Tallinna on monen suomalaisen vakiokohde, Etelä-Helsinki, jossa pistäydytään päiväseltään tai jonne mennään viettämään viikonloppua. Monelle Tallinna on loppuun kaluttu ja yhtä tuttu kuin kotikulmat. En kuulu itse tähän joukkoon, vaikka helsinkiläisenä minulle siellä pistäytyminen olisi suorastaan vaivatonta. Siksipä innostun kaupungista joka kerta siellä käydessäni.
Tallinna vaikuttaa dynaamiselta. Se uudistuu. Kateellisena olen seurannut vaikkapa Telliskiven kehitystä. Miksi Helsingissä ei panosteta vanhojen teollisuusalueiden uuteen elämään samalla tavalla? Teurastamon alue voisi olla Helsingin Telliskivi, mutta siellä on pari baaria, pari ravintolaa – eikä muuta. Entä Telliskivi? Fotografiska, liikkeet, Banksyn näyttely… Meillä olisi paljon oppimista. Uusin kehittynyt alue on Noblessnerin vanha telakka-alue, joka on saanut uuden elämän meren rannalla kolmisen kilometriä vanhasta kaupungista. Siellä on taidegallerioita, kauppoja, ravintoloita, iglumajoitusta.
Virossa on tekemisen meininki. Siellä uskalletaan investoida ja luoda uutta. Se taitaa mennä Suomesta ohi varsin nopeasti.
Voi olla, että Tallinna-konkarille vinkkini ovat ihan tuttuja, mutta toisaalta henkilökunta kertoi yhdessä, ettei suomalaisia juuri näy, yksi oli sen verran syrjässä, että sinne pitänee osata hakeutua, ja kolmas saattaa jäädä huomaamatta, vaikka kulkisi ohi.
1. Wambola Surf & Bar – Noblessnerin alueen helmi
Wambola Surf & Bar on vähän syrjässä, mutta ehdottomasti muutaman euron Bolt-maksun arvoinen. Itse löysin sen TikTok-videon perusteella. Olin Noblessnerin alueesta kuullut, mutta en ennen käynyt. Baari näytti täydelliseltä syyltä mennä. Noblessner on entinen telakka-alue, ja siellä on tehty mm. sukellusveneitä 1900-luvun alussa. Ilmeisesti baari on saanut nimensä Wambola-sukellusveneestä.
Baari ja terassi ovat muuten vanhassa miinanraivaajassa, ja terassi jatkuu myös laiturilla. Maisema veskin suurista ikkunoista on melkeinpä upeampi kuin Tornin kuuluisissa vessoissa Helsingissä. Henkilökunta sanoi suomalaisia käyvän vain vähän. Laiturilla on myös tilaussauna ja pieni katuruokakioski, jossa henkilökunnalla hyvä meininki. Ruokakin hyvää, mutta valikoima rajallinen (varsinkin, jos ruokarajoitteita). Jos oikein ymmärsin, Wambolasta voi vuokrata erilaisia vesiurheiluvälineitä myös.
Wambolassa järjestetään myös konsertteja. Me osuimme vahingossa sellaisen aikaan, mutta oli ihan älyttömän hyvä kitaratrio. Wambolan omat sivut löydät tästä ja oman videoni tästä.
Kuvat alla ihan Wambolan vierestä jonkun ravintolan terassilta. Oli pakko syödä eikä vain juoda 8 euron Aperoleja.
2. Vixen Vinoteek – viinibaari varjoisilla kujilla
Iltakävely Wambolasta hotellille katkesi Pagari kadulle Vixen Vinoteekin kohdalla. Paikka näytti yksinkertaisesti liian kivalta ohitettavaksi. En ollut luultavasti kulkenut näillä kulmilla aikaisemmin – eikä siellä kyllä juuri kukaan muukaan kulkenut. Vixen Vinoteek pitää melkeinpä tietää, että sinne päätyy, jollei käy hyvä tuuri.
Parasta Vixenissä oli esimerkiksi kaikki. Sen viinilista ei ollut laaja, mutta kivan monipuolinen. Enpä muista, mistä olisin saanut georgialaista lempilajikettani kisiä viimeksi. Terassin atmosfääri kadulla ei muuten ollut ihmeellinen, mutta näkymä Pyhän Olavin valaistulle kirkolle oli nätti. Sisältä ravintola oli tunnelmallinen ja kivasti sisustettu. Palvelu oli mukavan välitöntä ja asiantuntevaa. Ja tämänkin ravintolan kohdalla puhun vessasta. Mies kehotti menemään, vaikkei olisi edes tarve. Se oli ihan älyttömän tyylikäs, ja tunnelman kruunasivat elävät kynttilät. Tein veskistä TikTokiin videonkin.
