Rajaportissa on iso ankka, mutta sitten muistan, että se seinä on sellainen, että sieltä kuuluu miesten tyhmät jutut. Niin kuin Fingerporissa on esitetty, jauhetaan paskaa.

    • Annika Author at 23:40

      Todella mielenkiintoista. Kiitos, että jaoit tämän! On hienoa, jos tuntee sukunsa historiaa, olivat vaiheet sitten millaisia tahansa. Sisällissodan vaikutukset ovat olleet Tampereella varmasti valtavat. Minuun nuo taulut tekivät pysyvän jäljen.

  7. Merja / Merjan matkassa at 15:32

    Tämä juttu herätti pienen Tampere-kuumeen. Meiltä ei ole sinne loppujen lopuksi pitkä matka; autolla noin 1,5 tuntia. Sama matka mitä väännän joka päivä töihin Espooseen. Pieni get away Tampereelle näin sydäntalven aikaan voisi tehdä terää ja tässä tuli hyviä ravintolavinkkejä. Saunastakin tykkään, mutta en niin paljoa yleisistä. Oma mökkisauna on se paras. Toki tuo Kuuma hieman houkuttelisi, jos ei saunan vuoksi, niin ruoan ja tunnelman takia.

    • Annika Author at 23:41

      Ihanaa, jos sain herätettyä innostusta. Tampere on kyllä eteläsuomalaisesta vinkkelistä varsin keskellä ja kohtuullisen ajomatkan päässä monesta paikasta. Itse olen tykännyt mennä junalla, koska se Tampereellakin ajaa ihan ytimeen.

  8. Periaatteen Nainen at 19:37

    Tampere, tuo oma synnyinkaupunkini, on kyllä mitä parhain. Mutta täytyy sanoa, että paras sauna on Rauhaniemessä 😉 . Tästä on kyllä niin monta mielipidettä kuin on tamperelaistakin! 🙂 Ja Tampereen teatterista juuri eilen puhuin ystävien kanssa, miten sen tuotannot vain paranevat ja antavat todella paljon kilpailua Helsingin laitoksille.

    • Annika Author at 23:43

      Rauhaniemestä taisivat sauna-asiantuntijat lauteilla kertoa. Pitäisi varmaan sekin vielä testata.
      Teatteriin pitäisi mennä Tampereelle useammin. Nyt esimerkiksi Billy Eliot houkuttelisi ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.