3. Kopli Couturen Barbie-baari
Telliskivessä moni ehkä huomaa Kopli Couturen, vintage-myymälän, mutta ei ehkä arvaa mennä sisälle. Meidät houkutteli astumaan sisään ulkona ollut kyltti salaisesta (vai piilotetusta vai mikä sanamuoto nyt olikaan) baarista. Siellä oli juuri päättynyt media- ja vaikuttajatapahtuma, mutta kun tilanne vähän rauhoittui, kierreltiin rekkejä ja istahdettiin punaiselle (keino)nahkasohvalle skumpalle.
Sohva oli erinomainen paikka tarkkailla lähinnä suomalaisturisteja. Yksi pariskunta käveli sisälle, mies löysi itselleen hawaijipaidan, vaihtoi sen päälleen ja kesäretki jatkui. Neljän naisen seurue tuli sisään vähän janoissaan, mutta ei tainnut lopulta saada päätettyä, mitä haluavat, vaikka porukan selvästi määrätietoisin kovasti yllytti tekemään valinnan cavan ja cremantin välillä.
Älä anna vaaritiskin vaaleanpunaisuuden ja Barbien hämmentää. Paikka sopii ihan kaikille eikä ole pinkki muualta. Katso vaikka videolta.
Kun sanoin, että Wambolan ruokatarjonta ei kaikilta osin tavoittanut ruokarajoitteista, en malta olla mainitsematta Kivi Paber Käärid -ravintolaan Telliskivessä. Se on gluteenitonta ruokavaliota tarvitsevalle ihan paratiisi: voi syödä mitä tahansa, koska kaikki ruoka on gluteenitonta. Ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.
Jos pinkki baari tai gluteeniton ruoka eivät riitä syyksi Tallinnan-matkalle ja pistäytymiselle Telliskivessä, on siellä vielä yksi melkoinen vetovoimatekijä eli Banksyn The Mystery of Banksy – A Genius Mind -näyttely 27.10.2024 saakka. Muutama kuva ei tee näyttelylle oikeutta. Se on oikeasti laaja ja monipuolinen katsaus tuon mysteeritaiteilijan tuotantoon. Katso vaikka tästä.
6 comments
Kaikenlaista jännää “tutusta” Tallinnasta löytyykin!
Isälläni on tapana sanoa, että toisen maailmansodan alla Virossa oli korkeampi elintaso kuin Suomessa. Voipi olla näin.
Jos Helsinki jossain onnistuu, niin keskustansa näivettämisessä. Eikä helsinkiläisellä vuokra- ja palkkatasolla oikein mikään bisnes enää kannata.
Helsingin aneemisuus verrattuna Tallinnaan on niin silminnähtävää. Tuntui, että siellä halutaan ja uskalletaan investoida, kehittää kaupunkikuvaa, saada ihmiset ulos kodeistaan.
Itse olen Tallinnan osalta aivan noviisi, en ollut yhdestäkään näistä edes kuullut – hyviä vinkkejä siis ainakin itselleni. Ja kyllä, onhan tuo jopa surullista millainen ero Tallinnan ja Helsingin välillä on.
Kuten kirjoitinkin, minäkään en usein käy. Kun suhde Tallinnaan säilyy tuoreena, on helppo huomata sen mieletön kehitys.
Jopa vanhankaupungin hiljaisemmilta pätkiltä löytyy upeita kätkettyjä helmiä. Oma suosikkini on Olutbaari Koht, joka on tunnelmaltaan aivan ihana, kodikas tupa joka on erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden suosiossa. Aivan raatihuoneentorin välittömässä läheisyydessä, mutta kulku on hiljaisen sivukujan kautta eikä mainoksia liiemmin ole. Liekö ne karaokebaari asiakkaat haluttu tarkoituksella jättää houkuttelematta? 😉
Kiitos Heikki vinkistä. Pitääkin viedä oluenystävä kumppanini käymään sinne. Vaikka on opiskelijoiden suosiossa, ehkä sinne ilkeää aikuinenkin mennä.